Ohjaskelkkailusta uusi suomalainen olympialaji? Pitkään hiljaiseloa elänyt Kelkkailuliitto järjesti rekrytointitilaisuuden Pirkkalassa
Uudeksi suomalaiseksi olympialajiksi pyrkivä ohjaskelkkailu järjesti Pirkkalassa tutustumistilaisuuden lajista kiinnostuneille 15–28-vuotiaille. Erityisesti Euroopassa suosiossa olevan lajin piiristä on uupunut aktiivisia toimijoita Suomesta. Nyt tilanne on kuitenkin toinen.
Vuonna 1969 perustettu Suomen Kelkkailuliitto on liittynyt Olympiakomitean jäseneksi 1976. Liitto on osa kansainvälistä ohjaskelkkailuliittoa FIL:iä (Federation Internationale de Luge). Vaikka ohjaskelkkailun historia ulottuukin Suomessa yli 50 vuoden taa, ei toistaiseksi yksikään suomalainen kelkkailija ole osallistunut olympialaisiin. Lajiliiton usko tulevaan on kuitenkin suuri. Uusien harrastajien tavoittaminen edesauttaisi lajin tunnettuutta ja samalla mahdollisuutta menestyä ohjaskelkkailussa kansainvälisissä arvokilpailuissa.
Olympialaisissa ohjaskelkkailussa kilpaillaan keinojääradalla yksin, pareittain ja joukkueena. Tyypillisesti laskuradan pituus vaihtelee 1 000 metristä 1 500 metriin.
– Tällä hetkellä Suomen kelkkailujoukkueen urheilijat harjoittelevat ja kilpailevat yksinlaskussa, mutta tulevaisuudessa tavoitteena olisi saada kansainvälisiin kilpailuihin mukaan myös parilaskijoita, kerto Suomen Kelkkailuliiton apuvalmentaja Jani Tilvis.
Suomen Kelkkailuliiton puheenjohtaja Rein Esaul (vas.) ja apuvalmentaja Jani Tilvis kävivät läpi lajin taustaa ja perusteita.
Tilvis on ollut mukana Suomen Kelkkailuliiton toiminnassa nyt parisen vuotta. Ajatus ohjaskelkkailutoiminnan järjestämisestä on kuitenkin ollut ajatuksissa jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Tilviksen mukaan vielä tällöin Suomessa melko tuntemattoman lajin toteuttaminen oli mahdotonta. Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen vuosia myöhemmin, kun hän otti yhteyttä – ainoana suomalaisena maailmancup-pisteitä kerryttäneeseen – lajin urheilijaan Tristan Jeskaseen.
– Sain Tristanin kautta kuulla, että liiton nykyisenä puheenjohtajana toimii Rein Esaul. Otin Reiniin oikeastaan lähes välittömästi yhteyttä ja näin myös oma matkani ohjaskelkkailun parissa virallisesti alkoi.
Onni Hynynen osallistui tapahtumaan ainoana juniori-ikäisenä. Lajiin tutustumaan saapuivat myös Hynysen vanhemmat Petri ja Piritta.
Olosuhteita ja oppia Latvian Siguldasta
Suomen Kelkkailuliiton puheenjohtaja Rein Esaul on itse kilpaillut ohjaskelkkailussa 80-luvulla. Esaulin pitkän lajitaustan ansiosta Suomen Kelkkailuliitolle on mahdollistunut myös tärkeitä kansainvälisiä suhteita. Näiden yhteyksien ja oikeiden yhteyshenkilöiden ansiosta kelkkailujoukkueen kotiratana toimii tällä hetkellä Latvian Siguldassa sijaitseva keinojäärata.
– Sigulda sijaitsee lähellä ja laskumahdollisuudet siellä ovat optimaaliset. Meillä on siellä oma varasto ja saamme käyttää rataa joukkueemme harjoitteluun. Tietyllä tapaa voisi sanoa, että paikka on joukkueemme toinen koti, Esaul toteaa.
Ensimmäiset joukkueen vierailut Latviaan tapahtuivat viime vuoden puolella. Samaisena vuonna Suomen Kelkkailuliitto järjesti myös ensimmäiset SM-kilpailunsa Siguldassa. Esaulin ja Tilviksen mukaan ideaali olisi, että joukkue pääsisi radalle harjoittelemaan 3–4 kertaa vuodessa. Siguldan laskuradan pituus on 1 260 metriä. Vaikka yksi lasku tekojääradalla kestää keskimäärin minuutin verran, voi vauhti parhaimmillaan kiihtyä jopa yli 120 kilometrin tuntivauhtiin. Ensikertalaiselta tämä vaatii totuttelua.
