Siirry sisältöön
Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

”Tämän avulla vanhemmat pääsevät paremmin mukaan nuoren projektiin: urheiluun ja opiskeluun” – pian valmistuva materiaali auttaa vanhempia tukemaan nuorta urheilijan polulla

Kun nuori urheilija päättää lähteä tavoittelemaan urheilu-unelmiaan, ovat myös vanhemmat uuden edessä. Miten nuorta voisi tukea kohti urheilu-uraa ja samalla huolehtia, että toisen asteen opinnot tulevat suoritettua? Olympiakomiteassa on käynnissä projekti, jonka lopputuloksena syntyy tukea ja turvaa tarjoavaa materiaalia vanhemmille.

 

Lentopalloilija ja pian opettajaksi valmistuva Tuomas Karjalainen tietää, miten iso juttu on lähteä kotoa 16-vuotiaana satojen kilometrien päähän rakkaan lajin perässä. Kuusankoskelta kotoisin oleva Karjalainen muutti yläkoulun jälkeen Kuortaneelle, koska tunsi, että edellytykset pelaamiseen ja lukio-opintojen suorittamiseen olisivat siellä hänelle parhaat mahdolliset. Päätös oli nuorelle miehelle luonteva.

– Muutto Kuortaneelle oli haave, joka toteutui ja lentopallon kannalta selkeä polku minulle, eikä se silloin tuntunut niin isolta jutulta. Elämä siellä oli aika selkeää ja yksinkertaista: treeniä, opiskelua ja kavereiden kanssa hengailua. Pienessä yhteisössä ei ollut mahdollisuuksia ylimääräisille kotkotuksille ja vapaa-ajallakin saatettiin mennä kavereiden kanssa punttisalille treenaamaan ekstraa, jos ei muuta keksitty, Karjalainen kertoo.

– Urheilullisesti Kuortane oli tosi hyvä ratkaisu. Harjoitusmäärät nousivat selkeästi ja sieltä sai myös hyvät työkalut esimerkiksi fyysisten ominaisuuksien harjoittamiseen, koska isona periaatteena oli, että jokainen oppii harjoittelemaan itsenäisesti. Valmentautuminen oli yksilöllistä, ei todellakaan tasapäistävää. Jokaisella oli oma ohjelma ja omat kehittymisen kohteensa, hän jatkaa.

Opiskelua urheilun ehdoilla

Lukio-opinnot etenivät suunniteltua nopeammin. Aluksi Karjalaisen tavoite oli suorittaa lukio-opinnot neljässä vuodessa, joka tarjoaisi enemmän joustoja ja antaisi aikaa harjoittelulle. Toisin kuitenkin kävi, opiskeluohjelma oli välillä liiankin löysä.

– Tuli jakso, jossa oli vain yksi kurssi ja silloin ajattelin, ettei tästä tule mitään. Tuntui, että mieluummin käyn koulua nopeammassa tahdissa, kuin pyörin tyhjän panttina. Opiskelulle ja harjoittelulle oli molemmille jo lähtökohtaisesti hyvin aikaa urheilulukiossa ja fokus pysyi hyvin näissä kahdessa pääasiassa.

Toisen lukiovuoden jälkeen vuotta vanhempien kanssa pelanneen Karjalaisen joukkue hajosi, kun suurin osa pelikavereista kirjoitti ylioppilaaksi. Tilanne oli valinnan paikka myös hänelle itselleen.

– Oli vaihtoehtona jatkaa nuorempien kanssa tai etsiä uusi joukkue. Valitsin uuden joukkueen ja lähdin Savonlinnaan. Siellä kävin myös lukion kolmannen vuoden ja kirjoitin ylioppilaaksi.

