Siirry sisältöön
Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Urheilijan ammatin arvostuksessa edelleen paljon työtä: ”Urheilu voi fiksusti hoidettuna olla tuottoisakin ammatti”

Urheilu opettaa työelämätaitoja ja antaa paljon pääomaa seuraavalle uralle, mutta urheilu on myös ammatti, jolla voi elättää itsensä tässä ja nyt. Urheilun merkitys yksilölle ja yhteiskunnalla on vielä osin tunnistamatonta ja tunnustamatonta – arvostuksen eteen tehtävä työ on vielä pahasti kesken.

 

Entinen huippuhiihtäjä Matti Heikkinen on ollut alle kolme kuukautta ex-urheilija. Siirtyminen kilpaurheilijan uralta seuraavalle uralle ei ole ollut helppo, mutta Heikkinen iloitsee siitä, että työuran jatkamiseksi on monia vaihtoehtoja. Kuten työpaikan vaihdoksessa yleensäkin, entisestä työpaikasta tarttuu mukaan paljon oppia ja osaamista uutta uraa varten.

– Urheilijan ammatti opettaa työelämässä tarvittavia perustaitoja: tavoitteeseen sitoutumista, pitkäjänteisyyttä, periksiantamattomuutta, organisointikykyä ja tiimityötä sekä toisaalta myös kykyä tehdä yksin. Urheilijan ammatti on yrittäjämäistä toimintaa, jossa talousosaamistakin kertyy jonkun verran. Urheilijalla on usein myös varsin laajat verkostot – urheilupiireissä ja urheilun ulkopuolella, listaa Heikkinen.

Hän on aktiivisesti pohtinut omia uravaihtoehtojaan ja lähitulevaisuuden suunnitelmat ovatkin selvät. Urheilu on todennäköisesti tärkeässä roolissa myös Heikkisen seuraavalla uralla.

– Syksyllä jatkan markkinoinnin opintojani Jyväskylän kauppakorkeakoulussa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on selvästi tilausta urheilulle, olen mielelläni mukana sen jatkuvassa muutoksessa myös työelämässä. Liikkumattomuus maksaa enemmän kuin työttömyys ja se on yksi syy, miksi urheilua tarvitaan ja ihmisiä sitä tekemään.

Arvoa jokaiselle suoritukselle ja uralle

Liikuntatieteiden tohtori Kati Lehtonen Jyväskylän yliopistosta kertoo, että monet urheilijat hyödyntävät urheilu-uralla kertynyttä pääomaa myös seuraavalla urallaan ja heillä on myös osaamista, jota muualta ei saa.

– Urheiluun liittyy valtava määrä kovaa bisnestä. Yksistään urheiluvälineteollisuudessa pyörii miljardien liikevaihto. Teknologia tuo erilaisia urheiluvälineistä kehitettyjä innovaatioita myös tavallisille kuluttajille, esimerkiksi erilaiset mittaamiseen kehitetyt laitteet. Näiden tuotekehityksessä, myynnissä ja markkinoinnissa tarvitaan urheilijoita. Heillä on hiljaista tietoa, jota muilla ei ole, Lehtonen sanoo.

Heikkinen uskoo, että työnantajat arvostavat urheilussa opittua osaamista. Oma ammattitaito ja kokemus on vain osattava myydä oikein. Julkisuudesta on siinä kohtaa apua, mutta tilanne ei ole kaikille sama.

– Olen hyvässä asemassa, kun olen urheilijana meritoitunut jo sillä tasolla, että jää murtuu rekrytointitilanteessa paremmin kuin tuntemattomammilla urheilijoilla. He tekevät yhtä lailla töitä maajoukkuetasolla, mutta eivät saa samalla tavalla näkyvyyttä. He eivät silti ole epäkiinnostavampia ja vähemmän potentiaalisia työntekijöitä kuin näkyvämmin esillä olevat, hän huomauttaa.

Lehtonen pitää ilmiötä seurauksena urheilun menestys- ja mitaliorientoituneisuudesta.

