Väinö Kokkinen oli kaksinkertainen olympiavoittaja ja yksi aikansa ylivoimaisimmista painijoista.
Nuorena miehenä Helsinkiin Lahdesta muuttanut Kokkinen aloitti painin 20-vuotiaana. Helsingin Jyryn riveissä Kokkinen nousi nopeasti Työväen Urheiluliiton (TUL) painijoiden kärkikastiin. Pariisin vuoden 1924 olympialaisten aikaan Kokkinen omasi jo merkittävät painitaidot, mutta TUL:n edustajilla ei ollut asiaa olympiamatolle. Myöhemmin Kokkinen siirtyikin edustamaan Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon (SVUL) kuulunutta Helsingin Atleettiklubia.
Amsterdamin olympiakisoissa 1928 Kokkinen oli täysin pitelemätön: hän selätti sarjassa 75 jokaisen vastustajansa, ratkaisuotteluissa pelätyn unkarilaisen László Pappin sekä tanskalaisen Johannes Jacobsenin. Neljä vuotta myöhemmin Los Angelesissa kreikkalais-roomalaisen painin keskisarjaan oli ilmoittautunut vain neljä painijaa. Kokkinen selätti heistä kaksi, ja Saksan Jean Földeak vältti vain täpärästi saman kohtalon pakoiltuaan suomalaisen otteita läpi ottelun. Kokkinen yritti voittaa vielä kolmannenkin olympiakullan Berliinissä 1936, mutta hän putosi jatkosta viidennellä kierroksella ja sijoittui lopulta neljänneksi.
Väinö olympialaisissa
-
Berliini 1936
Kesäolympialaiset
-
Los Angeles 1932
Kesäolympialaiset
Olympiakultaa kreikkalais-roomalaisessa painissa 79 kg -sarjassa.
-
Amsterdam 1928
Kesäolympialaiset
Olympiakultaa kreikkalais-roomalaisessa painissa 75 kg -sarjassa.