Urheilu ensimmäisenä ammattina, palomies seuraavana? Matti Mattsson vie uraansa eteenpäin suunnitelmallisesti

Menestys nuorena sain uimari Matti Mattssonin päättämään, että urheilukortti katsotaan loppuun asti. Pikkupojasta saakka haaveissa ollut palomiehen ammatti odottaa vielä sopivaa aikaa.

Matti Mattsson ui 15-vuotiaana Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla 100 metrin rintauintihopeaa ja ymmärsi, että mahdollisuuksia johonkin suureen oli olemassa. Tuosta hetkestä alkoi määrätietoinen työ kohti huippu-urheilua ja ammattilaisuutta. Nuorena oli helppoa: menestystä tuli, kun vain teki mitä käskettiin, eikä liikoja miettinyt. Vaikeampiakin vuosia seurasi, mutta tavoite kannusti jatkamaan sitkeästi.

Lukiossa harjoitusmäärät nousivat, mutta koulun pystyi vastaavasti ottamaan vähän rauhallisemmin.

– Olen ollut urheilija, joka ei ole ottanut liian nuorena kehostaan liikaa irti, niin että lukiossa oli varaa kiristää yläkouluvuosien jälkeen. Monet treenaavat jo seiskaluokalla kahta kertaa päivässä, itse en missään vaiheessa alkanut siihen niin nuorena. Näen huonona, että kasi-ysiluokkalaisilla on jo yhdeksää ja kymmentäkin treeniä viikossa. Mistä sitten kiristät lukiovuosina, jos olet jo aikaisemmin ottanut ruuvia niin tiukalle?

– Tykkäsin lukiosta sen verran, että olin siellä 4,5 vuotta. Haluan kannustaa nuoria siihen, että lukiota käytäisiin vähän pidemmän kaavan mukaan, kun se on kerran mahdollista. Lukioaika oli minulle elämäni parasta aikaa: asuin kotona ja oli katto pään päällä, ja aina ruokaa tarjolla. Tavallaan minulle mahdollistettiin ammattiurheilu jo silloin. Päätin lukiossa ensimmäisestä jaksosta lähtien, etten halua käydä sitä liian tiiviiseen tahtiin. Kävin aamutreeneissä, sitten tunneilla, jonka jälkeen oli vapaata ja sitten vielä iltatreenit. Ei ollut mihinkään kiire. Nautin treenaamisesta ja sain siitäkin paremmin irti. En ole mikään ällän oppilas, mutta vihdoin ja viimein sain valkolakinkin päähän syksyllä 2013.

Samana syksynä Mattsson ui MM-pronssia, joten uintiuraan keskittyminen oli selkeä ratkaisu.

– Siinä ruvettiin pelaamaan vähän upporikasta ja rutiköyhää. Kun tulosta tuli, niin oli helppo jatkaa uintia. Halusin katsoa tämän kortin loppuun asti.

Urheilijan kokonaisvaltainen ammatti

Nykyisin urheilijan päiväohjelma on mahdollisimman vakio ja kuormitus pidetään tasapainossa säännöllisellä elämällä ja rutiineilla.

– Olen pyrkinyt siihen, että saan pyhittää aamupäivät treenaamiselle. Puolen päivän jälkeen hoidan haastatteluja ja yritykseni kautta tulevia asioita. Lapset haetaan päiväkodista kolmen aikaan ja illat ovat perhettä varten. Ihmiset eivät aina ihan ymmärrä urheilijan päivärytmiä ja ajattelevat, että 3-4 tunnin treenin lisäksi voisi mennä vaikka muuallekin töihin, mutta jos treenistä haluaa jotain hyötyäkin, niin täytyy saada aikaa myös palautumiselle.

Hyvä rutiini löytyi syksyllä 2018, kun Mattsson alkoi valmentajansa Eetu Karvosen kanssa pohtia urheilijan kokonaiskuormitusta ja treenistä saatavaa hyötyä. Kaksikko päätyi kokeilemaan kerran päivässä harjoittelua ja huomasi pian, että systeemi toimi ja tulosta alkoi tulla.

– Todettiin, että tästähän on paljon enemmän hyötyä, kun pystytään jokaisella harjoituskerralla uimaan kovaa ja saadaan tulosta sitä kautta. Nykyisin treenaan niin, että viitenä päivänä viikossa käyn altaassa ja kolmena aamuna teen siihen lisäksi punttitreenin. Lauantaisin on vuorossa aerobista pyöräillen tai juosten.

– Olympiafinaalissa pohdin, että nämä kaverit tässä vieressä treenaavat varmasti tuplat minuun verrattuna, mutta kun luottaa omaan tekemiseensä, niin homma toimii ja tulosta tulee.

