Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
Blogi
02.11.2020 | Blogi

Pia Pekonen: ”Aamulla ollut cooperin testi koulussa pilasi illan seuraharjoitukset”

… Olen kuullut valmentajan sanovan. Mihin perustuu, että valmentajan vetämät harjoitukset olisivat jotenkin merkityksellisemmät ja paremmat urheilijan kehittymisen näkökulmasta kuin koululiikunta? Olen vahvasti sitä mieltä, että koululiikunta ei pilaa seuratreenejä, vaan se pitäisi osata hyödyntää kokonaisuuden näkökulmasta paremmin. Molemmat ovat tärkeitä.

Koulun ja seuran yhteistyö tärkeää

Koulun ja seuran yhteistyön perään huudetaan nuoren arjen toimivuuden taustalle. Tämä on tärkeää ja tärkeää on myös ymmärtää, että niin koulussa kuin seurassa halutaan tehdä töitä urheilijan eteen. En ymmärrä ajattelua, että koululiikunta pilaisi seuratreenejä. Päinvastoin.

Valmentajien tulisi painottaa nuorille urheilijoille, mikä merkitys koululiikunnalla on kokonaisharjoittelussa. Tutkimusten mukaan monella nuorella urheilijallahan ei muuten edes kokonaisliikuntamäärä terveyden näkökulmasta täyty! Kun liikuntatunneilla tekee hyvin ja laadukkaasti asiat, kehittää se urheilijana ja vie urheilu-uralla eteenpäin. En usko, että liikuntatunnin sisällöt voisivat negatiivisesti vaikuttaa nuoren kehittymiseen lajiharjoituksissa. Joskus toki täytyy soveltaa, mutta niitä kertoja ei yksittäisen urheilijan kohdalla montaa kertaa vuodessa tule. Uskon, että joukkueen sisällä tai yksittäisen urheilijan kohdalla soveltaminen on helpompaa kuin koululuokan sisällä monen eri lajin kohdalla.

Kokonaiskuormituksen ymmärtäminen avainasia

Koululiikunnan kuormittavuudesta on monia mielipiteitä. Itse ainakin valmentajana toivon, että koululiikuntakin olisi kehittävää harjoittelua nuorelle. Sen tulisi olla monipuolista eri elinjärjestelmät huomioiden, ja mielestäni tätä aikaa kannattaa hyödyntää myös hikoiluun ja hengästymiseen, jotta elimistöä kuormitetaan silläkin tavoin tarpeeksi usein. Toisaalta sen tulisi olla myös progressiivista ja luoda kaikille haastetta, jotta jokainen nauttii siitä ja se on kivaa. Haastavinta saattaakin olla organisoida kaikille sopivan haastavaa tekemistä, myös parhaimmille. Oppimisen ja kehittymisen näkökulmasta pidänkin sanonnasta ”Innostuneesti epämukavuusalueella”, jonka olen kuullut entisen huippu-urheilijan, nykyisin Googlella työskentelevän Petri Kokon sanovan.

Valmentajan näkökulmasta keskeinen asia on ymmärtää kokonaiskuormitus nuorella urheilijalla. On tärkeää ymmärtää kuormitusfysiologiaa ja toteuttaa asioita sen ymmärryksen pohjalta käytännössä. Tieto nuoren viikosta koulun, liikunnan, levon ja harrastusten suhteen on olennaista. Kokonaisuuden suunnittelu ja rakentaminen yhdessä urheilijan kanssa, urheilijaa osallistamalla, lisää hänen ymmärrystään ja vastuunottoaan, mutta toisaalta siten on mahdollista rakentaa arki niin, että siitä nauttii.

Yhdessä suunnittelemalla voi opetella arjen aikatauluttamista, jotta nuoren ei tarvitse stressata elämästä. Konkreettisesti tämä voi tapahtua niin, että nuori rakentaa oman viikkonsa lukujärjestyksen. Yhdessä valmentajan kanssa käydään läpi, miltä se näyttää, tuleeko tarpeeksi vapaa-aikaa, unta, liikkumista jne. Myös harjoitusten kuormittavuutta on hyvä suunnitella urheilijoiden kanssa yhdessä ja toisaalta reagoida ja muuttaa suunnitelmia tarpeen mukaan. Ja kyllä, tämä onnistuu myös joukkueurheilussa.

Laatu ja vaatimustaso korkealle

Nuorella urheilijalla on motivaatio liikkumiseen. Se, mikä kenenkin mielestä on kivaa, vaihtelee. Mutta motivoitunut urheilija tekee varmasti itselleen ei-niin-kivoja asioita myös innostuneesti, kun ymmärtää niiden merkityksen oman kehittymisen näkökulmasta. Silloin ei-niin-kivasta saattaa tulla jopa nautinnollista.  Kun toiminta tempaa mukaansa ja tavoitteet kehittymiselle on selkeät, urheilija haluaa liikkua, niin koulussa kuin seurassa tai itsenäisesti. Haastakaamme siis itseämme innostumaan ja innostamaan nuoria liikunnalliseen elämäntapaan ja urheilijana kehittymiseen!

Pia Pekonen:

Työssäni Olympiakomitean urheiluakatemiatiimissä olen mukana kehittämässä yläkoulutoimintaa. Tavoitteemme on rakentaa hyvää arkea nuorille, joilla on tavoitteita urheilussa. Tämä tarkoittaa sitä, että rakenteet mahdollistavat sen, että urheilija pystyy koulua käydessä myös kehittymään urheilijana.

Olen myös toiminut yläkouluikäisten nuorten valmentajana työni ohessa. Olen saanut kokemuksen suoraan arjesta ja niistä haasteista, joita tulisi kehittää, mutta toisaalta myös onnistumisista niiden asioiden suhteen, joita on nähty tärkeiksi viedä eteenpäin.

Pia Pekonen

erityisasiantuntija

valmennusosaaminen

0407020666