Juuri valmistunut ylioppilas vietti seuraavat pari vuotta omistautuen pelkästään lentopallolle ja pääsi pelaamaan Mestaruusliigaa Saimaa Volleyssa. Aktiivinen nuori mies sai pian mahdollisuuden tehdä töitä koulunkäyntiavustajana pelaamisen lisäksi. Hän tarttui toimeen ja alakoulussa vietetyn vuoden jälkeen alkoivat myös opettajaopinnot kiinnostaa. Samaan aikaan joensuulainen Liiga-Riento halusi miehen riveihinsä, joten luonteva vaihtoehto jo itä-suomalaistuneelle Karjalaiselle oli muutto Joensuuhun.

– Palasin Riennossa liigatasolle ja keskityin pelaamiseen. Vuoden päästä hain yliopistoon. Pääsin, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kesään mennessä on tarkoitus saada paperit ulos, Karjalainen kertoo.

Olympiakomitean projekti avaa vanhemmille ovia nuoren maailmaan

Joensuun urheiluakatemiasta löytyi Karjalaiselle paikka suorittaa opintoihin liittyvää harjoittelua ja syksystä 2019 hän on toiminut ominaisuusvalmentajana Joensuun yläkoulujen liikuntaluokkalaisille. Urheiluakatemian kautta hän kuuli myös Olympiakomitean Kasvata urheilijaksi – vanhemmat urheilijan tukena -projektista ja avoinna olevasta työpaikasta. Hän kiinnostui siitä heti, haki ja sai paikan. Karjalainen koordinoi asiantuntijaryhmän toimintaa ja toimittaa projektin lopputuotoksena valmistuvan materiaalin ryhmän työn pohjalta.

– Innostuin, kun kuulin, että pestiin haettiin nimenomaan urheilijaa. Vaikka minulla ei omia lapsia olekaan, koin, että pystyin tavallaan samaistumaan kohderyhmän ajatuksiin, kun olen itse lähtenyt urheilun perässä ja muuttanut yläkoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle. Oma kotiväkeni on tarjonnut minulle turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä, urheilla ja käydä koulua sekä nähdä kavereita. Haluan omalta osaltani auttaa tilanteen edessä olevia perheitä, toteaa Karjalainen.

– Projektissa on keskiössä nuori urheilija, vaikka materiaali suunnataankin vanhemmille. Lähtökohta on, että nuorella on parempi ja toimivampi ympäristö opiskella ja urheilla sekä valmistautua tulevaan urheilu-uraan. Vanhemmat saavat materiaalista tukea siihen, miten toimia nuoren kanssa. Materiaaliin tulee mm. vertaisten esimerkkejä eli tarinoita perheistä ja heidän hyväksi havaitsemistaan ratkaisuista. Toivon, että tämän avulla vanhemmat pääsevät paremmin mukaan nuoren omaan projektiin, urheiluun ja myös opintojen maailmaan. Urheilu voi parhaimmillaan olla perheessä merkittävä yhdistävä tekijä.

Karjalainen kannustaa nuoria urheilijoita tavoittelemaan unelmiaan ja vanhempia rohkaisemaan nuoria siihen. Hän on kiitollinen, että on itse saanut seurata omaa polkuaan luottaen siihen, että lähipiiri on vahvasti tukena.

– Kaikilla on tietyt jutut, missä tuntee itsensä päteväksi ja mistä saa elinvoimaa. Jos urheilu tuntuu omalta jutulta, sitä kannattaa tehdä, kun siihen pystyy. Muu elämä kietoutuu kyllä luontevasti siihen ympärille. Esimerkiksi opiskelun yhdistäminen urheiluun onnistuu, siitäkin on paljon hyviä esimerkkejä. On kliseistä, mutta totta, että asioilla on aina tapana järjestyä, kiteyttää Karjalainen.

 

Kasvata urheilijaksi – vanhemmat urheilijan tukena -materiaali on saatavilla syksystä alkaen urheiluyläkoulujen, yläkoululeirien ja urheiluakatemioiden kautta.

Kuva: Marko Pennanen