Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
OlympiaCast
23.03.2023 | OlympiaCast

OlympiaCastissa: Miten seuraavan hallituksen tulisi lisätä lasten liikuntaa?

Miten seuraavan hallituksen tulisi lisätä lasten liikuntaa? Entä miten seuratoimintaa tulisi tukea? Henrik Dettmann (rkp, sit.), Riikka Pakarinen (kesk.) ja Mika Poutala (kd.) ovat vieraina OlympiaCastin eduskuntavaalisarjassa. Eduskuntavaalijaksoissa keskustelemme puolueiden liikunta- ja urheilulinjauksista. Jakson aiheena on seuratoiminta sekä lasten ja nuorten liikunta.

Ota OlympiaCast kuunteluun näistä palveluista:

Spotify
Apple podcast
Libsyn

OlympiaCast on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, jossa nostamme esille liikunnan ja urheilun ilmiöitä, tarinoita ja ihmisiä. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta.

Kaikki OlympiaCast-jaksot löydät täältä.

Jakson tekstivastine:

Toni Ahva: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan! Kuuntelet Suomen Olympiakomitean tuottamaa podcastia, jossa sukellamme liikunnan ja urheilun ilmiöiden, ihmisten ja tarinoiden pariin. Tämä jakso on osa eduskuntavaalisarjaa, jossa eduskuntavaaliehdokkaat keskustelevat liikunnasta ja urheilusta. Minä olen Toni Ahva, ja meillä on vieraana kolme eduskuntavaaliehdokasta, ensimmäisenä Henrik Dettman, joka on RKP:n sitoutumaton ehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Dettmann on pitkäaikainen Suomen miesten koripallomaajoukkueen eli Susijengin päävalmentaja. Hän työskentelee edelleen koripallon parissa Suomen Koripalloliiton valmennuksen johtajana. Ja toisena ehdokkaana meillä on Riikka Pakarinen, joka on Keskustan ehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Pakarisella on yleisurheilutausta ja hän toimii Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana. Hän on puolueensa varapuheenjohtaja sekä kaupunginvaltuutettu Espoossa ja aluevaltuutettu Länsi-Uudellamaalla. Pakarinen työskentelee Suomen startup-yhteisön toimitusjohtajana. Ja sitten kolmantena ehdokkaana meillä on Mika Poutala, joka on Kristillisdemokraattien ehdokas myöskin Uudenmaan vaalipiiristä. Poutala on tunnettu entisenä pikaluistelijana, ja urheilu-uran jälkeen Poutala on toiminut yrittäjänä. Hän toimii luottamustehtävissä Espoon kaupunginvaltuutettuna ja on ollut Olympiakomiteaan hallituksen urheilijajäsenenä. Ja tässä podcastissä me kuulemme ehdokkaiden ratkaisuja lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseksi sekä seuratoiminnan elinvoiman kasvattamiseksi. Eduskuntavaaliehdokkaat Henrik Dettman, Riikka Pakarinen ja Mika Poutala, tervetuloa OlympiaCastiin!

 

Toni Ahva: Tässä podcastissä pureudumme seuratoimintaan ja lasten ja nuorten liikuntaan erityisesti eduskuntavaalien näkökulmasta. Lähdetään liikkeelle urheiluseuratoiminnasta. Urheiluseurat tarjoavat yhteisöllisyyttä ja sykähdyttäviä urheiluhetkiä ympäri maata, joten aloitetaan tällaisella pienellä alkulämmittelyllä seuratoiminnasta. Mikä on teidän mieleenpainuvin muistonne seuratoiminnasta ja tiedän, että teillä on seuratoiminnasta varmaan hyvin paljon muistoja, mutta mikä olisi sellainen muisto, jonka haluatte jakaa ja tulee päällimmäisenä mieleen. Tehdään niin, että Mika aloittaa ja sitten Riikka ja Henrik.

 

Mika Poutala: No mulla tulee ihan ekana mieleen Pälkäneeltä, mä olin varmaan kymmenvuotias, kisareissu. Mä en muista itse asiassa kilpailuista yhtään mitään, muistan, että siellä oli ihan sairaan hienot lumikasat. Niissä oli ihan sairaan kivaa leikkiä kukkulan kuningasta ja se on semmoinen muisto, mikä mulla tulee lapsuudesta ja seuratoiminnasta mieleen. Ja se nimenomaan sen takia on mulle tärkeä, koska mun mielestä semmoista se seuratoiminta pitäisi olla, ettei siellä oltais niinku hampaat irvessä ja suussa verenmaku, vaan, että se on oikeasti aina hauskaa. Totta kai sitte kun oltiin kilpailuissa niin sit mentiin täysillä, mutta noi ne parhaat muistot, mitä tulee mieleen.

