Täyden palvelun valmennuskeskus ja toimiva maakunnallinen urheiluakatemia Etelä-Pohjanmaan valttikortteja

Etelä-Pohjanmaan Urheiluakatemia ja Kuortaneen valmennuskeskus muodostavat urheilukeskittymän, jonka valtteja ovat täyden palvelun valmennuskeskus ja toimiva maakunnallinen urheiluakatemiatoiminta. Olosuhteiden ja valmennusprosessien voimallinen kehittäminen sekä kaksoisura-asioiden huomioiminen on levinnyt hyvin Kuortaneen keskuksesta ja onnistuneet rekrytoinnit ovat auttaneet yhteistyömuotojen syntymistä koko maakunnassa.

– Maakunnallisesti asiat on huomioitu hyvin ja pienillekin paikkakunnille on urheiluakatemian kautta tuotu laadukasta harjoittelua. Myös yhteistyö asiantuntijoiden kesken on helposti järjestettävissä, kiittää Tiina Salo, valmentaja ja ravitsemusasiantuntija.

Seinäjoen, Lapuan ja Ilmajoen ryhmien valmennuksen koordinaatiosta Etelä-Pohjanmaan Urheiluakatemiassa vastaava Jarno Ihme on vasta muutama vuosi sitten päättänyt oman urheilu-uransa. Päätoiminen salibandyammattilaisuus loppui vuonna 2017, mutta vielä viime vuonna hän kävi omien sanojensa mukaan tuurailemassa Seinäjoen Peliveljissä, kun joukkueessa tarvittiin vahvistusta loukkaantumisen vuoksi.

Liikuntatieteen maisteriksi ja liikunnanopettajaksi vuonna 2012 valmistunut Ihme on ehtinyt olla liikunnan ja urheilun parissa monenlaisissa tehtävissä. Seinäjoen lukion liikunnan ja terveystiedon opettajaksi hän pääsi pian valmistumisensa jälkeen ja on sillä tiellä edelleen. Valmennuksessa hän on ollut mukana jo 2000-luvun alkupuolelta ja tehnyt mm. Salibandyliitossa maalivahtivalmennuksia. Etelä-Pohjanmaan Urheiluakatemian salibandyvalmentajana hän on toiminut vuodesta 2013 saakka. Joukkuelajien koordinaattorista hänen polkunsa vei nykyiseen pestiin valmennuksen koordinaattoriksi. Ihme on myös pari viimeistä vuotta valmentanut M19-salibandymaajoukkuetta.

Monipuolinen urheilutausta on myös Kuortaneen Urheiluopiston valmennuksen ja asiantuntijatoiminnan johtajalla Mika Hormalaisella. Hänen lajivalikoimassaan on ollut lajeja koripallosta jääkiekkoon, mutta päälajiksi valikoitui aikoinaan yleisurheilu ja 10-ottelu. Urheilu-ura oli vammojen värittämä ja 11:en leikkauksen jälkeen Hormalainen sai kirurgilta painokkaan toteamuksen, että alkaisi olla aika tehdä jotain muuta.

– Olin siinä vaiheessa jo ollut aika pitkään liikuntatieteellisessä opiskelemassa ja 2003 sain paperit ulos sieltä. Opiskelin liikunnanopettajapuolen, fysiologiaa, valmennusoppia ja biomekaniikkaa ja vähän liikuntalääketiedettäkin. Valmistumisen jälkeen oli tarkoitus jäädä Jyväskylään, mutta Kuortaneelta saatu valmennuksen opettajan paikka muutti tilanteen, Hormalainen kertoo.

Yleisurheilussa hän vietti yli kymmenen vuotta 10-ottelumaajoukkueen valmennuksessa. Lisäksi valmennuspuolelta löytyy mm. jääkiekon fysiikkavalmennusta ja paljon muuta Kuortaneen monista lajeista. Viime vuonna Hormalainen siirtyi kokonaan valmennuskeskuksen palkkalistoille ja tämän vuoden alusta nimike on ollut valmennus- ja asiantuntijatoiminnan johtaja.

Samansuuntaisia polkuja on kulkenut myös Tiina Salon ura urheilun parissa. Aikaisemmin hänet tunnettiin alppihiihtäjänä ja pesäpalloilijana. Lukioaikana alppihiihto valikoitui päälajiksi, joka vei hänet alppilukioon ja Ruotsiin alppikorkeakouluun. Uran jäähdyttelyvuoden hän vietti Yhdysvalloissa. Sen jälkeen suunta olikin Jyväskylään liikuntatieteelliseen, mutta kilpaurheilu kutsui edelleen. Laji vaihtui amerikkalaiseen jalkapalloon, jota Salo pelaa edelleen.

Opiskeluvuosina hän pyöritti myös omaa valmennusyritystä, joka kuitenkin jäi, kun valmennus- ja testausopin opinnot tulivat valmiiksi ja työpaikka Kuortaneelta tarjoutui heti valmistumisen jälkeen. Salo muutti asumaan Lapualle ja päätyi sitä kautta luontevasti vetämään Etelä-Pohjanmaan Urheiluakatemian Lapuan monilajiryhmää.

