Urheilijasta valmentajaksi siirtynyt Jenni Puputti: ”En olisi voinut hypätä ammattiin, josta ei saa samanlaisia fiiliksiä kuin urheilusta”

Jo urheilu-uransa aikana Jenni Puputti tunsi iloa, kun pystyi auttamaan joukkuekavereitaan. Intohimo kilpailemiseen sammui vähitellen, mutta syttyi vahvasti valmennuksen suuntaan. Siirtymä urheilijasta valmentajaksi oli lopulta luonteva ja helppo.

Tampereen urheiluakatemian fysiikkavalmentaja Jenni Puputti otti ensiaskeleensa valmentajana jo 16-vuotiaana, kun alkoi vetää seuransa junioreille yleisurheilukoulua. Myös oma urheilu-ura oli hyvässä vauhdissa ja Puputti oli ehtinyt jo napata SM-kultaa keihäänheitossa 14-vuotiaana. Valmentajan innostamana hän päätyi kokeilemaan myös painonnostoa. Nostolavat vetivät puoleensa ja kolmansissa painonnostokisoissaan hän taisteli jo kullasta jääden niukasti hopealle.

– Ei se hassumpi lajikokeilu ollut, Puputti naurahtaa.

– Kilpailin molemmissa lajeissa pari vuotta ja heitin keihäässä vielä ennätyksenikin, mutta kun naisten sarjaan siirtyminen tuli ajankohtaiseksi, jäi keihäs pois. Tällä 155 sentin rungolla voi heittää tiettyyn mittaan asti, mutta minulla oli kuitenkin paremmat edellytykset painonnoston parissa, hän jatkaa.

Jenni Puputin uran paras sijoitus oli EM-kisojen kuudes sija vuonna 2018. Kuva: Hookgrip

Urheilu-uransa aikana hän opiskeli fysioterapeutiksi ja opintojen myötä myös valmennus alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Henkilökohtainen valmentaja näki suojattinsa taipumukset ja alkoi ohjata häntä valmennuksen pariin.

–Kailajärven Jaakolla on ollut iso rooli siinä, että päädyin valmentajaksi. Hänen kanssaan kierrettiin erilaisissa koulutustapahtumissa ja Jaska otti minut mukaan myös valmennusryhmiin. Hän teki sitä varmaan tietoisesti – halusi näyttää, mitä valmentaminen on. Olen siitä kiitollinen hänelle ja arvostan sitä kovasti.

Urheilu-uralta luontevasti valmennuksen pariin

Päätoimisemmin valmennus alkoi vuonna 2016, kun Puputti tuli töihin Tampereelle Varalaan. Urheiluakatemian ja nuorten olympiavalmentajapalkkauksen myötä avautui uusia mahdollisuuksia ja mukaan tuli enemmän urheilijoita. Urheilu-ura jatkui edelleen, mutta Puputti huomasi ajautuvansa enemmän ja enemmän valmennuksen rajapintaan.

– Maajoukkuekaverini ovat sanoneet, että olin aina luontevasti valmis auttamaan muita. Sain siitä tosi paljon itsekin, jos pystyin antamaan omasta osaamisestani jollekin toiselle. Tein silloin jo henkistä luopumista omasta urheilijaurasta ja jossain vaiheessa tiedostin, etten voi sekä urheilla että valmentaa sataprosenttisesti. Intohimo kilpailemiseen sammui, mutta syttyi samalla valmentamiseen, hän kertoo.

– Valmennuksen tuomat fiilikset helpottivat painonnostourasta luopumista. En olisi voinut hypätä työhön, josta en olisi saanut samanlaisia tunteita kuin urheilusta.

Opeta, vaadi, luo automaatio

Tällä hetkellä Puputti vastaa urheiluakatemian kärkilajien fysiikkavalmennuksesta ja valmentaa useiden lajien urheilijoita. Tunnetuimpia heistä lienee nyrkkeilijä Mira Potkonen, jonka valmennustiimissä Puputti on ollut jo neljä vuotta. Yleisurheilussa hänellä on valmennettavia erityisesti rinkilajeissa.

– Lisäksi olen jo neljättä kautta mukana jääkiekossa Tapparan liigajoukkueen valmennuksessa. Se on Jaskalta peritty mantteli, jota tehtiin alkuun työparina ja viime kaudella sitten saattaen vaihdettiin. Olen myös kolmatta kautta mukana Pyrinnön koripallomiesten valmennuksessa, Puputti listaa.

Hänen valmennusfilosofiansa mukaan asia pitää ensin opettaa, jotta sitä voi vaatia ja kun aikansa vaatii, siitä tulee automaatio. Oma urheilutausta on opettanut, miten urheilijoita kannattaa lähestyä ohjeita antaessaan.

– Uskon, että filosofiani pätee riippumatta siitä mitä ollaan tekemässä. Haluan löytää jokaiselle sopivan tavan esittää ja perustella asiat. Olen herkkä huomaamaan pieniä signaaleja ihmisissä. Kun olen joukkueen tai tiimin mukana, olen ennen kaikkea mahdollistaja. Olen päättäväinen ja vaativa, mutta en puske. Yritän aina löytää tapoja tehdä tavoitteen saavuttamisen mahdolliseksi urheilijalle.