Rentous tekemiseen on syntynyt myös oivalluksesta, ettei uinti olekaan loppujen lopuksi niin vakavaa.

– Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita, kahden pienen lapsen isä kuittaa.

Selkeä suunta myös urheilu-uran jälkeen

Uinti ensimmäisenä ammattina oli Mattssonille selkeä valinta, mutta hänellä on suunnitelma myös seuraavalle uralle. Miehen veri vetää pelastusalalle.

– Minulla on pikkupojasta asti ollut haaveena, että pääsisin Kuopioon pelastusopistoon ja palomieheksi. Mulla on niin levoton sielu, että haluan koko ajan tehdä varsinkin käsilläni jotain, ja kun se haave on niin kauan ollut, niin edelleen kyllä pidän sitä tulevaisuuden ammattina.

– Lykkäsin armeijaan menoa MM-pronssin jälkeen ja ajattelin, että ladataan tähän uintiin nyt vielä. Menin armeijaan vasta Rion olympialaisten jälkeen. Jos olisin silloin ajatellut asioita kauemmas, niin olisin mennyt armeijaan heti silloin 2013 ja Rion jälkeen pyrkinyt pelastusopistoon. Työ pelastuslaitoksella olisi ollut kohtuullisen helppo yhdistää ammattiurheiluun, mutta opiskelu siellä ei ole.

Urheilijatutkinnosta suomalainen koulutusinnovaatio

Urheilu-uralta ammennettavaa kokemusta ja osaamista olisi hyvä pystyä hyödyntämään myös urheilu-uran jälkeen. Mattsson pitää ajatusta urheilijatutkinnosta kannatettavana.

– Ajatuksena urheilijatutkinnosta tulee mieleen pelkkää positiivista. Liian moni putoaa urheilu-uran jälkeen tyhjän päälle, ja jos olisi jotain mitä laittaa cv:hen urheilijan urasta, niin se olisi tosi hyvä. Ainoa cv-merkintä minulla itselläni on, kun olin maauimalan kioskissa töissä 13-vuotiaana.

Kuten kaikki urheilijat, myös Mattsson pystyy nimeämään useita urheilusta saatuja ja opittuja ominaisuuksia, joita seuraavallakin uralla pystyy hyödyntämään.

– Urheilija osaa tehdä määrätietoisesti työtä ja pystyy ottamaan käskyjä vastaan. Urheilija oppii myös suoriutumaan äärettömän kovissa paineissa. Muita taitoja ovat esimerkiksi tiimityöskentely ja yhteen hiileen puhaltamisen taito, jotka ovat avainasioita muussakin työelämässä, päämäärätietoisuus, itsekunnioitus ja luottamus omaan tekemiseen. Itsenäinen työskentely. Jokainen huippu-urheilija on tehnyt kovan työn ja esimerkiksi olympialaisiin pääseminen vaatii isoja tekoja. Eduskuntaankin pääsee Suomessa helpommin kuin olympialaisiin, hän kuittaa.

Teksti: Mari Lohisalo
Kuva: Jesse Väänänen

Kohti urheilijatutkintoa

Suomalaiseen kaksoisuramalliin pohjautuva urheilijan koulutus, joka antaa valmiuksia ammattiurheilijan uralle ja muuhun työelämään.

Hyviä malleja löytyy jo esim. kulttuurin ja taiteen alalta, jossa koulutus tukee huippuosaamiseen kasvua, menestymistä ja kilpailuedun hakemista.

Miksi urheilijatutkinto?

Tutkinnosta saadaan valmiuksia ammattiuralle ja jatkokoulutuksiin. Urheilussa syntyvää osaamista opitaan hyödyntämään muissa tutkintoon johtavissa koulutuksissa, urheilijan ammatissa sekä muussa työelämässä.

Myös urheilussa on voitava tavoitella ammattilaisuutta ja huippuosaamista koulutusjärjestelmän tukemana.

Urheilun ammattina ja urheilijan ammattinimikkeenä tulee olla hyväksyttäviä ja muihin ammattinimikkeisiin rinnastettavia suomalaisessa yhteiskunnassa.​

Uimari ja olympiamitalisti Matti Mattsson on mukana, kun urheilijatutkinnosta keskustellaan heinäkuussa SuomiAreenassa. Olympiakomitea, Sivistystyönantajat ja urheiluopistot järjestävät aiheesta keskustelun maanantaina 11.7. klo 11 MTV-lavalla. Mattssonin lisäksi keskustelemassa ovat yhdistetyn olympiaurheilija Ilkka Herola, Liikuntakeskus Pajulahden valmennuskeskuksen johtaja, varatoimitusjohtaja Tero Kuorikoski ja Olympiakomitean varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sari Multala. Keskustelua vetää toimittaja Kirsi Alm-Siira.