Salo kiinnostui myös ravitsemuksesta ja oli vuoden opintovapaalla täydentäen osaamistaan erityisesti urheiluravitsemuksen osalta. Viime syksystä hän on ottanut haltuunsa koko urheiluakatemian ravitsemusohjauksen ja työaika jakautuukin nykyisellään ravitsemusvalmennuksen ja monilajiryhmän valmennuksen välillä.

Tärkeintä työssä ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus

Ravitsemusasiantuntijan työ ei ole suoraviivaista ohjeistamista, vaan tärkeimpänä asiana Salo pitää kuuntelua ja vuorovaikutusta urheilijan kanssa.

– Täytyy olla aikaa kuunnella urheilijaa ja selvittää, mistä lähtökohdista hän tulee. Jos ravitsemuksen suhteen on esimerkiksi jotain ongelmaa, niin täytyy selvittää syyt asiat taustalla. Ei voi suoraan neuvoa tekemään tietyllä tavalla, vaan on kuunneltava ja keskusteltava hänen kanssaan.

Hormalainen ja Ihme ovat samoilla linjoilla ja toteavat myös omassa työssään tärkeimmäksi ihmisten kohtaamisen ja vuorovaikutuksen.

– Vuorovaikutus on varmasti tärkeintä, on kyse sitten asioiden koordinoinnista, johtamisesta tai valmentamisesta, koska asioita tehdään tänä päivänä pitkälti tiimityönä, Hormalainen toteaa.

– Omana itsenään toisen kohtaaminen on tärkein asia. Tässä työssä olen tietyllä tavalla palvelemassa urheilijaa ja tavallaan myös seuravalmentajaa. Työ on vahvasti vuorovaikutusta ja jos yritän lähteä vetämään jotain roolia, niin kyllä se hyvin äkkiä ammutaan alas, jatkaa Ihme.

Toimijoiden välinen yhteistyö toimii hyvin Kuortaneella. Virallisesti valmentajat kokoontuvat kerran kuussa, mutta kun kaikki ovat samassa ympäristössä, on kohtaaminenkin säännöllistä. Myös lajien välistä yhteistyötä on paljon ja valmentajien erilaista osaamista hyödynnetään tehokkaasti monissa lajeissa.

– Kuortaneella olemme käytännössä saman katon alla koko ajan ja kohtaamiset eri lajien urheilijoiden ja valmentajien kanssa ovat luontevia ja helppoja. Täällä esimerkiksi painivalmentaja voi kävellä yleisurheiluvalmentajan luokse ja sanoa, että pojille pitäisi saada vähän nopeutta lisää. Tuletko itse vetämään treenejä vai neuvotko miten tehdään, sanoo Hormalainen.

Maantieteellisesti laajan alueen muilla paikkakunnilla töitä yhteistyön eteen joudutaan tekemään enemmän, koska välimatkoista johtuen valmentajat eivät tapaa toisiaan päivittäin.

– Toivottavasti Seinäjoellakin ollaan menossa tiiviimmän yhteistyön suuntaan, vaikka emme ole samalla käytävällä. Kokoonnumme noin joka toinen kuukausi ja vuorovaikutuksen toimiminen on keskeinen teema joka kerta, kun kohdataan. Sitä myös kehitetään koko ajan. Tarvetta varmasti on päästä enemmänkin jakamaan asioita ja osaamista. Meillä on koulumaailmassa käytössä jaksojärjestelmä ja sen kautta on mietitty keinoja, miten saadaan urheilijoita ja valmentajia enemmän yhteen, toteaa Ihme Seinäjoen tilanteesta.

– Komppaan Mikaa siinä, että Kuortaneen päässä on helppo toimia ja tehdä esimerkiksi asiantuntijatyötä hyvin valmentajalähtöisesti. Lapuan monilajiryhmässä kontakteja valmentajiin tulee luonnostaan vähemmän, Salo lisää.

Valmentajalähtöistä asiantuntijatoimintaa

Asiantuntijat linkittyvät vahvasti lajien valmennukseen. Asiantuntijoille on nimetty vastuulajit ja heidän työaikansa menee pitkälti kentän laidalla. Työ on tilanteesta ja lajista riippuen ryhmämuotoista tai yksilöllistä ohjaamista. Mitä lähemmäs huippua mennään, sitä räätälöidympää on toimintakin.

– Esimerkiksi tyttöjen jääkiekossa on ollut muutamia ryhmätapaamisia, mutta sitten on keskitytty maajoukkueurheilijoihin, joiden kanssa on yksilöllisesti purettu asiaa. Harjoituksissa läsnä oleminen on oman kokemuksen mukaan hyvä, koska siellä syntyvät parhaat valmennukselliset tilanteet, kun asiasta kiinnostuneet urheilijat tulevat matalalla kynnyksellä kysymään asioita. Usein syntyy aika hedelmällistä keskustelua silloin, Salo kertoo.

