Viite: VN/17090/2026

Yleinen kanta

Suomen Olympiakomitea pitää hallituksen esitystä erittäin tervetulleena, kannatettavana ja tärkeänä uudistuksena. Esitys toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman tavoitetta korjata urheilijoiden sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvan puutteita sekä parantaa apurahaa saavien urheilijoiden yhdenvertaisuutta suhteessa tieteen ja taiteen apurahansaajiin.
Nykytilanteessa apurahaa saavat urheilijat ovat jääneet lakisääteisen eläke- ja tapaturmaturvan ulkopuolelle, vaikka heidän työskentelynsä on monin tavoin rinnastettavissa muihin apurahansaajiin. Esitys tämän merkittävän epäkohdan.

Samalla Olympiakomitea korostaa, että urheilun toimintaympäristö poikkeaa tieteen ja taiteen apurahatyöstä. Tämän vuoksi lain toimeenpanossa ja jatkovalmistelussa tulee huomioida huippu-urheilun erityispiirteet, jotka poikkeavat monilta osin tieteen ja taiteen apurahansaajien työskentelystä.

Esityksen myönteiset vaikutukset

Olympiakomitea pitää erityisen myönteisenä, että:

• apurahaa saavat urheilijat tulevat MYEL- ja MATA-vakuutuksen piiriin muiden apurahansaajien tavoin;
• apurahakausi alkaa kerryttää lakisääteistä eläketurvaa;
• urheilijoille muodostuu lakisääteinen työtapaturmaturva;
• MYEL-työtulo muodostaa perusteen sairauspäivärahalle, vanhempainpäivärahoille ja
• kuntoutusrahalle;
• urheilijan työ määritellään laajasti kattamaan harjoittelun, kilpailut, kilpailumatkat sekä
• edustustehtävät.
• Myös ammattitaudit kuuluvat turvan piiriin.

Esitys poistaa merkittävän aukon apurahaurheilijoiden sosiaaliturvasta ja parantaa heidän toimeentuloturvaansa sairauden ja perhevapaiden aikana.

Rasitusvammojen vakuutusturva

Olympiakomitea pitää lakiluonnoksen merkittävimpänä puutteena sitä, että rasitus- ja sairausperäiset vammat jäävät edelleen lakisääteisen vakuutusturvan ulkopuolelle.
Urheilijan ammattitauti tulisi määrittää. Onko lajin vaatimustason aiheuttama altistuminen terveyden riskitekijä ja altistuksesta kehittynyt sairaus sellainen? Esimerkkinä maastohiihtolajeissa kylmälle ja kuivalle hengitysilmalle altistuminen ja siitä seuraava ei-allerginen astma.
Huippu-urheilussa suuri osa työkyvyttömyydestä aiheutuu rasitusvammoista, eikä yksittäisistä tapaturmista. Tämän vuoksi lakimuutos ei vielä ratkaise urheilijoiden keskeisintä vakuutusturvan ongelmaa.

Olympiakomitea esittää, että jatkovalmistelussa arvioidaan ja selvitetään mahdollisuudet rasitusvammojen sisällyttämistä ammattitautien tai muun lakisääteisen turvan piiriin. Urheilijan ammatista aiheutuvia sairauksia ovat esim. 1) jatkuva kylmäaltistus, joka voi johtaa rasitusastmaan, 2) lajin paino- ja atropometriset vaatimukset, jotka voivat johtaa syömishäiriöihin, 3) fyysisten ja psyykkisten rajojen ylittäminen, joka voi aiheuttaa urheilijan ylikuormitustilan ja mielenterveydellisiä häiriöitä.

Mikäli rasitusvammojen sisällyttämistä ammattitautien tai muun lakisääteisen turvan piiriin ei ole mahdollista tässä yhteydessä, tulee vaikutusarvioissa tuoda nykyistä selkeämmin esiin rasitusvammoihin liittyvä vakuutusturvan puute.

Vaikutukset urheilijoiden toimeentuloon

Esityksen mukaan vakuutusmaksut ovat noin 15 prosenttia apurahasta. Olympiakomitea pitää tärkeänä, ettei uudistus heikennä urheilijoiden käytettävissä olevaa toimeentuloa.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, korottavatko kaikki apurahanmyöntäjät apurahojen määrää vakuutusmaksujen kattamiseksi vai jäävätkö kustannukset urheilijoiden maksettaviksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön verovapaiden urheilija-apurahojen osalta tulevat vakuutusmaksut tulee ottaa huomioon siten, että nykyisiä apurahoja korotetaan, jotta urheilijalle käteen jäävä osuus ei vähene. Lisäksi tulee arvioida, miten mahdollinen apurahan korottaminen vaikuttaa verovapaan apurahan enimmäismäärään.

Olympiakomitea pitää tärkeänä, että vakuuttamisesta aiheutuvat kustannukset eivät vähennä urheilijan tosiasiallisia mahdollisuuksia harjoitella täysipainoisesti.

