Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Menestynyt joukkue rakennetaan kentällä, mutta yhtä paljon myös kentän ulkopuolella

Joukkueen menestyminen vaatii saumatonta tiimityötä ja sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen. Jotta joukkue olisi aidosti joukkue, on sen perustan oltava kunnossa. Jokaisen jäsenen on voitava kokea yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta sekä tuntea aidosti kuulluksi tulemista.

Valmennuskulttuuri on muuttumassa urheilijalähtöisempään suuntaan. HJK:n Naisten Liigan mestariksi luotsannut Joonas Rantanen uskoo tapaan vahvasti.

– Kaiken taustalla on ajatus siitä, että jokaisella pitäisi olla hyvä olla ympäristössä, jossa toimii. Ajatus on ollut itselläni jollain tavalla aina ja vain vahvistunut ajan ja kasvatuspsykologian opintojen myötä, hän kertoo.

Rantanen aloitti kesäkuussa 2016 valmennuspestinsä HJK:n naisten jalkapallojoukkueessa. Siitä alkoi projekti, joka päättyi mestaruuden juhlintaan syksyllä 2019. Rantanen halusi päävalmentajana luoda toimintakulttuurin, joka auttaisi saamaan joukkueen jäsenten täyden potentiaalin esiin. Aito vuorovaikutus ja keskusteleva kulttuuri eivät syntyneet hetkessä, vaan vaativat pitkäjänteistä suunnittelua ja työstämistä.

– Alussa yksinkertaisesti opeteltiin keskustelemaan. Monet pelaajat olivat tottuneet siihen, että valmentaja puhuu ja pelaajat kuuntelevat, joten uuteen keskustelukulttuuriin tottuminen vaati aikansa. Tavoite oli, että kaikilla olisi mahdollisuus tuoda oma näkemyksensä esiin ja että kaikki pääsisivät vaikuttamaan siihen, millaiseksi joukkue muodostuu, Rantanen kertoo.

– Tietenkin oli myös haasteita. Ihmiset ovat erilaisia ja joku on ehkä tottunut tietynlaisiin toimintatapoihin ja saattaa hämmentyä tai jopa ahdistua, miksi näin tehdään ja mikä on koko jutun idea. Mutta se kuuluu asiaan, samoin kuin kyseenalaistaminen. Myös perusteita uudenlaiselle toimintatavalle pitää työstää. Onneksi joukkueessa oli riittävästä avoimia ja innostuneita ihmisiä, jotka saivat muutkin mukaansa. Varmasti on myös tärkeää pystyä huomioimaan erilaiset persoonat ja tavat toimia, hän jatkaa.

Ilmapiiri ja luottamus kantavat myös haastavina hetkinä

Rantanen toteaa, että myös suoralle vuorovaikutukselle on paikkansa. Esimerkiksi kentällä annetaan suoria ohjeita, joita pelaajien odotetaan toteuttavan.

– Joskus joukkuetta täytyy ravistella ja puskea eteenpäin, toisinaan taas kannatella ja tsempata. Mutta luottamus siellä taustalla on se juttu, hyvin rakennettu pohja kestää.

– Pitää myös pysähtyä reflektoimaan pelejä ja treenejä yhdessä ja hakemaan niistä mahdollisimman paljon yhteisiä kokemuksia. Minulla on hyvä käytännön esimerkki kaudelta 2017. Meillä oli touko-kesäkuussa viiden pelin jakso, jolloin tuloksena oli tasapelejä ja tappioita, ei yhtään voittoa. Istuttiin silloin alas käymään läpi onnistumisia ja epäonnistumisia. Yhdellä palaverilla kurssia ei itsessään käännetä, mutta avoimuus ja luottamus korostuvat vaikeina hetkinä. Se oli myös hyvä osoitus siitä, että aikaa toimintakulttuurin rakentamiseen pitää priorisoida jatkuvasti. Vaikka kuinka ennen kautta on työstetty asioita, ne jäävät herkästi pois, kun sarjakausi alkaa ja pelit alkavat ohjata toimintaa tosi vahvasti. Valmentajalta vaaditaan päämäärätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä kuljettaa prosessia koko kauden läpi, Rantanen toteaa.

Tutussa seurassa viihdytään

Rantasen mukaan toimintakulttuuria on luontaista alkaa rakentaa sitten, kun joukkueen jäsenet tuntevat toisensa. Siksi ryhmäytymiseen pitäisi käyttää alussa paljon aikaa. Joukkuekavereiden tunteminen oli myös yhteisten arvojen työstämisen edellytys.

– Henkilökohtaisesta arvomaailmasta puhuminen voi olla erittäin vaikeaa, jos ei tunne ympärillä olevia ihmisiä. Tutustumiseen pitää käyttää aikaa, se on kaiken lähtökohta. Siksi on luotava tilaisuuksia, joissa ihmiset pääsevät tutustumaan toisiinsa. Tutustumalla toisiin luodaan kiintymystä ja luottamusta. Kun aletaan tuntea kiintymystä, aletaan myös viihtyä ryhmässä. Se on ryhmäytymisen pointti, Rantanen avaa.

