Joel Pohjanpalo on suomalaisen jalkapallon mallin ruumiillistuma – ”Futis ja opiskelu tukivat hyvin toisiaan”

Saksan Bundesliigassa ammatikseen pelaava Joel Pohjanpalo on oiva esimerkki siitä, kuinka jalkapallon pelaajapolku on Suomessa ajateltu. Jotta voi päästä äärimmäisen kilpaillussa lajissa ammattilaiseksi, tarvitaan järjestelmän tukea valintavaiheessa – sekä urheilemisen että opiskelun näkökulmasta.

Kun puhutaan suomalaisen huippu-urheilujärjestelmän yhteisistä resursseista, oleellista on löytää mahdollisimman vaikuttava tapa tukea niitä, joilla on mahdollisuus yltää huipulle lajeissaan. Suurimmassa osassa yksilölajeja ja osassa joukkuepelejä tämä tarkoittaa sitä, että uransa huippuvaiheessa olevan urheilijan tai joukkueen valmentautumista tuetaan matkalla pääkisoihin.

Useimmissa joukkuepeleissä sekä tenniksen ja golfin kaltaisissa ammattilaislajeissa lähestymistapa on toinen; huippuvaiheessa urheileminen on ammattilaisurheilua, jolloin järjestelmän tuella – ainakaan taloudellisella – ei ole enää juurikaan vaikuttavuutta. Tällaisissa tapauksissa lajiliittojen ja suomalaista huippu-urheilua koordinoivan Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön yhteinen valinta on tukea urheilijoita ennen huippuvaihetta niin, että ammattilaisuus mahdollistuu.

Jalkapallo on – etenkin miesten puolella – tyyppiesimerkki tällaisesta lajista. Jotta maajoukkueella on edellytykset pärjätä kovassa kilpailussa, tarvitaan mahdollisimman paljon pelaajia ulkomaiden huippusarjoihin ammattilaisiksi. Järjestelmän tuki on vaikuttavampaa matkalla ammattilaiseksi, ei enää siinä vaiheessa, kun pelaaja pelaa huippusarjassa ja saa työstään asianmukaisen korvauksen. Tässä ikävaiheessa myös opintojen kuljettaminen rinnalla korostuu.

Hyvä esimerkki tästä ajattelusta on Joel Pohjanpalo. 26-vuotias maajoukkuehyökkääjä on pelannut ammatikseen Saksassa jo vuodesta 2013 lähtien. Tällä hetkellä Pohjanpalo on kirjoilla Saksan Bundesliigan huippujoukkueisiin lukeutuvassa Bayer Leverkusenissa, mutta pelaa lainalla toisessa Bundesliiga-seurassa, 1. FC Union Berlinissä.

Ennen lähtöään Saksaan Pohjanpalo pelasi HJK:n organisaatiossa Suomessa. Pohjanpalo ei kuitenkaan pelkästään pelannut jalkapalloa, vaan kävi samaan aikaan lukion neljässä vuodessa alkaen syksystä 2010. Jotta ammattilaiseksi tähtääminen Suomen jalkapallohistorian menestyneimmän seuran edustusjoukkueessa oli mahdollista, Mäkelänrinteen urheilulukion kanssa täytyi pystyä tekemään räätälöityjä ratkaisuja.

– Se onnistui erittäin hyvin. Totta kai iso kiitos siitä kuuluu Märskylle. Ensimmäisen lukiovuoteni pelasin vielä Klubi-04:ssä, jolloin ei ollut vielä suurempia ongelmia. Seuran kanssa treenasimme iltapäivällä, jolloin aamupäivällä ei ollut mitään ongelmia mennä kouluun. Se oli täysin normaalia lukionkäyntiä, Pohjanpalo muistelee.

– Toisen ja kolmannen vuoden olin käytännössä koko ajan liigajoukkueen mukana. HJK on ammattilaisseura, ja ammattilaisseurat useimmiten harjoittelevat aamulla kello kymmenen. Se tarkoitti käytännössä sitä, että kouluun ei ollut mitään asiaa. Silloin sovimme rehtori Vesa Vihervän ja opettajien kanssa erityisjärjestelyistä.