 

Toni Ahva: Kiitos, sitten Riikka.

 

Riikka Pakarinen: No mullakin on oikeastaan lapsuusajalta. Ensimmäinen pidempi kilpailumatka oman seuran kanssa, Varkauden kenttäveikkojen kanssa. Tuolloin vielä tosiaan tehtiin aina bussilla kaikki oli seuralla oma bussi ja tehtiin bussilla kaikki kisamatkat, ja tehtiin Varkaudesta Tampereelle sellaisiin isoihin junnuhallikisoihin matka ja oikeastaan se on jäänyt vahvasti meille. Mua jännitti niin kovasti, että oli tosi vaikea juosta sitä kisaa, koski mahaan ja sit mulla ei ollut yhtään nälkä paluumatkalla, mä söin vaan jäätelöä, ja taisin kyllä oksentaa sen kun kotiin pääsin. Mutta se jäi mieleen, se seuratoiminnan yhteisöllisyys ja oikeastaan totta kai noin laajemmassa mittakaavassa, niin sitten nykypäivänä myös omien lasten kautta on ollut vahvasti seuratoiminnassa, niin kyllä siitä on myös tullut semmoinen kuin oma yhteisönsä aikuisiällä.

 

Toni Ahva: Kiitos, sitten Henrik.

 

Henrik Dettman: No, varmaan se on ollut tuota Pohjois-Haagan yhteiskoulusta PHYKistä, jossa alasalissa pelattiin korista ja sitten ruokasalissa käytiin väliin pelaa pingistä ja mun mielestä tää arki oli se koko juttu siinä, että aina oli jotain tekemistä kavereiden kanssa. Ja sitähän se suratoiminta parhaimmillaan, siellä myös on syntyneet elämänmittaiset parhaat kaverit.

 

Toni Ahva: Juuri näen ja arvostan erityisesti tätä muistoa näin juontajana, koska olen Pohjois-Haagan yhteiskoulun entinen opiskelija. Tuota mennään sitten suuren haasteen pariin, nimittäin lasten ja nuorten liikkumattomuuteen. Tuoreen LIITU-tutkimuksen mukaan vain noin kolmasosa lapsista ja nuorista saavuttaa liikkumissuosituksen eli vain noin kolmasosa. Kun katsotaan Move-mittauksia, niin noin neljäkymmentä prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista on fyysisesti niin huonossa kunnossa, että se vaikeuttaa arjen jaksamista. Tilanne on siis hyvin hälyttävä ja tästä olisi kiinnostavaa käydä seuraavaksi kierros. Mikä on teidän ratkaisunne lasten liikunnan lisäämiseksi? Mitä pitäisi tehdä? Toivon erityisesti konkretiaa pöytään. Mitä tekisitte asialle, jos teidät valitaan? Kansanedustajaksi Hendrik Dettman?

 

Henrik Dettman: No tämähän ei ole lasten ongelma, vaan koko kansakunnan ongelma. Se pitää kuitenkin ensin muistaa. Mutta hyvä, että me huolehditaan tästä ensin lapsista. Kyllähän tämä tämä on elintapakysymys. Tämähän on länsimainen ongelma, ei vain suomalainen ongelma. Tästä Suomihan voisi ottaa merkittävän kilpailuedun muihin maihin nähden. Me hoidetaan asia kuntoon ja kyllä mä näen, että tää lähtee siitä, että nostetaan liikuntakasvatus kouluissa sille kuuluvaan asemaan. Meillä on 3 000 osaavaa liikunnanopettajaa, jotka ovat aivan vajaakäytössä suhteessa siihen, mitä he voisivat tuottaa tälle yhteiskunnalle. Vähintään tunti liikuntaa joka päivä lapsille ja aloitetaan se heti ensi syksynä, tai syksyltä 24 niin tuota ensimmäiseltä asteelta ja lisätään sitten vuosittain sitä.

