Suomalaisen uinnin supernainen ei hidasta vauhtiaan – “Olen saanut toiminnan verenperintönä”
Porin Uimaseurassa toimiva Heli Paalosalo, 82, on todellinen suomalaisen uinnin supernainen, joka on vuosien varrella ehtinyt toimimaan useissa vastuutehtävissä lajin parissa. Oma kilpaura on edelleen käynnissä ja nuorten uimareiden valmentaminen jatkuu. Olympiakomitea haluaa #kiitosseuratoimija -kampanjalla kiinnittää huomiota ansiokkaisiin seuratoimijoihin ja seuroihin, joissa tehdään laadukasta vapaaehtoistoimintaa suomalaisen urheilun hyväksi.
Paalosalon uintiura sai sattumalta räväkän alun jo kolmen vuoden iässä. Uimataidon lisäksi perintönä tuli myös omistautuminen suomalaiselle uinnille ja seuratoiminnalle.
– Kolmen vanhana putosin veteen Kirjurinluodon uimalaitoksella. Olen saanut toiminnan verenperintönä. Isäni ja äitini pitivät Kirjurinluodon uimalaitosta joka toinen kesä. Siellä me vietimme kaikki kesämme ja siitä tämä koko toiminta oikeastaan sai alkunsa, Paalosalo kertoo.
Paalosalo on todellinen suomalaisen uinnin supernainen. Kirjurinluodon veteen putoamisesta käynnistyi uimaura, joka jatkuu edelleen. Palkintokaapista löytyy niin nuoruuden TUL:lin-, kuin Masters-sarjan mitaleitakin. Oman uransa ohella Paalosalo on ehtinyt vaikuttamaan myös useissa muissa tehtävissä uinnin parissa ja kutsumus seuratoimintaa kohtaa löytyi jo nuoressa iässä.
– Lähdin mukaan seuratoimintaan jo ennen kuin lopetin itse aktiiviuinnin. Jossain vaiheessa aloin valmentamaan muita omien harjoitusteni lomassa. Oma kilpaura ei ole vielä päättynyt, koska en ymmärrä lopettaa. Vauhdista en enää tiedä, mutta eteenpäin pääsen vieläkin!
Paalosalon vastuutehtävien muistamiseen tarvitaan jo melkein muistilista; valmentaja, Porin Uimaseuran puheenjohtaja, sihteeri, liittovaltuuston jäsen ja niin edelleen. Eri tehtävien pitkä lista ei näytä loppuvan. Myös uuden Masters-uintiseuran perustaminen löytyy Paalosalon CV:stä. Aikuisten kuntouintia edistävä Uintiklubi Nereus ry näki päivänvalonsa tammikuussa 2012.
– Olin perustamassa myös Masters-seuraa Poriin vuonna 2012 ja toimin siinä sitten myös sihteerinä. Kaikkea mahdollista mitä maailmaan mahtuu on melkein tullut tehtyä tässä vuosien varrella, Paalosalo kertoo.
Paalosalo on aina ollut valmis ottamaan haasteita vastaan. Kun Merikarvian uimahalli aikoinaan avattiin, tarvittiin uimatoiminnan käynnistämiseksi kipeästi apua. Paalosalo oli tuolloin vielä päivätyössään, mutta ei vastannut kielteisesti avunpyyntöön. Työpäivän jälkeen edessä olivat harjoitukset silloin upouudessa uimahallissa.
Kuvassa Heli Paalosalo toinen oikealta. Kuva: Uimaliitto / Mika Ruusunen, Jussi Salminen.
Koko toiminnan pohja on edelleen vapaaehtoistyössä
Ilman vapaaehtoistyötä suomalainen urheilu ei pyörisi totuttuun malliin. Seurojen arjessa toimii palkattujen toimijoiden ohessa peräti 500 000 vapaaehtoista – rakkaudesta lajiin. Suomalainen seuratoiminta on uniikki järjestelmä, joka liikuttaa lähes miljoonaa suomalaista. Vapaaehtoistyö on usein näkymätöntä, mutta välttämätöntä. Vaikka palkallisten toimijoiden määrä on saatu viime vuosina kasvuun, on Paalosalon mukaan koko toiminnan pohja edelleen vahvasti vapaaehtoistoiminnassa.
– Vapaaehtoistyö on edellytys esimerkiksi kaikkien kisojen järjestämiselle. Meillä Satakunnassa on myös hyvä henki siinä mielessä, että toimitsijoita löytyy myös muiden seuran järjestämiin kilpailuihin. Jonkun pitää vain saada toimitsijat kasaan.
Pitkälle uralle riittää huippuhetkiä niin urheilijana kuin vapaaehtoisenakin. Paalosalo on nähnyt läheltä useita kotimaisia menestystarinoita ja on päässyt itsekin nauttimaan menestyksestä urheilijana. Pitkän matkan varrelle on mahtunut sekä hyviä että vähemmän hyviä muistoja. Hyvinä muistoina mieleen ovat jääneet erityisesti kilpailumatkat eksoottisiin maihin ja viime vuonna Pajulahdessa ja Helsingissä järjestetyt European Para Youth Games -kisat.
