Harjoitettavuus on monipuolisten ominaisuuksien tasapainoa – uudella kartoituksella kehitettävien asioiden jäljille

Urheilijan harjoitettavuuden on oltava kunnossa, jotta hän kestää kovaa lajiharjoittelua. Harjoitettavuus tarkoittaa lajissa kuin lajissa tarvittavien monipuolisten perusominaisuuksien tasapainoa, joka mahdollistaa urheilijan omassa lajissa tarvittavien lajispesifien ominaisuuksien kehittämisen.

Kun urheilija siirtyy yläkouluiän jälkeen toiselle asteelle, lajiharjoittelun määrä ja teho yleensä lisääntyvät. Haasteita voi tulla, jos urheilijan yleinen harjoitettavuus ei ole silloin kunnossa. Harjoitettavuuskartoitus on mittari, joka antaa tietoa urheilijan yleisestä urheilullisuudesta niin valmentajalle kuin urheilijalle itselleen. Kartoituksesta syntyy urheilijan profiili, joka auttaa huomioimaan harjoittelussa yksilön tason ja kehittämisen kohteet.

– Harjoitettavuuskartoitus antaa valmentajalle ymmärrystä siitä, missä urheilija menee. Se kertoo perusominaisuuksista, joita ilman harjoitettavuus on heikkoa. Se ei tarkastele, miten urheilijan ominaisuudet sopivat tiettyyn lajiin, vaan juuri niitä perusvalmiuksia, joita tarvitaan joka lajissa, sanoo testin isä Jani Heino.

– Lajiharjoittelu ohjaa vahvasti harjoittelun sisältöä nykypäivänä, kuten tietysti pitääkin, mutta vaarana on, että urheilijan tekeminen yksipuolistuu ilman laajempaa monipuolisuuden pohjaa. Kartoituksen avulla nähdään, onko urheilija siinä kunnossa tai vaiheessa, että hänellä on valmiuksia alkaa tehdä kovempaa harjoittelua ja pysyä ehjänä, lisää urheiluakatemioiden fysiikkavalmentajien verkoston vetäjä Mika Saari.

Kartoituksen juuret Australiassa

Heino toimii tällä hetkellä Turun urheiluakatemiassa valmennuspäällikkönä. Hän valmensi useita vuosia Australiassa, jossa käytössä oli samantyyppinen testipatteristo. Suomeen paluun jälkeen hän alkoi pohtia, että harjoitettavuutta olisi syytä tutkia myös meillä ja alkoi kehitellä kotimaista versiota harjoitettavuuskartoituksesta. Syksyllä 2018 Saari pyysi Heinoa esittelemään ideansa ja siitä lähti yhteinen jatkokehittely käyntiin. Nyt kartoitus on jalkautusvaiheessa ja mahdollista ottaa käyttöön kaikissa Suomen urheiluakatemioissa.

Kartoituksessa arviointi tehdään liikennevalojen värikoodein: punainen tulos tarkoittaa, että testattavassa osa-alueessa on huomioitavia rajoitteita harjoitettavuuteen, keltainen tulos kertoo, että osa-alueessa on kehitettävää ja vihreä tulos sen, että osa-alue ei aseta rajoitteita harjoitteluun. Kartoitusta toistamalla voidaan seurata punaisten ja keltaisten osa-alueiden kehittymistä.

– Olemme ajatelleet, että kartoitusta alettaisiin tehdä toisella asteella opiskeleville urheilijoille, ei vielä yläkouluikäisille. Yläkoulusta toiselle asteelle siirryttäessä on yleensä se vaihe, missä haasteita tulee, kun harjoittelun ja opiskelun määrä sekä vaatimustaso lisääntyvät. Samassa vaiheessa ihmiset urheilijan ympärillä ainakin osittain muuttuvat. Erityisen tärkeitä ja hyödyllisiä kartoituksen tiedot ovat varsinkin silloin, kun urheilijan valmentaja vaihtuu, sanoo Saari.

Kartoitus olisi hyvä tehdä aluksi 2-3 kertaa vuodessa. Sen jälkeen tahti voi harventua, kun lajin vaatimustaso ja mittarit alkavat enemmän ja enemmän ohjata harjoittelua.