– Mikäli urheilija tulee ensimmäistä kertaa laskemaan, aloitetaan ensin huomattavasti matalammalta, noin 300–400 metristä, selventää Esaul.
Lajin varsinaisten harjoitusmahdollisuuksien sijaitessa ulkomailla, nousee merkittävään rooliin peruskunnon ylläpito kotisuomessa. Maailmancupissa vuodesta 2015 Suomea edustanut Tristan Jeskanen kokee, että oheisharjoittelun kannalta tärkeää on niin voima- kuin kestävyysharjoittelu.
– Voimaharjoittelua pyrin tekemään läpi vuoden. Ohjaskelkkaa ohjataan omalla kehonpainolla, joten on tärkeää pitää huolta siitä, että pysyy sellaisessa kunnossa, että kelkan ohjaaminen on mahdollista. Ajoittain olen tehnyt laskuharjoituksia myös Suomessa – tosin asfaltilla niin, että olen asentanut kelkkaani pyörät.
Kelkkailumahdollisuudet Suomessa eivät kuitenkaan aina ole olleet yhtä rajalliset. Keinojääratojen lisäksi ohjaskelkkailussa on mahdollista kilpailla myös luonnonradoilla. Suomesta tällaisia ratoja on löytynyt muun muassa Pohjois-Savon Rautavaaralta ja Anjalan Junkkarivuorelta Kouvolasta. 1990-luvulla Rautavaarassa on järjestetty jopa luonnonratakelkkailun MM-kilpailut. Suomen sääolosuhteissa ratojen ylläpito on kuitenkin vaativaa. Kun toiminta hiipui 2000-luvulle tultaessa, hiljenivät myös Suomen luonnonkelkkailuradat.
Mielenkiinto vauhtiin rohkaisi ystävykset kokeilemaan kelkkailua
Serkukset Karoliina ja Adeliina Sällilä saapuivat tutustumaan ohjaskelkkailuun Tampereelle ystävänsä Noora Pajusen kanssa.
– Alun perin ystäväni lähetti minulle ilmoituksen tästä tapahtumasta, koska koki, että tämä voisi olla sellainen minulle sopiva juttu, naurahtaa Karoliina Sällilä.
Karoliina Sällilä pääsi ohjaskelkkailun lisäksi kokeilemaan lajin varusteita.
Kun Karoliina sai viestin tapahtumasta, oli kolmikko yhdessä vaeltamassa Karhunkierroksella. Keskustelu aiheesta sai myös extreme-lajeista kiinnostuneet Nooran ja Adeliinan innostumaan.
– Olemme kaikki todella kilpailuhenkisiä ja ehdottomasti mielenkiintoa nostattaa tässä tieto siitä, että tässä lajissa olisi mahdollisuus päästä myös kilpailemaan, sanoo Noora Pajunen.
Tuntumaa kelkkailuun haettiin tekojääradalta. Halukkaat asettuivat vuorotellen selin kelkan päälle ja työnsivät itsensä vauhtiin tekojääkaukalon reunoille asetelluista jääkiekkomaaleista. Myös virallisissa kilpailuissa liikkeelle lähtö tapahtuu omin voimin – kilpailija työntää itsensä vauhtiin laskuradan huipulla olevista kahvoista ja lisävauhtia haetaan radan pinnasta piikkihanskojen avulla. Kokeilemaan päästiin myös kelkkailukypärää ja -kenkiä. Seuraava etappi lajista kiinnostuneille häämöttää kelkkailujoukkueen leirissä Kuopion Puijon rinteillä.
– Vaikka ihan varsinaiselle laskuradalle ei vielä pääsekään, antaa tuo Kuopion leiri hyvää osviittaa siitä, mitä on tulossa, ystävykset pohtivat.
Adeliina Sällilä nappasi kuvan serkustaan Karoliinasta. Aiempaa lajitaustaa serkuksilta löytyy niin joukkueurheilusta kuin kamppailulajeistakin.
Esaulin mukaan oli hienoa nähdä, että laji herättää mielenkiintoa. Yhteydenottoja ohjaskelkkailusta kiinnostuneilta on tullut myös tapahtuman ulkopuolella. Suomen kelkkailujoukkueen tulevaisuuden kannalta tilanne vaikuttaa hänen mielestään potentiaaliselta.
– Kyllä osallistuminen kansainvälisille kilpakentille on ihan mahdollista, mikäli on vain motivoitunut tekemään töitä. Uskaltaisin sanoa, että tunnollisella harjoittelulla osallistuminen Italian Milanon ja Cortina d’Ampezzon talviolympialaisiin 2026 on nytkin aloittavalle mahdollista.