– Olen ollut kilpailunjohtaja vähän siellä sun täällä ja päässyt myös itse kisareissuilla sellaisiin paikkoihin, jonne ei muuten pääsisi. Australia, Brasilia ja muut eksoottiset maat jäivät kyllä mieleen. Kisareissuille lähdettiin tuolloin yhdessä isossa suomalaisten porukassa, mikä oli erittäin hienoa, Paalosalo kertoo.
– Viime vuonna Mäkelänrinteessä kisatut nuorten EPYG-kisat jäivät kyllä ikuisesti mieleen. Toimin kisoissa ratatuomarina ja niistä jäi kokonaisuudessa kyllä erittäin hieno muisto, Paalosalo muistelee.
“Ilman häntä, en varmaan olisi jatkanut uintia teinivuosien jälkeen”
Paalosalon kädenjälki näkyy myös yhdessä suomalaisen uinnin kansainvälisessä menestystarinassa. Paalosalo sai valmennettavakseen nuoren Matti Mattssonin, josta tuli vuonna 2013 MM-pronssimitalisti 200 metrin rintauinnissa. Valmentaja haluaa uskoa, että nuoruudessa tehdyllä työllä oli vaikutusta nousulle aivan kansainväliseen kärkeen.
Suomessa toimii tälläkin hetkellä lähes 80 000 urheiluvalmentajaa, joista suurin osa vapaaehtoisesti. Valmentajien tarjoama tuki ja kannustus on erittäin tärkeätä juuri nuorille urheilijoille. Tokion kesäolympialaisiin tähtäävä Mattsson antaakin edelleen kiitosta valmentajalle, joka jaksoi kannustaa nuorta lupausta vaikeinakin aikoina.
– Heli valmensi mua muistaakseni ikävuodet 12-15. Hän oli vaativa ja määrätietoinen valmentaja. Hän tosiaan antoi kyllä kaikkensa valmennukselle, Mattsson kertoo.
”Helin tekemä työ oli hyvää pohjatyötä kohti MM-mitalia.”
– Helin tekemä työ oli hyvää pohjatyötä kohti MM-mitalia. Ilman häntä, en varmaan olisi jatkanut uintia teinivuosien jälkeen. Heliltä opin rintauinnin ja hän kannusti minua siihen.
Pitkään Porissa toiminut Paalosalo pitää oman seuransa toimintaa onnistuneena. Vapaaehtoisia löytyy ja seurassa on yhteisöllisyyden tunnelmaa. Onnistunut seuratoiminta ei ole yhden ihmisen työn tulosta, päinvastoin. Valmentajat, urheilijat ja seuratoimijat muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden.
– Porin Uimaseura on edelleen toimiva yhteisö, josta löytyy erilaista yhteisötoimintaa. Vaikka kaikilla valmentajilla on omat harjoitusryhmänsä, ovat he silti aktiivisesti yhteydessä toisiinsa. Myös uimareiden vanhemmat ovat hyvin mukana toiminnassa, Paalosalo kertoo.
Paalosalo kohdistaakin omat kiitoksensa juuri lasten ja nuorten uimareiden vanhemmille, jotka jaksavat tukea omien lastensa liikuntaharrastusta. Vanhempien tukea ei voi ylikorostaa ja he ovat tärkeä osa koko seurayhteisön toimivuutta. Lapsena opitut terveet elämäntavat ja liikunnan arvostus tuottavat tulosta myös aikuisiällä. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta parantaa jokaisen toimintakykyä ja vähentää yhteiskunnan terveydenhoidosta johtuvia kustannuksia.
– Vanhemmat ovat hyvin aktiivisesti mukana, heille siitä iso kiitos. Yleisesti haluan myös kiittää kaikkia vanhempia, jotka tukevat lastensa eri urheiluharrastuksia!
Kuten monen muunkin urheiluseuran kohdalla, myös Paalosalon harjoitusryhmä joutui soveltamaan harjoitteluaan kevään koronarajoitusten vuoksi. Uima-allas vaihtui lenkkipolkuun ja johdetut harjoitukset omatoimisiin harjoituksiin. Kun Porin maauimala aukaisi ovensa jälleen kesäkuun puolivälissä, valmentajan viesti oli selkeääkin selkeämpi.
– Nyt päästään takaisin työntekoon!
Artikkelikuva: Heli Paalosalo toinen vasemmalta. Kuva: Uimaliitto
- Muistitko kiittää? Kerro sosiaalisessa mediassa tunnisteella #kiitosseuratoimija, kuka olisi sopiva henkilö vuoden vapaaehtoiseksi seuratoimijaksi. Suomen Olympiakomitea ja OP Ryhmä valitsevat #Kiitosseuratoimija-tunnisteella marraskuun aikana jaetuista julkisista postauksista Vuoden vapaaehtoisen seuratoimijan. Ehkä juuri sinun ehdottamasi henkilö tuo seurallesi Olympiakomitean ja OP:n jakaman 3000 euron stipendin. #kiitosseuratoimija
Lue lisää:
Kuka on urheiluseurasi supertyyppi? Kiitä häntä somessa #kiitosseuratoimija (29.10.2020)
Vapaaehtoistoiminta urheiluseurojen toiminnan moottori: ”Juuri Erkin kaltaisia ihmisiä urheiluseurat tarvitsevat” (16.11.2020)