– Meille on ollut urheilussa tyypillistä, että vain parhaat muistetaan. Kuitenkin 99 prosenttia isosta massasta tuo urheiluun sen rahallisen tuoton ja pitää seuroja ja lajiliittoja elinvoimaisina. Pitäisi ajatella, että jokainen suoritus ja ura on yhtä tärkeä. Se motivoisi myös nuoria lähtemään urheilijan uralle, että arvostettaisiin niitä tuotoksia, joita urheilusta kertyy yhteiskunnalle. Työ arvostuksen eteen on pahasti kesken.

Urheilusta oikea ammatti

Suomessa ammattiurheilijoita on vähän ja urheilu ammattina varsin tuntematon käsite. Poikkeuksen muodostavat isot palloilulajit, joissa pelaajat ovat usein työsuhteisia ja pelaajayhdistykset ajavat urheilijoiden ammatillisia etuja. Yksilölajeissa näin ei ole. Heikkinen näkee arvostuksessa paljon kehitettävää.

– Urheilijoita arvostetaan julkisessa keskustelussa, mutta yhteiskunnassa ei. Ei ole käytännössä toimivaa lakisääteistä määritelmää urheilijan ammatista, saati esimerkiksi eläketurvasta. Kaikki maajoukkuetoiminnassa mukana olevat ovat työsuhteessa, paitsi urheilijat. Ammattia saatetaan harjoittaa vuosikausia, mutta oikeasti ei olla missään töissä.

– Urheilijan ammattia varjostaa amatööriyden leima, joka estää sen kehittymistä. Perinteisesti ajatellaan, että urheilussa ei saisi liikkua raha ja sen pitäisi tapahtua ilmaiseksi ja vapaa-ajalla. Huippu-urheilijana olemisessa on vielä liian kotikutoinen leima, eikä sitä edelleenkään pidetä arvostettuna ammattina. Omassa cv:ssäni on merkintä, jossa lukee ammattiurheilija. Siitä on monet kerrat kysytty ja olen kertonut, että olen niinä vuosina urheillut sataprosenttisesti ja elättänyt sillä itseni, jatkaa Lehtonen, entinen huippuhiihtäjä itsekin.

Hän peräänkuuluttaa urheilun arvostuksessa vahvasti myös median roolia.

– Journalismi on tulospainotteista, kuva urheilusta on varsin yksipuolinen tällä hetkellä. Taustalla tapahtuvia asioita ei juuri kerrota, vaikka ne mielenkiintoisimmat asiat tapahtuvat juuri siellä: mitä joku hyppy tai heitto vaatii, tai lätkämatsi? Mitä huippu-urheilijana oleminen vaatii? Arvostusta nostaisi myös asioiden näkyväksi tekeminen julkisuudessa.

Kissa on itse nostettava pöydälle

Sekä Lehtonen että Heikkinen näkevät urheilijoilla itsellään paljon mahdollisuuksia, mutta myös vastuuta ammattinsa arvostuksen edistämiseksi.

– Uudelle uralle on kouluttauduttava, kuten alanvaihdossa yleensäkin, sekatyömieheksi siirtymisen ajat ovat ohitse. Suomalainen yhteiskunta on hyvin koulutusorientoitunutta ja meille on syvään iskostunut koulunkäynnin ihannointi. Urheilusta ei saa todistusta, sen arvo on osoitettava muuten ja tehtävä oma osaaminen itse näkyväksi. Uusi elämä alkaa aina urheilu-uran lopettamisen jälkeen, mutta sen eteen täytyy nähdä myös vaivaa, asema ei tule ilmaiseksi, Lehtonen toteaa.

– Tietoisuutta ja vuoropuhelua täytyy lisätä. Siksi kannattaa luoda verkostoja. Kokeneemmilta urheilijoilta voi oppia paljon ja sanonkin nuorille, että tulkaa rohkeasti sanomaan käsipäivää ja juttelemaan. Urheilu voi olla Suomessa tuottoisakin ammatti, jos se hoidetaan fiksusti. Urheiluun käytetty aika on aina sijoitus tulevaan, myös tulevaan työelämään, Heikkinen muistuttaa.

 

Urheilijan ammatista ja sen arvostuksesta puhutaan kaksoisuraseminaarissa 19.9.2019 Kuopiossa. Ohjelmaan voit tutustua tästä. Ilmoittaudu mukaan: https://www.lyyti.in/kaksoisuraseminaari2019