Pia Pekonen: Voittavaan valmennuskulttuuriin ei p*skapäitä mahdu

Perkele-kulttuuri ei ole nykypäivää. Se ei enää vedä puoleensa ja aina vaan harvemmin ihmiset haluavat olla mukana toiminnassa, jossa on paskapäitä. Yksilöurheilussa hyväksytään usein minäkeskeinen ajattelu ja toiminta. Vain siten menestyy, sanotaan. Yksilölajeissa tuskaillaan myös harrastajien vähyyttä. Toimintakulttuurin tarkastelu ja sen muuttaminen voisi olla paikallaan. Yksilölajien muuttaminen kohti yhteisöllistä tekemistä tuo lisää harrastajia, imaisee mukaan ja pitää mukanaan. Ja sitä kautta syntyy kulttuuri, mikä mahdollistaa menestyksen, voittamisen, ja siitä nauttimisen – voittavan valmennuskulttuurin.

Olen paljon pohtinut asiaa seuratessani miesten ja poikien jääkiekkomaajoukkueiden toimintakulttuuria. Jukka Jalosesta puhutaan valmentajana, jolla on kyky yhdessä tiiminsä kanssa luoda voittava valmentautumiskulttuuri. Pelaajia kuunnellessa huomaan, että on kyetty luomaan jotakin, jossa jokaisella on mahdollisuus pystyä parhaimpaansa, jopa ylittämään itseään. On tuki ja turva, mahdollisuus olla oma itsensä ja toimia muiden urheilijoiden kanssa niin, että yhdessä nostetaan rimaa aina vaan korkeammalle. Yhdessä voidaan saavuttaa jotain, mikä ei yksin ole mahdollista. Ja tämä hyödynnetään toiminnassa.

Tämähän toimii yksilöurheilun puolellakin! Eihän joukkueessakaan kaikki pelaa ja silti toivotaan joukkueelle menestystä, vaikka taistelisitkin pelipaikasta toisten kanssa. Yksilöurheilussa urheilija on vastuussa omasta suorituksestaan eikä siihen vaikuta niin vahvasti muiden tekeminen. Kuitenkin tähdätessä johonkin, kaikki tarvitsevat ympärillä olevia ihmisiä. Monessa lajissa yksilöurheilijat harjoittelevat tiiminä, ja jos eivät harjoittele, pitäisi harjoitella. Yhtä lailla tulisi ajatella kulttuuria toisten haastamisena ja auttamisena. Kun minä autan ja nostan kilpakumppania paremmalle tasolle, on minunkin mahdollista kehittyä vielä paremmaksi. Tekemisen taso nousee kollektiivisesti.

Itsensä nostaminen toisia alas painamalla on erittäin huono toimintatapa. Puhutaan sitten joukkue- tai yksilöurheilijasta, valmentajasta tai vaikka muusta asiantuntijasta. Se ei varmasti tuota tulosta, eikä ainakaan toimintakulttuuria, jossa on hyvä olla ja menestyä. Jos olet menestyneempi urheilija kuin muut, ei se tee sinusta parempaa ihmistä tai oikeuta itsekkääseen tai epäasialliseen käytökseen. Asioita tulee tehdä päämäärätietoisesti ja valintoja varmastikin joskus itselle edullisesti. Mutta ei niin, että se vaikuttaa negatiivisesti jonkun toisen tekemiseen. Kun olet voittanut jotakin, ei se tarkoita, että sinulla on oikeus käyttäytyä miten tahansa. Jokaisella on vastuu psykologisen turvallisuuden luomisesta joukkueeseen, tiimiin tai ympäristöön, jossa toimitaan yhdessä.

Haastan meidät kaikki tavoittelemaan ja luomaan voittavaa kulttuuria. Iloitsemaan toisten onnistumisesta ja menestymisestä ja saamaan siitä liekkiä omaan tekemiseen! Viedään suomalaista urheilua eteenpäin yhdessä!