Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Tulevaisuuden tähdet: Wilma Aintila: ”Haluan elättää itseni ajamalla”

Tilastojen mukaan lähes miljoona suomalaista harrastaa pyöräilyä. Ammattilaisia sen sijaan on vähän, ainakin pyöräilyn eurooppalaisiin mahtimaihin verrattuna. Wilma Aintila, 15, tähyää määrätietoisesti ammattilaisradoille Eurooppaan.

 

Wilma Aintila on nuoresta iästään huolimatta kokenut kisakävijä. Idrottsklubben-32:n Team Toni&Tonissa ajava 15-vuotias pyöräilijä on jo useamman vuoden kiertänyt juniorikisoja kotimaassa ja ulkomailla. Viime kesänä hän sai myös ensimmäisen arvokisakokemuksensa ja tuli valituksi Suomen joukkueeseen nuorten olympiafestivaaleille. Lajiaan hän on ehtinyt harrastaa jo yhdeksän vuotta. Pyöräilevässä perheessä lajivalinta oli luonteva.

– Isä on ollut kilpapyöräilijä ja myös siskot ovat harrastaneet. Aloin silloin pienenä käydä isän kanssa lenkeillä ja pidettiin vaan hauskaa. Siitä se sitten lähti. Jossain vaiheessa harrastin myös ratsastusta ja käsipalloa, mutta pari vuotta sitten päätin keskittyä vain pyöräilyyn ja alkaa harjoitella tosissani, Aintila kertoo.

Paitsi innostuksen sytyttäjä, perhe on ollut myös tärkeä tuki matkan varrella. Aintilan kiitokset menevät heidän suuntaansa ja erityisesti Juha-isälle.

– Isä tietää kaiken, häneltä voi aina kysyä mitä tahansa. Hän hoitaa myös pyöriä ja auttaa niiden kanssa, hän kiittää.

Valmentajan avulla tehoa harjoitteluun

Aintilan kilpailu-ura alkoi ratapyöräilyn parissa, mutta päälaji on sittemmin vaihtunut maantiepyöräilyyn. Aintila tunnustautuukin mäkisten ratojen ystäväksi.

– Mäkinen rata sopii minulle. Tykkään ajaa ylämäkiä ja olen niissä vahvimmillani. Haluaisin kehittyä loppukirissä, siihen pitäisi saada vauhtia lisää, hän analysoi.

Vuosi sitten nuori urheilija aloitti yhteistyön ensimmäisen henkilökohtaisen valmentajansa, Kjell Carlströmin, kanssa. Yhteistyö on sujunut hyvin ja harjoitusohjelmien myötä kehitystä on tullut. Valmentajalta on tullut oppia myös itsensä kuuntelusta.

– Olen oppinut kuulostelemaan itseäni ja tuntemuksiani ja myös sanomaan, miltä tuntuu. Jos esimerkiksi olo on kipeä, niin silloin ei treenata, vaan huilataan.

Aintila kertoo pitävänsä yleensä yhden vapaapäivän viikossa, mutta tekevänsä silloinkin ”jotain pientä”, kuten vaikka uintia tai kevyttä rullailua pyörällä. Peruskuntokaudella hän ajaa viiden tunnin lenkkejä ja pyrkii harjoittelemaan mahdollisimman monipuolisesti.

– Joskus käyn juoksulenkillä ja teen oman kehon painolla voimaharjoituksia. Ensi talvena on tarkoitus aloittaa myös punttitreeni. Paljon treeniä tulee tietysti pyöräillen: maantiellä, maastossa ja radalla, hän kertoo.

Pyöriä kotoa löytyykin useampia, erilaiset harjoittelumuodot vaativat erilaisen välineen.

– No juu, pyöriä löytyy aika monta, Aintila naurahtaa.

– Minulla on maantiepyörä, ratapyörä, maastopyörä ja cyklokrosspyörä. Omaan pyörään tulee kyllä henkilökohtainen suhde, sitä tulee pestyä ja fiksailtua joka päivä, hän pohtii.

Tähtäin jo tulevaisuudessa

Kirkkonummella asuva Aintila käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Koulussa on suhtauduttu hyvin kisamatkoista johtuviin poissaoloihin. Myös niiden aiheuttamien rästitehtävien teko on sujunut hyvässä yhteistyössä opettajien kanssa. Urheilun ja koulun yhdistäminen on onnistunut erityisen hyvin yläkoululeireillä, joita Suomen Pyöräily järjestää Päijät-Hämeen urheiluakatemian kanssa Vierumäen urheiluopistolla. Aintilalla on myös selvä suunnitelma, miten aikoo yhdistää urheilun ja opinnot tulevaisuudessa.

– Falunissa, Ruotsissa, on urheilulukio, joka on erikoistunut pyöräilyyn. Aion hakea sinne opiskelemaan ja panostaa pyöräilyyn täysillä. Olen kuullut paikasta paljon hyvää ja siellä on myös pari tuttuani opiskelemassa.

– Tulevaisuudessa haaveeni on pystyä elättämään itseni ajamalla. Haluaisin päästä johonkin isoon eurooppalaiseen pyöräilytiimiin, jossa voisi kisata ammatikseen, Aintila sanoo.

Hän kertookin innostuvansa erityisesti kisaamisesta. Hyvän suorituksen tekeminen on motivoivaa ja saa tavoittelemaan aina vain isompia kisoja.

– EYOF-kisat Bakussa olivat isoimmat kisani tähän asti. Sinne pääseminen oli minulle tosi iso juttu ja olen tyytyväinen myös suoritukseeni, vaikka olosuhteet olivat tuuliset ja kuumat. Järjestelyt toimivat ja rata oli kiva eli sopivan mäkinen, hän kertoo.

– Ja vaikka haluankin tulevaisuudessa ensisijaisesti ajaa ammatikseni, niin olisihan se olympiaedustuskin joskus tosi kova juttu.