Yhteiset arvot sanoista teoiksi

Myös joukkueen yhteinen arvomaailma syntyi yhteistyöllä. Pelaajat pohtivat ensin itselleen merkityksellisiä asioita ja arvoja. Niistä haettiin yhdistäviä tekijöitä ja muodostettiin koko joukkueen yhteiset arvot, joita työstettiin etsimällä yhteyksiä konkreettisiin tilanteisiin.

– Yritimme löytää arvoihin liittyviä arjessa vastaan tulevia tilanteita. Niitä käytiin proaktiivisesti läpi ja hahmoteltiin toimintamalleja. Pohdittiin myös, miten meidän arvomaailmamme näkyy näissä tilanteissa, kertoo Rantanen.

– Arvojen ja toimintakulttuurin työstö on jatkuva prosessi, johon palataan säännöllisesti pitkin kautta. On tärkeää pohtia, miten asioissa on onnistuttu ja vahvistaa onnistumisia. Vastaavasti kannattaa miettiä, miten epäonnistumisia lähdetään korjaamaan ja muuttamaan toimintaa. Prosessin pitää olla läsnä arjessa viikoittain ja päivittäin. Muuten se jää helposti pintapuoliseksi. On helppo sanoa, että toimintakulttuurimme on tällainen, mutta helposti se myös jää sanojen asteelle, eikä siirry tekoihin.

Tavoitteista riittävän pieniä osatavoitteita

Rantanen näkee myös joukkueen tavoitteiden asettamisen samanlaisena prosessina, joka vaatii jatkuvaa työstämistä läpi kauden. Hän haluaa, että työhön osallistuvat kaikki toiminnassa mukana olevat henkilöt: valmentajat, taustahenkilöt ja pelaajat. Olennaista on määrittää ne tekijät ja tavoitteet, joihin pystytään itse vaikuttamaan.

– Kausilla 2018 ja 2019 tulostavoitteena mestaruus oli selkeä ja olen iloinen siitä, että se uskallettiin myös sanoa ääneen. Sen jälkeen alkoi vaikein vaihe. Tavoitteet on kyllä helppo kirjata ja todeta, että tässä ne nyt ovat. On tärkeää pystyä purkamaan tulostavoite teoksi ja tehtäviksi. Se ei todellakaan ole mikään yhden saunaillan mittainen juttu.

Rantasen käyttöteoria

Rantanen valmistelee parhaillaan opintoihinsa liittyvää pro gradu -tutkielmaansa valmentajan tunne- ja vuorovaikutustaidoista. Hän kertoo, että opiskelu on vaikuttanut paljon hänen tapaansa ajatella. Mukaan on tarttunut myös konkreettisia työkaluja oman ajattelutavan tueksi.

– Opiskelu laajentaa maailmankatsomusta ja opettaa tarkastelemaan asioita kriittisesti ja monen teorian näkökulmasta. Uusien asioiden kohdalla pohdin, ostanko tämän tällaisenaan vai miten se soveltuu omaan ympäristöön ja tapaan toimia.

– Opettajakoulutuksessa puhutaan ”opettajan käyttöteoriasta”. Se on hyvä termi ja mielestäni voitaisiin puhua myös valmentajan käyttöteoriasta. Itselläni pohjana toimii ryhmän ja valmennustiimin johtaminen ja ilmapiirin luominen. Kun siinä on onnistuttu, tarvitaan myös sisällön osaamista eli sitä, että pystyy opettamaan pelaajille tärkeitä lajisisältöjä. Oma käyttöteoriani on noiden kahden asian yhdistelmä: johtamisen ja sisältöosaamisen sekä niiden yhteensovittamisen.

Uusien haasteiden edessä entisin toimintatavoin

Rantasen pesti naisten joukkueen päävalmentajana päättyi ja edessä ovat uudet haasteet uuden tiimin, Klubi 04:n, kanssa. Hän lähtee innolla uuteen ympäristöön ja tietää jo kokemuksesta, millä askelmerkeillä lähtee joukkuetta rakentamaan. Naisten joukkueen pelaajille hän toivoo antaneensa eväitä myös tulevaisuuteen.

– Edessä on uusi porukka, mutta samat ajatukset. Olen saanut toteuttaa niitä nyt kolme ja puoli vuotta välillä onnistuen ja välillä epäonnistuen. Uuden joukkueen kanssa pitää olla pelisilmää ja muokata toimintatapoja ympäristön mukaan, mutta perusajatus tulee pysymään samana.

– Toivoisin, että naisten joukkueen pelaajat vievät mukanaan kyvyn reflektoida omaa ja joukkueen toimintaa. Haluaisin heidän saaneen ymmärrystä siitä, että kehittyminen vaatii paljon työtä, mutta kun annat ympäristölle jotain, niin ympäristö antaa myös takaisin. Jos olen noita asioita pystynyt ajatuksen tasolla viemään pelaajille, olen tosi tyytyväinen.

Kuvat: Kalevi Hämäläinen