– Olemme Turussa tehneet kartoituksen kaikille toisen asteen urheilijoille. Ykkösluokkalaisille se toteutetaan heti syksyn aluksi ja uudelleen vuoden aikana. Toimintaa ohjataan perusominaisuuksien osalta ja kartoitusta toistetaan niin kauan, että osa-alueet ovat kunnossa. Paitsi jos jollain on jo ensimmäisellä kerralla kaikki vihreällä. Silloin sitä on turha toistaa sen enempää ja urheilija voi keskittyä lajiharjoitteluun paljon tehokkaammin, Heino jatkaa.

Liikkuvuutta ja voimaa tarvitaan joka lajissa

Urheiluakatemioissa yläkouluvaiheeseen tulevat nuoret käyvät kuudennella luokalla läpi soveltuvuuskokeen, jolla mitataan laajasti urheilijan erilaisia perusominaisuuksia ja taitoja. Harjoitettavuuskartoituksessa mittareina ovat liikkuvuus ja voima.

– Kartoitus on laadittu kahden elementin näkökulmasta. Liikkuvuutta tarvitaan, jotta pystyy harjoittelemaan hyvin ja voimaa, jotta sen pystyy tekemään turvallisesti. Olemme tietoisesti jättäneet pois esimerkiksi kestävyysominaisuuksien mittaamisen, Saari kertoo.

– Jos ei ole harjoitettavuutta, niin kestävyydenkin harjoittelu on haastavaa. Silläkin on tietty vaatimustaso, miten keho kestää esimerkiksi juoksemista eli sitä kautta kartoitus kertoo valmiuksista lähteä tekemään kovaa kestävyysharjoittelua, lisää Heino.

Tietoa urheilujärjestelmän toimivuudesta

Tavoitteena on tehdä kartoitus mahdollisimman monelle urheiluakatemiaverkostossa olevalle urheilijalle. Pitkällä tähtäimellä haetaan myös tiedolla johtamisen näkökulmaa ja mahdollisuutta tarkastella urheilijoiden profiilien lajikohtaisia eroja. Kehittäjien visiona on, että harjoitettavuuskartoituksesta tulisi tulevaisuudessa yksi urheiluakatemiatoiminnan mittareista.

Tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, millainen vaikuttavuus kartoituksella saadaan aikaan. Sitä voidaan tarkastella aikaisintaan muutaman vuoden päästä, kun ensin on kerätty riittävä määrä dataa urheilijoista. Mielenkiintoinen ajatus on, että urheilijan polun aikana kerättävä tieto saataisiin kaikki samalle alustalle, josta jokaisen urheilijan yksilöllistä kehittymistä voidaan helposti seurata.

– Nythän me emme vielä tiedä, millaista informaatiota kartoitus antaa pitkällä tähtäimellä. Tulevaisuudessa se voi hyvinkin antaa kuvan siitä, miten urheilujärjestelmä toimii urheilijoiden kehittymisen varmistajana. Jos urheilijoiden harjoitettavuus laskee ja ongelmat lisääntyvät, se kertoo, että valmennuksessa ei tehdä oikeansuuntaisia asioita. Vaatimustasosta puhutaan koko ajan, mutta pitäisi keskustella myös asioista, mitä sen takana on ja miten siihen voidaan vaikuttaa, toteaa Saari.

– Kartoituksen avulla nähdään myös, onko tietyn lajin urheilijoilla tietynlainen profiili. Toivottavasti tämä voi tulevaisuudessa ohjata myös lajien kehitystyötä ja opettaa meille lisää valmennuksesta ja seurannasta. Varmastikaan kartoitus ei ole ratkaisu kaikkeen, mutta mitään ei tapahdu, jollei uusia asioita lähdetä kokeilemaan. Jos jossain vaiheessa todetaan, ettei tämä toimi, niin sitten mietitään jotain uutta. Parhaimmillaan tämä on hieno mahdollisuus saada uudenlaista infoa urheilevista nuorista sekä tuoda lisäarvoa urheiluakatemiatoimintaan ja tukea valmennukseen, hän lisää.

– Parasta on, että Turussa on huomattu tämän innostavan urheilijoita itseään. Viime syksynä kartoitetut urheilijat ovat jo viikkokausia kyselleet, koska pääsevät uudelleen tekemään kartoituksen. Silloin halutaan urheilijalähtöisesti päästä kokeilemaan rajojaan ja haastamaan itseään. Sen tyyppiseen toimintaanhan tämän pitäisi nimenomaan ohjata, kiteyttää Heino.