Urheilujohtaja Christel Björkstrand: ”Tässä työssä on mahdollisuus vaikuttaa jo ihan pienen ihmisen arkeen.”

Christel Björkstrandin alkutaival Finlands Svenska Idrottin pääsihteerinä ei ollut ruusuinen. Björkstrand oli tullut kattojärjestön johtoon ilman eliittiurheilutaustaa. Vaikka tehtävänkuva oli mielenkiintoinen ja haastava, epäilijöitä riitti.

– Minua ei valittu valmentajaksi FSI:hin vaan siksi, että hankkisin rahoitusta valmentajille ja toiminnalle. Asetin silloin päämääräksi, että hankin uusia rahoituskanavia järjestölle ja EU:n rahoittamia projekteja. Nyt meillä on ollut neljä projektia meneillään, ja meidän taloutemme on vakaa.

Björkstrandilla on taustallaan pitkä ura. Jo 20-vuotiaasta asti erilaisissa johtotehtävissä muun muassa talouspäällikkönä, sosiaalijohtajana ja rehtorina toiminut Björkstrand siirtyi FSI:hin ruotsinkielisestä Marttaliitosta. Marthaförbundetin ja FSI:n yhteistyö herätti hänen kiinnostuksensa urheilujärjestöön.

– Urheilussa on todella paljon tunteita mukana. Paljon enemmän, kuin muissa tehtävissä, joissa olen ollut. Onnistumisen ja epäonnistumisen tunteet näkyvät toiminnassa ja jossakin määrin myös palautteessa, joka tulee toiminnasta. Mitään toimintaa ei kuitenkaan voi johtaa ilman päämäärää, visiota ja rahaa. Se on sama riippumatta siitä, missä johtotehtävässä olet.

Tulevaisuuden urheilujohtamiseen Björkstrand peräänkuuluttaa lisää kommunikaatiota, tiimityötä, avointa keskustelua ja yhteisiä päämääriä. Dialogia olisi hyvä käydä jatkossakin päättäjien kanssa, mutta myös enenevissä määrin harrastajien ja urheilijoiden kanssa.

– Urheilujohtaminen on minulle sitä, että annan edellytykset valmentajille ja urheilijoille, että he voivat harrastaa tai tehdä urheilua palkkatyönään. Minun tehtäväni on edistää ja varmentaa rahoitusta sekä olla mukana kehittämässä toimintaa.

”Liikunnalla ja urheilulla on luonnollinen paikka yhteiskunnassa.”

Urheilujohtajana Björkstrand joutuu joskus selittämään ihmisille, miksi urheilulle ja urheilijoille annetaan rahaa, kun he ”eivät kuitenkaan onnistu”.

– Urheilulle hankitaan ja annetaan rahaa siksi, että niin moni kuin mahdollista pääsisi liikkumaan ja urheilemaan. Tästä laajuudesta joku pääsee huipulle ja toimii sitä kautta esikuvana meille. En halua asetella vastakkain, mutta kyllähän esimerkiksi taiteeseen ja musiikkiinkin satsataan rahaa, koska ne ovat osa ihmisen elämää. Niin on liikunta ja urheilukin. Miksi ei siihen satsattaisi rahaa?

Björkstrandin mielestä urheilun yhteiskunnallinen vaikuttavuus on kasvanut ja kattojärjestöjä kuullaan enenevissä määrin. Björkstrand nostaa esiin myös tähtiurheilijoiden mahdollisuuden vaikuttaa kattojärjestöjen lobbauksen ohella.

– Urheilussa on oltu aika paljon konservatiivisempia yhdenvertaisuus ja tasa-arvoasioissa, kuin esimerkiksi taiteen alalla. Urheilun kattojärjestöillä on iso vastuu siinä, että miten asiaa viedään eteenpäin, jotta jokaisella on mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja urheilua. Silloin tarvitaan myös tähtiurheilijoita esikuviksi. He ovat tunnettuja – heitä kuullaan ja moni kuuntelee. Samalla on tehtävä leveällä rintamalla työtä sen eteen, että urheilu olisi tasapuolista ja mahdollista kaikille.

– Liikunnalla ja urheilulla on luonnollinen paikka yhteiskunnassa, koska on jo todettu, että se vaikuttaa meidän hyvinvointiin, terveyteen ja myös yhteiskunnan resursseihin. Liikunta ja urheilu on ollut ja tulee aina olemaa iso osa suomalaisten arkea. Moni suomalainen seuraa urheilua, ja se on suomalaista sisua ja kansansielua vahvistavaa toimintaa. Se yhdistää suomalaisia äidinkielestä riippumatta.

Roolimalleilta oppia uralle

Björkstrand uskoo jatkuvaan kehittymiseen ja pitää vastuullisena johtamisena myös sitä, että aika ajoin on myös uskallettava lähteä eteenpäin hakemaan uusia ajatuksia.

– Organisaatio ei ole kiinni yhdestä ihmisestä eikä yksi ihminen saa olla riippuvainen yhdestä organisaatiosta. Pääsihteerinä minulla on vastuu kehittää toimintaa: sitten kun toimintaa on kehitetty, niin pitää myös ymmärtää, jos on aika siirtyä jo muualle. Samalla tavalla hallituksessakin ihmiset vaihtuvat tasaisin väliajoin.

Björkstrand on saanut uralleen oppeja monelta ihmiseltä, ja roolimalleina ovat toimineet uran aikana esimerkiksi omat työkaverit. Roolimalleikseen Björkstrand nostaa muun muassa Birgitta Kervisen, Harriet Ahlnäsin, Håkan Nystrandin ja Jan-Erik Enestamin.

– Entinen Folkhälsanin toimitusjohtaja Mikael Ingberg sanoi aina ruotsiksi, että ”koirat haukkuvat ja karavaani kulkee”. Tämän olen yrittänyt pitää mielessä. Joskus on tullut kuraa niskaan ja olen miettinyt, mitä olisin voinut tehdä toisin. Jotkut päätökset tosin on vain tehtävä riippumatta siitä, tykkääkö ihmiset siitä vai ei.

Björkstrand haluaa rohkaista ennen kaikkea naisia hakeutumaan urheilun johtotehtäviin. Hakiessa mielessä on pidettävä päämäärä ja se, miksi haluaa tehdä työtä juuri urheilun parissa.

– Tässä työssä on mahdollisuus vaikuttaa jo ihan pienen ihmisen arkeen, ja ehkä olla pienenä osatekijänä siinä, että joku onnistuu huippu-urheilussa. Tarttukaa ihmeessä mahdollisuuteen, jos sitä tarjotaan. Ja jos ei tarjota, niin hakekaa silti!

Suomen Olympiakomiteassa on parhaillaan käynnissä kaksi johtajuuteen liittyvää koulutushanketta. Molempien koulutusten tavoitteena on vahvistaa liikunnan ja urheilun parissa toimivien naisten johtamisosaamista sekä kannustaa heitä hakeutumaan urheilun johtotehtäviin. Johtaa kuin nainen -koulutuksen kohderyhmänä ovat liikunnan ja urheilun valtakunnallisten tai kansainvälisten järjestöjen johtotehtäviin tähtäävät naiset.