– Koko idea on juuri siinä, että prosessi kulkee valmentajan kautta ja vaikuttamalla myös valmentajaan, saadaan asiantuntijatoiminnassa paljon hyviä juttuja aikaiseksi, Hormalainen lisää.

Asiantuntijatyössä painottuu myös urheilijan oma oppiminen. Tulevaisuutta ajatellen on tärkeää, että urheilija tuntee ja tietää oman kehonsa ja oppii, miten huoltaa sitä. Salo antaa esimerkin ravitsemuksesta.

– Esimerkiksi poikkeustilanteet aiheuttavat välillä haasteita. Ravitsemuksessa on vaikkapa opetettu urheilijalle, että kun harjoitellaan paljon, täytyy myös syödä paljon, mutta sitten loukkaantuneena ollessaan urheilija hämmentyy, eikä tiedäkään enää kuinka toimia. Tärkeää on myös urheilijan opettaminen tekemään oikeita päätöksiä niin, että he olisivat itse valmiimpia ja tietäisivät, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä.

– Tuo on hyvä pointti ja siitä on meilläkin paljon puhuttu, että ollaanko me oikeasti opettamassa ja antamassa urheilijoille eväitä jatkoon vai ajatellaanko me vain tätä lukioaikaa, jonka he pääasiassa viettävät täällä urheiluakatemiassa. Se on yhden urheilu-uran näkövinkkelistä kohtuullisen lyhyt aika. Paljon arvokkaampaa on se, minkälaiset eväät saa reppuunsa neljän vuoden ajalta kuin se, millaista se absoluuttinen kehitys on neljän vuoden aikana ollut. Lukiosta pois lähtevät ovat vielä hyvin nuoria urheilijoita ja ne isoimmat kehityksen vuodet pitäisi siinä vaiheessa olla vielä kaikilla edessä, Hormalainen huomauttaa.

Määrätietoista työtä korkeakouluyhteistyöhön

Urheiluakatemiatoiminta tarjoaa nuorelle urheilijoille mahdollisuuksia toteuttaa oman näköistään kaksoisuraa, toteaa valmentajakolmikko. Etelä-Pohjanmaan ja Kuortaneen ympäristössä urheilulukiolla on pitkät perinteet ja nyt yhteistyötä on suunnattu vahvemmin myös korkea-asteelle.

– Viime talvi on tehty paikallisen ammattikorkeakoulun kanssa työtä, että toiselta asteelta siirtyminen korkea-asteelle olisi urheilijan polun kannalta helpompaa. Arjen rakentaminen urheilun ehdoilla ja urheilijan oman vastuun lisääntyminen ovat tietysti kehityksen paikka urheilijalle, Ihme toteaa.

– Fakta on se, että toisen asteen päättyessä urheilija ei ole lähellekään valmis vielä ja urheiluakatemiatoiminnan pitääkin ulottua nykyistä vahvemmin korkea-asteen opintoihin ja urasiirtymään asti. Urheilijan ura on pitkä putki, jonka alkuvaiheessa tehtäviin valintoihin vaikuttamalla on varmaa, että se putken loppupää on toisen näköinen. Meillä on iso vastuu siitä, että pystyttäisiin tekemään putki sellaiseksi, että sen pää näyttää siltä kuin me toivotaan huippu-urheilun kannalta, Hormalainen jatkaa.

Valmennuksen laatu on monien osien summa

Laatu on valmennuksessa iso kokonaisuus, joka syntyy monen pienen osasen summasta. Kolmikko uskoo, että positiivinen lopputulos syntyy, kun saadaan eri osasia kohdalleen. Mukana on aina kuitenkin myös muuttujia, joita ei voi loppuun saakka hallita. Toimintaympäristössä on käyty myös keskusteluja vaatimustasosta ja siitä, mitä se eri lajeissa tarkoittaa.

– Meillä on asiantuntevat valmentajat, jotka ovat nähneet mitä vaatii, että noustaan huipulle. Olemme pohtineet myös, että riittääkö meille esimerkiksi joissain lajeissa se, että meiltä tulee hyviä pääsarjatason pelaajia? Vai onko tärkeämpää se, millaista urheilijan elämää nämä meidän urheilijat viettävät viiden vuoden päästä? Onko vaatimustaso tässä tämän hetken ympäristössä se, joka koulii urheilijoita ja puskee heitä eteenpäin. Heittäisin palloa myös siihen suuntaan, että meidän tehtävämme on opettaa urheilijoita olemaan urheilijoita 24/7, Ihme sanoo.

– Menestyvä valmennusprosessin taustalla on lähtökohtaisesti vuorovaikutus ja rehellisyys siinä missä mennään, mitä tapahtuu, mitkä ovat mahdolliset haasteet ja missä on kehitytty. Oikeasti raadollinenkin analyysi nykytilanteesta pitää olla valmentautumisen pohjana ja siitä meidän täytyy löytää ne jutut, millä päästään kiinni urheilijoiden kehittymiseen. Arkipäivän tekemisen laatu on punainen lanka, millä tehdään menestyviä urheilijoita, täydentää Hormalainen.