Olympiakomitea kiinnittää erityistä huomiota MYEL vakuuttamisvelvollisten erilaiseen asemaan apurahojen verottomuuden osalta. Julkisyhteisön myöntämä taiteilija-apuraha on koko määrältään veroton ja yksityisen tahon myöntämä apuraha veroton 27.129,93 euroon asti. Yksityiseltä taholta saatuun urheilija-apurahaan ei sovellu taiteilija-apurahaan soveltuva verottomuusraja. Jos yksityisen tahon urheilijalle myöntämä apuraha nauttisi samaa verokohtelua kuin taiteilija-apuraha, olisi sillä merkittävä positiivinen vaikutus urheilijan sosioekonomiseen asemaan.

Erilaisten urheilijoiden yhdenvertainen kohtelu

Esityksessä vakuuttaminen perustuu työskentelyapurahaan. Olympiakomitea pitää tärkeänä, että lain soveltamista tarkastellaan myös niiden urheilijoiden näkökulmasta, joiden rahoitus muodostuu useista eri lähteistä.

Jatkovalmistelussa tulisi arvioida erityisesti:

• useista eri lähteistä koostuvien apurahojen vakuuttamista;
• joukkueurheilijoiden asemaa;
• tilanteita, joissa urheilijalla on samanaikaisesti palkkatuloa ja apurahaa;
• tilanteita, joissa urheilija on yrittäjä.

Nykyinen ratkaisu voi johtaa tilanteisiin, joissa samankaltaista urheilutoimintaa harjoittavat urheilijat ovat vakuutusturvan näkökulmasta erilaisessa asemassa. Urheilija-apurahan tuloraja on tällä hetkellä vuodessa 60 000 €. Suomessa on useita apurahakelpoisia urheilijoita, joilta tulojen vuoksi evätään apuraha ja täten he jäävät vakuutus- ja eläketurvan ulkopuolelle.

Käytännön toimeenpano

Olympiakomitea pitää tärkeänä, että lain soveltamisesta laaditaan selkeät ja yhdenmukaiset ohjeet yhdessä Olympiakomitean ja Suomen Urheilijat ry:n kanssa. Lisäksi MELA:n lääketieteellistä asiantuntijaryhmää olisi tärkeää täydentää urheilulääketieteen erityisosaamisella.

Erityisesti tulisi täsmentää:

• millä tavoin harjoitteluohjelma osoitetaan korvaustilanteissa;
• miten omatoiminen harjoittelu arvioidaan;
• miten muuttuvat tai suulliset harjoitusohjelmat huomioidaan.

Lisäksi Olympiakomitea pitää tärkeänä, että tapaturma-asioiden käsittely tapahtuu nopeasti ja viivytyksettä. Huippu-urheilussa nopea hoitoon pääsy ja korvausratkaisujen joutuisuus ovat usein ratkaisevia urheilijan työskentelyn ja urheilu-uran jatkumisen kannalta.

Työterveyshuolto ja sairauskulut

Valmistelun aikana on täsmentynyt, ettei MYEL-vakuutus tuo apurahaurheilijoille oikeutta lakisääteiseen työterveyshuoltoon. Lakimuutos parantaa täten eläke- ja tapaturmaturvaa, mutta ei työterveyspalveluja.

Lisäksi lakimuutos ei kata rasitusvammojen hoitoa eikä poista tarvetta yksityisille sairauskulu- tai urheiluvakuutuksille. Olympiakomitea pitää tärkeänä, että tämä todetaan selkeästi lain perusteluissa, jotta urheilijoille ei synny virheellistä käsitystä vakuutusturvan laajuudesta.

Vaikutusarvioiden täydentäminen

Olympiakomitea katsoo, että vaikutusarvioita olisi syytä täydentää erityisesti seuraavista näkökulmista:

• vaikutukset urheilijoiden toimeentuloon;
• vaikutukset urheilu-uran jatkuvuuteen;
• vaikutukset nuoriin urheilijoihin;
• vaikutukset kaksoisuraan;
• vaikutukset eri urheilijaryhmiin, kuten joukkueurheilijoihin.

Yhteenveto

Olympiakomitea kannattaa lakiesitystä ja pitää sitä merkittävänä edistysaskeleena apurahaa saavien urheilijoiden sosiaaliturvan kehittämisessä.

Jatkovalmistelussa tulisi kuitenkin erityisesti:

• arvioida rasitusvammojen asemaa osana lakisääteistä vakuutusturvaa;
• varmistaa, ettei vakuutusmaksu heikennä urheilijan toimeentuloa;
• tarkastella useiden apurahojen ja erilaisten tukimuotojen vakuuttamista;
• huomioida paremmin erilaiset urheilijaryhmät ja rahoitusmallit;
• laatia selkeät soveltamisohjeet lain toimeenpanoon;
• täydentää vaikutusarvioita urheilijoiden toimintaympäristön näkökulmasta;
• varmistaa tapaturma- ja korvausasioiden sujuva ja nopea käsittely

Helsingissä 12.8.2026