Räätälöityjä ratkaisuja

Jokainen koulumaailmaa tunteva tietää, että aamuharjoitukset kello kymmenen menevät aina päällekkäin oppituntien kanssa. Ja jokainen ammattiurheilua tunteva tietää, että harjoituksiin osallistuminen ei tarkoita vain joukkueharjoituksissa vietettyä aikaa. Valmistautuminen harjoituksiin, tukitoiminnot, palautuminen ja yksilölliset oheisharjoitteet haukkaavat aikaa molemmin puolin joukkueharjoitusta.

Käytännössä tämä kaikki tarkoitti sitä, että silloin, kun oppitunnit pyörivät, Pohjanpalo oli muualla. Jotta hän pystyi koulua käymään, hänelle täytyi löytää räätälöityjä tapoja hoitaa kursseja.

– Kun siirryin HJK:n mukaan, sen jälkeen kävin ehkä viidellä prosentilla tunneista. Se oli käytännössä täysin itsenäistä opiskelemista. Sovimme koulun kanssa, että laitamme pääpainon niihin aineisiin, jotka kirjoitan (matematiikka, englanti, äidinkieli ja yhteiskuntaoppi). Muista pakollisista kursseista olin suorittanut jo ensimmäisenä vuonna suurimman osan. Joitain sieltä puuttui, mutta niiden hoitamisesta sovittiin erityisjärjestelyin, Pohjanpalo avaa.

– Minun täytyi tehdä esitelmiä ja muita tehtäviä, jotka pystyi itsenäisesti tekemään kotona. Yleensä ne olivat jonkinlaisia projekteja, jotka täytyi suorittaa. Matematiikassa olin aina aika hyvä, niin se tuli aika helposti. Minulle annettiin tehtävät, jotka piti näyttää opettajalle ja osallistua kokeeseen. Äidinkielessä kirjoitin aineita ja vastaustekstejä, niistä sai palautetta sekä kasvotusten että sähköpostitse. Kun asuin vielä Suomessa, osallistuin normaalisti koeviikoille.

Pohjanpalo kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 2014. Se tarkoitti sitä, että viimeisenä lukuvuonnaan hän ei ollut enää edes Suomessa. Tie vei Leverkusenin kautta VfR Aaleniin lainalle, jolloin tarve räätälöidä lukujärjestystä nousi vielä entisestään.

– Viimeinen vuosi oli tietenkin haastavin, mutta toisaalta silloin ei tarvinnut enää käydä niin paljon kursseja, kun oli oikeastaan vain ylioppilaskirjoitukset jäljellä. Kun muutti Saksaan, ei tietenkään ollut kavereita täällä. Oli sitä kautta aika paljon myös aikaa, joten ihan samalla tavalla se toimi kuin Suomessakin. Aalenissa me harjoittelimme aamulla 10-11 aikaan, joten kotona olin iltapäivällä 1-2 aikaan. Sen jälkeen olikin hyvin aikaa valmistautua yo-kirjoituksiin, Pohjanpalo muistelee valtavirrasta poikkeavaa abiturienttivuottaan.

– Se tietenkin vähän haittasi, kun en osannut vielä saksaa. Minulla oli lisäksi englannin kirjoitukset tulossa keväällä, enkä halunnut opiskella samaan aikaan toista kieltä. Se tietenkin auttoi englannin kirjoituksia, kun puhui puoli vuotta englantia käytännössä äidinkielenään. Käytännössä elämässä ei ollut mitään eroa Suomeen opiskelun kannalta. Aikataulullisesti kaikki hoitui hyvin.

Mahdollisuus keskittyä jalkapalloon – vastuullisuus huomioiden

Mäkelänrinteen urheilulukio kuuluu Suomen Olympiakomitean koordinoimaan urheiluakatemiaverkostoon. Tarkemmin eriteltynä se kuuluu Pääkaupunkiseudun urheiluakatemiaan, Urheaan.

Urheiluakatemiaverkoston tuki ei rajoitu pelkästään opintojen räätälöintiin, sillä vielä Suomessa pelatessaan Pohjanpalon viikko-ohjelmaan kuului myös Märskyn järjestämiä lajiharjoituksia, tuolloin Palloliiton nykyisen huippujalkapallopäällikön Juho Rantalan valmentamassa akatemiaryhmässä. Urheiluakatemian kautta hän oli myös asiantuntijatoiminnan piirissä.

