Huippuvalmentajan osaaminen on yhdistelmä kokemusta, osaamista ja intohimoa urheiluun: ”Valmentajan työhön ei ole valmista opusta ja oma luovuus on vahvuus”

Mestarilta oppipojalle siirtyvä hiljainen tieto on läpi historian ollut olennainen osa uuden oppimista ja huippuammattilaiseksi kasvua. Hiljaista tietoa syntyy arjen toiminnassa. Se on jotain, mitä ei voi oppikirjoista lukea, mutta joka voi merkittävällä tavalla edistää omaa osaamista ja ammattitaitoa.

Osaaminen ja ammattitaito syntyvät vuosien varrella opituista asioista, yrityksistä ja erehdyksistä, kyvystä hahmottaa olennainen ja siirtää se osaksi omaa toimintaa. Dialogisuus, kysyminen ja kuuntelu, ovat oppimisen edellytyksiä.

Valmennuskulttuuri muuttuu ja valmentajien rooli kasvaa ja monipuolistuu. Johtamisosaamista tarvitaan entistä enemmän, ja olennaista on erityisesti ihmisten johtaminen, ei asioiden. Valmentaja on se henkilö, joka sytyttää innostuksen palon ja saa liekin roihuamaan, niin urheilijoissa kuin ympärillä olevissa asiantuntijoissakin.

Olympiakomitean fasilitoimassa Tulevaisuuden huippuvalmentajat -prosessissa tartutaan näihin teemoihin ja rakennetaan uutta huippuosaamista jatkuvan dialogin ja kokemustiedon kautta. Parasta on, että lopputuloksena voi syntyä jotain sellaista, jonka olemassaoloa ei vielä edes tiedetä. Ominaisuuksia, taitoja, osaamista – jotain aivan uutta, joka voi syntyä vain dialogisuuden kautta. Osallistujat luovat yhteistä ymmärrystä siitä, mitä on huippuvalmentaminen – nyt ja tulevaisuudessa.

– Olen tosi fiiliksissä, että pääsin tähän prosessiin matkaan ja kuulemaan kokeneempien valmentajien kokemuksia ja näkemyksiä. Ne auttavat avartamaan näkemyksiä myös oman lajin sisällä, mikä on suhteellisen nuori, kun tarkastellaan lumilautailua huippu-urheilun näkökulmasta. Ensimmäinen vuosi valmentajana on nostanut paljon ajatuksia pinnalle, ja koen, että olen saanut prosessin myötä vahvistusta omille mietteille, pohti Kristiina Nisula, joka toimii lumilautailuvalmentajana Vuokatti-Ruka urheiluakatemiassa.

Huippuvalmentajilla paljon yhteistä

Dialogin herättäjinä tapaamisissa ovat olleet huippuvalmentajat eri lajeista. Ensimmäisessä tapaamisessa hiihtovalmentaja ja huippu-urheilukoordinaattori Reijo Jylhä sekä golfvalmentaja Timo Rauhala ja toisessa tapaamisessa huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen, koripallovalmentaja Juha Sten, hiihtovalmentaja Olli Ohtonen sekä valmennuspäällikkö ja fysiikkavalmentaja Mika Saari. Jokainen heistä on lähestynyt asiaa omasta näkökulmastaan omien teemojensa kautta, mutta tietyt asiat ovat samat heillä jokaisella. Kaikkia yhdistää mm. intohimo urheiluun ja omaan lajiin, kyky tehdä monimutkaisista asioista yksinkertaisia sekä kokonaisvaltainen näkökulma urheilijoiden valmennukseen ja urheilun tekemiseen. Lisäksi kaikilla heillä on halu haastaa itseään ja tiimiään sekä tahto kehittää toimitapoja ja valmennusfilosofiaa.