– Uskon valmennuksessa kokonaisvaltaisuuteen. Vaikka minulla on painonnostotausta, valmennuksessani on sitä loppujen lopuksi tosi pieni määrä. Tärkeä teema minulle on kokonaisvaltaisuus ja terveiden harjoituspäivien lisääminen.

Urheiluakatemioissa kasvaa myös huippuvalmentajia

Urheiluakatemia on kasvualusta paitsi urheilijalle, myös valmentajalle. Puputti kokee saaneensa urheiluakatemiatoiminnalta paljon.

– Tampereen urheiluakatemia on antanut minulle mahdollisuuden kehittyä valmentajana. Pystyn koko ajan sparraamaan eri lajien valmentajien kanssa ja tiedän, että tiimi on takanani. On hienoa, että toimintaympäristö on tiivis ja avoin, ja se tuo urheilijat ja valmentajakollegat lähelle.

Fysiikkavalmentajat kokoontuvat säännöllisesti yhteen myös valtakunnallisesti. Puputti pitää verkoston merkitystä isona valmentajana kehittymisessä.

– Verkoston olemassaolo on korvaamatonta. Muilta oppiminen on tärkeää ja valmentajakollegoiden kanssa keskusteleminen avartaa ja vahvistaa myös omia ajatuksia.

Jenni Puputti on mukana Mira Potkosen valmennustiimissä. Kuva: Varalan urheiluopisto

Kansainvälistä yhteistyötä koulutuksen kautta

Puputti on laajentamassa myös kansainvälistä verkostoaan. Hän on mukana Elite Strength and Conditioning Course -koulutuksessa, jossa on mukana viisi valmentajaa kustakin osallistuvasta maasta: Italiasta, Ruotsista, Ranskasta, Sveitsistä ja Suomesta. Koulutuksessa tavoitellaan valmentajien osaamisen kasvattamista verkostoitumisen ja ajatusten vaihdon kautta.

– Tapaamiset ovat hyvin teemoitettuja. Esimerkiksi tammikuussa aiheena oli kuormituksen ja palautumisen monitorointi testaamisen sekä ulkoisten ja sisäisten tuntemusten näkökulmasta. Tapaamisissa päästään sparrailemaan keskenämme tutkitun tiedon soveltamista käytäntöön. Parasta antia oli, kun käytiin porukalla treenaamassa ja samalla jaettiin kokemuksia ja tietoa, Puputti kertoo.

Koulutuksen ensimmäinen lähitapaaminen oli tammikuussa Pariisissa, mutta korona sekoitti kevään osalta aikataulut ja muita tapaamisia ei ole toistaiseksi pystytty järjestämään. Puputti odottaa jo innolla koulutuksen jatkoa.

– Isoin anti on, että pääsee näkemään ja kuulemaan, miten maailmalla asioita tehdään. Verkostoituminen ja keskustelut vahvistavat myös omaa tekemistä. Siksi koulutusta ei ole haluttu vetää etänä loppuun, kasvokkaiset kohtaamiset ovat tässä tärkeitä. Olen käytännön ihminen ja tykkään päästä jakamaan ajatuksia muiden kanssa. On myös kiva huomata, että ihan samanlaiset ongelmat ja ratkaisut ovat muuallakin maailmassa, hän sanoo.

Omasta jaksamisesta huolehtiminen tärkeää

Valmentaja kantaa huolta urheilijansa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, mutta miten hän huolehtii omasta jaksamisestaan? Tapoja on monenlaisia, Puputille tärkeimpiä ovat oma treeni, arjen rytmittäminen ja omien rajojen vetäminen.

– Olen monessa mukana ja arjessa kaipaan sitä, että pystyn keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Haluan olla urheilijoille joka päivä paras mahdollinen valmentaja. Parhaiten nollaan päätäni treenaamalla, se on itselleni keskeisin juttu. Vapaa-ajasta kiinni pitäminen on myös tärkeää. Olen luonteeltani avulias ja kiltti, mutta olen opetellut vetämään rajojani, enkä halua olla ihan koko aikaa tavoitettavissa työasioissa, Puputti toteaa.

– Työpäivän aikana saan hengähdyshetkiä, kun liikun paikasta toiseen. Joudun kulkemaan eri harjoituspaikkojen välillä ja saan hyvin tuuletettua päätäni kulkemalla välimatkat pyörällä. Vaikka sataisi, laitan mieluummin sadevaatteet päälle ja kuuntelen äänikirjaa tai musiikkia. Niin pääsen hyvin irti edellisistä työasioista ja pystyn siirtymään seuraavaan paikkaan valmiina urheilijoita varten.

Pääkuvassa Puputti ohjaamassa Varalan voimanpolku-valmentajakoulutuksessa. Kuva: Varalan urheiluopisto