Ville Ritola oli maailman ja Suomen toiseksi paras kestävyysjuoksija 1920-luvulla. Hänen kuuden mitalin ennätyksensä yksissä kisoissa on jäänyt lyömättömäksi yleisurheilun historiassa.
Siirtolaiseksi jo 17-vuotiaana lähtenyt Ritola asui suurimman osan elämästään Yhdysvalloissa, missä hän myös aloitti juoksu-uransa. Hän palasi kuitenkin Suomeen sekä 1924 että 1928 edustamaan synnyinmaataan olympiakisoissa.
”Peräseinäjoen susi” voitti pitkillä juoksumatkoilla viisi olympiakultaa ja yhteensä kahdeksan olympiamitalia. Pariisin kisoissa 1924 Ritola saavutti kuusi mitalia, mikä on ylittämätön yksien kisojen ennätys yleisurheilun olympiahistoriassa: neljän kullan lisäksi hän sai Paavo Nurmen jälkeen hopeaa 5000 metrillä ja maastojuoksussa.
Ritola muistetaankin parhaiten monista kaksintaisteluistaan Nurmen kanssa, jotka yleensä päättyivät jälkimmäisen voittoon. Näin kävi vielä 10 000 metrillä Amsterdamissa 1928, mutta samojen kisojen 5000 metrillä Ritola viimein otti päävastustajastaan kauan hakemansa voiton.
Ville olympialaisissa
-
Amsterdam 1928Kesäolympialaiset
Olympiakultaa 5000 metrillä ja hopeaa 10 000 metrillä.
-
Pariisi 1924Kesäolympialaiset
Olympiakultaa 3000 metrin esteissä, 10 000 metrillä, 3000 metrin joukkuejuoksussa ja maastojuoksun joukkuekilpailussa. Hopeaa maastojuoksussa ja 5000 metrin kilpailussa.