Olympiapäivässä muisteltiin 1952 kisoja: ”Kisat avasivat portit uuteen maailmaan”

Olympiapäivän aamuna joukko kutsuvieraita oli kokoontunut Olympiastadionille. Lämminhenkisessä tilaisuudessa juhlistettiin Helsingin olympialaisten 70. juhlavuotta.

Olympiatuli sytytettiin Helsingin olympiastadionilla 19.7.1952. Suomi oli nuorena valtiona saanut silloisen maailman suurimmat olympiakisat järjestääkseen. Olympialaiset olivat Suomelle valtava ponnistus, mutta koko kansakunnan yhteisvoimin hanke onnistui.

– Kisoihin tultiin vaikeasta tilanteesta sotien jälkeen. Urheilu yhdisti silloin koko maailman. Suomi teki mahdottomasta mahdollisen ja näytti voimansa kansakuntana, totesi Olympiakomitean toimitusjohtaja Taina Susiluoto kutsuvierastilaisuuden avauspuheessaan.

Olympiajoukkueessa 5-ottelun uinnin valmentajana toiminut Raimo Haavikko, 95, muisteli kisojen tunnelmaa ja henkeä.

– Paavo Nurmen saapuminen olympiatulen kanssa stadionille oli merkittävä tapahtuma ja sykähdytti meitä kaikkia.

– Sotakorvaukset olivat juuri tulleet maksetuiksi ja kisat avasivat portit uuteen maailmaan. Kaikki ihmiset olivat täysin sydämin asian takana, kisat olivat kansalaisia yhdistävä tekijä, kertoi Haavikko, joka tunnustautuu edelleen intohimoiseksi urheilun ystäväksi.

– Taustaltani olen uimari ja sydämeltäni ratsastaja. Käyn edelleen viisi kertaa viikossa uimassa Mäkelänrinteen uimahallissa, joka on Helsingin uintipyhättö.

Ystävyyttä yli 70 vuotta

Helsingin olympialaista on jäänyt hienojen muistojen lisäksi myös ystävyys, joka yhdistää edelleen uinnin 4 x 100 metrin viestijoukkuetta. Kaija Syvälahti, Ritva Ketonen, Raili Laiho ja Ritva Jaakkola ovat olleet ystäviä yli 70 vuotta. Olympialaisissa kisaaminen oli ikimuistoinen ja hauska kokemus.

– Parasta on yhteinen huumorintaju ja ystävyys. Uinti on yhdistänyt meidät ja pitänyt meidät yhdessä, toteavat uimarinaiset yhdestä suusta.

– Se (olympialaiset) oli yksi iso kisa, mutta kun meillä oli sitä hauskuutta siellä mukana. Me suhtauduttiin siihen, että parasta yritetään ja sillä siisti, kiteytti Jaakkola kisakokemuksen.

Vapaaehtoiset tekivät kisat mahdollisiksi

Ilman vapaaehtoisia ei olisi kisatapahtumia, eikä olisi ollut myöskään Helsingin olympialaisia. Kisojen aikana tarvittiin lukemattomia vapaaehtoisia eri rooleihin, ja 13-vuotias partiolainen Aulis Mäkinen oli yksi heistä.

– Sain nähdä kaikki kisat, kun olin täällä Olympiastadionilla myymässä ohjelmia eli alusta loppuun tein vuorot aamusta iltaan.

– Tuntuihan se aluksi oudolta, kun olin kauhean ujo ja meinasin, että kuinka mä uskallan tavata ihmisiä ja keskustella ihmisten kanssa, mutta se ujous meni täällä pois. Se jatkui kyllä kisojen jälkeen ja edelleen sitten, naurahtaa Mäkinen.

– Oli hieno juttu päästä toteamaan tämmöiset. Eikä ne olisi ilman meitä vapaaehtoisia varmastikaan onnistunut, ei siihen aikaan sodan jälkeen ollut yhteiskunnalla varaa maksaa monille tuhansille ihmisille palkkaa, Mäkinen toteaa.

Kuva: Roni Lukkarinen

Kuvassa vasemmalta Aino Isomäki, Tauno Jaskari, Raili Laiho, Ritva Ketonen, Ritva Jaakkola, Aulis Mäkinen, Kaija Syvälahti, Raimo Haavikko