Haluamme voittaa, mutta emme hinnalla millä hyvänsä
Suomalaisen urheilun voima ei ole koskaan perustunut pelkkään tulostauluun. Se on perustunut siihen, miten tulokset syntyvät. Meillä on syvä, vuosikymmenten aikana rakentunut ymmärrys siitä, että menestys ilman arvoja on tyhjää. Siksi suomalaisen urheilun ytimessä on periaate: voitamme oikein. Molemmat sanat ovat yhtä tärkeitä: voitamme, koska huippu-urheilu on tuloksen tekemistä, ja oikein, koska menestys syntyy vain toimimalla sääntöjen mukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen.
Olympiakomitea on uudessa strategiassaan linjannut, että suuntaamme entistä vahvemmin työtä huippu-urheilun menestykseen yhdessä lajiliittojen kanssa. Tämä on välttämätöntä. Suomalaiset ansaitsevat menestyviä urheilijoita, menestyviä joukkueita ja hetkiä, jotka yhdistävät koko kansaa.
Mutta menestyksen tavoittelu ei saa koskaan tarkoittaa sitä, että keinot muuttuvat toissijaisiksi.
Suomalainen urheilumalli rakentuu ajatukselle, että urheilijat ovat kokonaisia ihmisiä. Haluamme menestyviä urheilijoita ja joukkueita, joissa voidaan hyvin. Tämä ei ole kompromissi menestyksen suhteen – päinvastoin. Se on ihmisarvoon perustuva menestysresepti. Pitkäjänteinen huippu-urheilu syntyy ympäristöissä, joissa kunnioitus, turvallisuus ja oikeudenmukaisuus ovat itsestäänselvyyksiä.
Viime päivien keskustelu esimerkiksi muodostelmaluistelun piirissä koetusta toiminnasta muistuttaa meitä siitä, miksi eettiset ohjeet ovat olemassa. Samoja ilmiöitä on käsitelty myös Jatta Muhosen tuoreessa tutkimuksessa. Urheilun yhteisö on rakentunut luottamukselle: urheilijoiden, valmentajien, seurojen, lajiliittojen ja koko yhteiskunnan väliselle luottamukselle. Kun tätä luottamusta rikotaan, asia on otettava vakavasti.
Urheilussa ei voi olla kaksoisstandardeja. Sama sääntö koskee kaikkia.
Huippu-urheilu on vaativaa, ja kansainvälisen huipun tavoittelu edellyttää poikkeuksellista sitoutumista, johon kaikki eivät pysty. Silti huipulle pyrkiminen ei saa koskaan olla uhraus, joka jättää jälkeensä rikkinäisiä ihmisiä tai murskattuja itsetuntoja. Siksi valmentajilta ja koko järjestelmältä edellytetään huipputavoitteista huolimatta lasten ja nuorten oikeuksien tunnistamista ja urheilijan ihmisarvon ja hyvinvoinnin vaalimista. Tämän täytyy jatkossakin olla keskeinen osa suomalaista valmentajakoulutusta.
Olympiakomitean ja sen jäsenjärjestöjen keskeinen tehtävä on nostaa urheilun arvostusta Suomessa. Se ei synny kampanjoilla eikä juhlapuheilla. Arvostus syntyy teoista – siitä, että toimimme oikein myös silloin, kun se on vaikeaa.
Joskus se tarkoittaa myös sitä, että epäkohtia tuodaan esiin. Se voi tuntua epämiellyttävältä, erityisesti median huomion keskellä. Mutta avoimuus ja vastuun kantaminen ovat ainoa tie luottamuksen säilyttämiseen ja arvostuksen ansaitsemiseen.
Urheilun uskottavuus on sen tärkein pääoma.
Voimme olla aidosti ylpeitä urheilijoistamme vain silloin, kun tiedämme heidän menestyksensä syntyneen reilusti. Kun voimme katsoa tuloksia ja tietää, että ne on saavutettu kunnioittaen urheilun sääntöjä, vastustajia ja kaikkia urheiluyhteisön jäseniä.
Suomalainen urheilu ei tavoittele voittoa hinnalla millä hyvänsä.
Me tavoittelemme voittoa, joka kestää päivänvalon.
Voittoa, jonka takana voimme seistä hyvällä omallatunnolla.
Siksi suomalaisen urheilun viesti on selkeä:
Me voitamme yhdessä. Ja ennen kaikkea, me voitamme oikein.