Antti Hyvärinen oli ensimmäinen suomalainen mäkihypyn olympiavoittaja.
Ensimmäisen kosketuksensa mäkihyppyyn Antti Hyvärinen oli saanut jatkosodan talvina Ounasvaaran mäessä. Nuori lupaus sijoittui seitsemänneksi olympiakisadebyytissään Oslossa 1952. Falunin MM- kisat vuonna 1954 eivät myöskään menneet suunnitelmien mukaan: Hyvärisen sijoitus oli yhdeksäs. Vuoden 1955 talvi antoi Hyväriselle ikävän muistutuksen mäkihypyn vaaroista: Oberstdorfin joulukuun kisoissa hän kaatui pahasti menettäen tajuntansa. Toipilaana Hyvärinen ei kuitenkaan kauan ollut: jo samana talvena hän hyppäsi Holmenkollenin mäkikisan voittoon.
Hyvärisellä oli syytä lähteä itsevarmana Cortina d’Ampezzon olympiakisoihin 1956, olihan hän vienyt voiton jo esikisoissa. Olympiakilpailu toikin Suomelle historiallisen kaksoisvoiton: Hyvärinen hyppäsi voittoon ja Aulis Kallakorpi hopealle katkaisten näin norjalaisten talvikisojen alusta jatkuneen mäkihypyn yksinvallan. Hyvärisen kultamitalihyppy kantoi 84 metriä.
Valmistautuessaan vuoden 1958 MM-kotikisoihin Hyvärinen kaatui murtaen lantionsa. Tämä merkitsi mäkihyppyuran loppua. Myöhemmin Hyvärinen toimi Ounasvaaran Hiihtoseuran puheenjohtajana sekä vuosina 1960–1964 Suomen Hiihtoliiton mäkivalmentajana. Vuoden urheilijaksi Hyvärinen valittiin vuonna 1955.
Antti olympialaisissa
-
Cortina d’Ampezzo 1956
Talviolympialaiset
Suurmäessä olympiakultaa
-
Oslo 1952
Talviolympialaiset
Suurmäessä 7:s