– On ollut hienoa päästä prosessiin mukaan. Lajirajat ylittävä ajatustenvaihto ja huippuesiintyjät ovat olleet todella opettavaisia, ja herättäneet pohtimaan ja kehittämään omaa valmennusta ja toimintaympäristöä entisestään. Toisen lähijakson esityksistä naisjalkapallo ja HBA olivat erinomaisia esimerkkejä malleista, joita lajin kehittämiseksi on luotu. Näistä voi hyvin löytää esimerkkejä omaan työskentely-ympäristöön siitä, miten joitain haasteita on taklattu ja miten järjestelmistä on luotu suomalainen malli, kansainvälinen huippu-urheilun vaatimustaso huomioiden. Olli Ohtosen esitys oli loistava tarina urheilija-valmentaja -parin matkasta maailman huipulla. Miten huipulle on noustu, miten haasteisiin on reagoitu ja miten huipulla on onnistuttu pysymään jo nyt poikkeuksellisen pitkään. Jakson jälkeen on taas hyvä lähteä soveltamaan heränneitä ajatuksia omassa arjessa niin seura-, ja lajinkehittämistyössä kuin valmennustyössäkin, kertoi keihäsvalmentaja Tuomas Laaksonen.

– Varsinkin toinen lähijakso oli mielenkiintoinen. Ajatuksia tuli siihen, miten rakenteellisesti organisoida urheilijoiden moniuraa ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ja miten minä valmentaja voin tukea nuorta urheilijaa handlaamaan arjen ja urheilun. Se, mitä erityisesti jäin pohtimaan, oli miten luoda urheilijan kanssa pitkäjänteinen prosessi urheilussa ja miten sitä seurataan, jotta tekeminen on laadukasta. Tästä johtopäätöksenä jatkossa haluan luoda urheilijoiden kanssa tarkemman suunnitelman, missä he itse pääsevät reflektoimaan omaa tekemistään ja huomaamaan oman osaamisensa kehittymisen. On ollut myös erittäin opettavaa ja rohkaisevaa kuulla, miten kokeneet valmentajat ovat rohkeasti kokeilleet erilaisia metodeja yksilöllisissä valmennussuhteissa. Valmentajan työhön ei ole valmista opusta ja oma luovuus on vahvuus. Sen aion jatkossakin pitää mielessä. Niin sanotuista virheistä voi vaan oppia, Nisula totesi.

Yhdessä lajiliittojen kanssa

Tulevaisuuden huippuvalmentajat -prosessia on alusta asti tehty vahvasti yhteistyössä lajiliittojen kanssa. Lajiliitot ovat ehdottaneet omia valmentajiaan mukaan prosessiin ja sitoutuneet järjestämään mukaan valituille valmentajilleen mahdollisuuden lajin syvällisempään oppimiseen valmentajan omien tavoitteiden mukaan. Prosessiin kuuluva lajijakso voi jollekin osallistujalle tarkoittaa mukana olemista vaikkapa lajin arvokisoissa tai maajoukkueleirillä. Tärkeintä on, että heillä on mahdollisuus oppia uutta ympäristössä, joka ei tavallisesti arjessa ole mahdollista.

Isossa roolissa tulevaisuuden huippuvalmentajat -prosessissa on myös verkostoituminen. Osallistujat tapaavat lähijaksojen ulkopuolella pienryhmissä, jossa he työstävät asioita keskenään. Tavoite on, että saadut kontaktit jäävät pysyväksi sparriverkostoksi ja kokemustiedon jakaminen olisi helppoa ja mutkatonta jatkossakin.

Valmentajien osaamisen kehittymistä ja verkoston syntymistä tuetaan myös mentoroinnin avulla. Mentoroinnin ja työnohjauksen lisääntyminen on isossakin kuvassa suomalaisen urheilun tavoite, jotta kokemusperäistä tietoa ja osaamista saadaan paremmin tuotua myös tulevaisuuden huippuvalmentajille.

– Yhteenvetona voisin sanoa tämän prosessin rohkaisevan minua minun valmennusurani alussa, ja se on tuonut luottamusta kokeilemiseen. Reflektion kautta voi tarkastella onnistumista ja kehitettäviä kohteita. Tämän prosessin kautta olemme saaneet myös työyhteisössä hyvää keskustelua aikaiseksi, kuinka voisimme kehittää ja toimia meidän urheiluakatemiassa laadukkaammin, lisäsi Nisula.

Lue lisää tulevaisuuden huippuvalmentajat -prosessista.

Teksti: Mari Lohisalo