Toisin kuin vielä Pohjanpalon lukioaikoina, nykyisin seurat, Suomen Palloliitto ja urheiluakatemiat ovat yhdessä linjanneet, että vaikuttavin tapa hoitaa toisella asteella olevan nuoren harjoittelu on keskittää kaikki harjoittelu pelaajan omaan seuraan, jolloin yhden valmennuksen periaate toteutuu aiempaa selkeämmin. Urheiluakatemia ja Palloliitto osallistuvat valmennuksen palkkakustannuksiin ja myös valmentajien koulutukseen.

Vaikka malli on tässä mielessä muuttunut Pohjanpalon Märsky-ajoista, ajatus taustalla on yhä sama: lupaavalle nuorelle pyritään antamaan mahdollisuus keskittyä jalkapalloon ja tulla huippupelaajaksi – samaan aikaan kuitenkin opintojen eteneminen vastuullisesti huomioiden.

– Vaikka olin pelannut jo HJK:ssa ammattilaisena ja siirryin ulkomaille, olin kuitenkin vasta alle parikymppinen. Jalkapalloilijana ei ole vielä käytännössä mitään. Ei ole todistanut vielä tasoaan maailmalla, eikä voi turvautua siihen, että tulee ammattilaisjalkapalloilija. Sen takia halusin ylioppilaskirjoitukset hoitaa kunnialla, että jos tulee loukkaantumisia tai jos ei ole vain riittävän hyvä, takana on se turva, että pystyy jatkamaan opiskeluja, Pohjanpalo huomauttaa.

– Kaikki oli mennyt lukiossa hyvin, jolloin sain rehtorilta ja opettajilta sen luottamuksen, että pystyn hoitamaan sen itsenäisesti. Se oli minulle helpompaa, kun pystyin hoitamaan opiskelut kotoa käsin silloin, kun minulla oli aikaa ja pystyin keskittymään kunnolla opiskeluihin.

– Jos olisi pitänyt mennä koulusta treeneihin ja treeneistä kouluun, se olisi rasittanut sekä fyysisesti että henkisesti. Kummastakaan ei olisi tullut mitään. Vaikka olinkin nuori, pystyin itse hahmottamaan, milloin oli parasta keskittyä jalkapalloon ja milloin opintoihin, Pohjanpalo päättää.

”Urheilussa ei koskaan tiedä, mitä käy”

Vaikka järjestelmä tekeekin kaiken sen eteen, että pelaajalla olisi parhaat mahdolliset edellytykset viedä uraansa eteenpäin ja samalla hoitaa opinnot kunnialla, kokonaisuuden hallinta on aina viime kädessä yksilöstä kiinni.

– Se vaati kurinalaisuutta. Välillä tuntui, että miksi näitä koulujuttuja tekisi, kun voin pelata jalkapalloa ammatikseni. Varsinkin tuossa pitää muistaa, että kaikkea voi aina käydä, vaikka juuri sillä hetkellä pelit kulkisivatkin. Yksi hyvä kausi ei vielä takaa mitään. Kaikkien nuorten urheilijoiden on hyvä tiedostaa, että se urheilu ei ole ihan kaikki, eikä kaikki aina mene niin kuin on suunnitellut, Pohjanpalo huomauttaa.

– Urheilu-uraan on helpompi keskittyäkin, kun tietää, että takana on toinenkin vaihtoehto. Varsinkin jälkikäteen olen erittäin iloinen, että jaksoin tehdä molemmat samanaikaisesti. Loppujen lopuksi se ei missään nimessä mennyt niin, että toinen olisi ottanut toiselta pois. Minun mielestäni ne tukivat hyvin toisiaan, ja se toi tasapainoa, kun ei keskittynyt ainoastaan futikseen tai kouluun. Jos toisessa meni huonosti, ehkä toisessa meni hyvin tai toisin päin.

– Se toi hyvin tasapainoa, kun koko ajan ajatukset eivät olleet jalkapallossa. Nuorilla urheilijoilla saattaa mennä päähän, jos pelit eivät suju hyvin tai ei tule peliaikaa. Opiskelu sai hyvin ajatuksia pois siitä. Kun ajatteli tunnin tai kaksi jotain ihan muuta, näki asiat toisella tavalla myös futismaailmassa, Leverkusenissa muun muassa Mestarien liigaa pelannut Pohjanpalo korostaa.

Huuhkajissa jo 18-vuotiaana marraskuussa 2012 debytoinut hyökkääjä tietää, mistä puhuu. Maaliskuun 2018 ja syyskuun 2019 välillä hän ei pystynyt pelaamaan yhtään virallista ottelua. Vakava nilkkavamma uhkasi päättää uran ennenaikaisesti – alle 25-vuotiaana.

– Urheilussa ei koskaan tiedä, mitä käy. Minulla on ollut vammoja ihan riittävästi, ja yksi melkein katkaisikin urani. Onneksi niin ei käynyt, mutta siinä tilanteessa helpotti, kun oli tällainen turva taustalla, Pohjanpalo huokaa viitaten ylioppilastutkintoonsa.

Urheilukatemiapolku enemmän sääntö kuin poikkeus Huuhkajissa

Keväällä tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun Pohjanpalo kirjoitti ylioppilaaksi M:n papereilla, kruununa lyhyestä matematiikasta kirjoitettu laudatur. Valintavaiheessa tavoitteena on se, että saadaan huippupelaajia, mutta vastuullisesti opinnot huomioiden. Kokeeko Pohjanpalo, että sai tätä tavoitetta vastaavat eväät lukioaikanaan?

– Ilman muuta. Huipulle pääseminen vaatii paljon töitä ja välillä tuuriakin. Se ei saa olla niin, että toinen sulkee toisen pois. Molemmat pystyy hoitamaan samanaikaisesti, kuten moni urheilija on osoittanut – niin Suomessa kuin täällä Saksassakin, Huuhkajissa 38 maaottelua pelannut ja niissä seitsemän maalia tehnyt hyökkääjä sanoo.

– Pari vuotta sitten nykyinen Chelsean pelaaja Kai Havertz ei pelannut Mestarien liigan jatkopelin toista osaottelua Atletico Madridia vastaan, koska hänellä oli saksalaiset yo-kokeet. Se toimii myös muualla kuin Suomessa.

Pohjanpalo ei suinkaan ole ainoa maajoukkuepelaaja, joka on kulkenut samanlaisen urheiluakatemiapolun ennen ammattilaisuraansa. Se on pikemminkin sääntö, eikä poikkeus.

Historiallisissa EM-karsinnoissa pelanneesta joukkueesta pelkästään Rantalan valmennuksessa vuosina 2007-2013 Mäkelänrinteen lukiossa olivat Pohjanpalon lisäksi Paulus Arajuuri, Rasmus Schüller, Jesse Joronen, Nikolai Alho ja Daniel O’Shaughnessy sekä entisistä maajoukkuepelaajista Alexander Ring ja Sakari Mattila. Juuri ennen tätä lukion olivat hyvästelleet Joona Toivio ja Jukka Raitala.

Pohjanpalo toivoo, että kaikille huipulle tähtääville nuorille urheilijoille järjestyisi samanlainen räätälöity malli. Hän on elävä todiste siitä, että vaikka ei koulunpenkkiä kuluttaisi fyysisesti, opiskelut voi hoitaa jämäkästi.

– Kaikki nuoret urheilijat ovat nuoria, mutta toivoisin, että opettajilla olisi luottoa opiskelijoihinsa – olivat he sitten 15-, 16- tai 17-vuotiaita. Kun jollekin nuorelle tulee samanlainen tilanne kuin minulle, toivottavasti opettajilta löytyisi luottamusta samalla tavalla kuin heiltä löytyi minulle, kesän EM-kisoja jo vesi kielellä odottava 26-vuotias toivoo.

– Vaikka lukiolainen onkin nuori, jos he pyytävät tällaista mahdollisuutta, se tarkoittaa sitä, että he haluavat oikeasti tehdä sen näin. Ei ole kyse siitä, että haluaisi päästä eroon fyysisestä koulunkäymisestä. Tietenkin se samalla tarkoittaa sitä, että jos tällainen mahdollisuus annetaan, sitä ei saa hyväksikäyttää. En usko, että moni tällaista kuviota pyytäisi, jos aikoo sitä hyväksikäyttää. Luottamus molempiin suuntiin korostuu.

Artikkelin kuvat: Juha Tamminen

Lisää aiheesta

Valtaosa Huuhkajien EM-sankareista läpäissyt suomalaisen mallin – OlympiaCast pureutuu tapaan, jolla jalkapallotähtien kasvamista Suomessa tuetaan