 

Toni Ahva: Kiitos. Sitten Mika Poutala.

 

Mika Poutala: Konkreettinen ehdotus on se, että me lähdetään tukemaan perheitä saman tien, kun se lapsi syntyy. Meidän puolueen puheenjohtaja Sari on ehdottanut, että äitiyspakkauksen laittaisiin pallo. Ehkä se on semmoinen kuvaannollinen, mä sanoisin, että ehkä mieluummin pikaluistimet, mutta pääasia, jotain urheiluvälinettä menee. Niin lähinnä se, että et heti neuvolasta lähtien, niin katoittais sitä perheen tilannetta, katottais, että liikkuuko perhe yhdessä riittävästi, koska jos vanhemmat ei liiku, niin mistä se yhtäkkiä tulisi perheeseen tai niihin lapsiin se liikkuminen, eli se on se lähtökohta, että me pitää saada perheille tukea siihen liikkumiseen. Totta kai lasten harrastukset on karannut hintojen puolesta liian korkealle. Ihan selkeästi se niin kuin vaikeuttaa tosi paljon lasten harrastustoimintaa, mutta sanoisin, että se isompi ongelma on nimenomaan se harrastustoiminnan ulkopuolella, että me saatais sitä kulttuuria ja siihen nimenomaan mun mielestä Henkalla oli hyviä ajatuksia. Sinne saman tien päiväkoteihin, eskareihin, viskareihin ja kouluihin pakollista liikuntaa.

 

Riikka Pakarinen: Joo kyllä aika lailla samoilla linjoilla. Näkisin, että tässä niinkuin kaikkein suurin vastuu tällä hetkellä on perheillä. Kyllähän lapset pitkälti seuraa sitä esimerkkiä, mitä he perheessä näkevät. Toisaalta sitten taas perheiden ongelmat ovat kasautuneet ja lisääntyneet. Näkisin, että se perheiden jaksamisen tukeminen, perusarjen tukeminen. Se on kaiken keskiössä ja sitä kautta perheessä jaksamista ja myös varmasti tota se liikunta määrät lisääntyy ja semmonen esimerkki ehkä perheissä sellaiseen arkiliikuntaan lisääntyy. Mutta totta kai kouluilla on iso rooli ja mä tuen aivan samalla tapaa, kun Mika ja Henrik sitä, että koulujen liikuntamäärää pitäs pystyä lisäämään mun mielestä tällä hetkellä ehkä se liikuntaopetuksen tasokin on tietyllä tapaa ehkä vähän heikentynyt. Ei me samassa mittakaavassa esimerkiksi tutustuteta ainakaan kaikissa kouluissa lapsia eri lajien piiriin. Monta kertaa mä oon kuullut sellaista, että yläasteella liikuntatunnit on sitä, että käydään puoli tuntia kävelemässä. Sinne saatais myös sitä monipuolisuutta lisää. Meillä on erittäin hyvää osaamista kouluissa liikuntaopettajilla ja se pitää ehdottomasti käyttää hyväksi. Ja sitten se, että meillä on nyt tää Harrastamisen Suomen malli, minkä tää hallitus on vienyt eteenpäin, että sitä jatketaan tai sen kehittämistä jatketaan ja sitä kautta pystytään turvaamaan se yksi ilmainen harrastus siihen lapselle ja koulupäivän yhteyteen. Silloin ei myöskään ole riippuvainen siitä, että onko vanhemmilla pakko tai onko mahdollisuutta lähteä kuskaamaan ja niin edespäin, koska tämä on myös tietyllä tapaa tää harrastaminen, niin se on aika lailla polarisoitunut tällä hetkellä. Ne, jotka harrastaa, harrastavat hyvin paljon ja sitten ne, jotka eivät harrasta, niin eivät harrasta oikeastaan ollenkaan. Eli sen takia niin kuin ehdottomasti tätä pitäis pystyä kehittämään ja samaa mieltä Mikan kanssa siitä, että kyllä iso ongelma nyt on se, että harrastamisen hinta on karannut käsistä ja sen takia me tarvitaan myös seurojen tukea. Näkisin, että konkreettinen parannuskeino olis se, että tällä hetkellä meidän valtion, liikunnan ja urheilun rahoitus on aika pirstaloitunutta, niin meidän pitäisi ehkä Suomessakin uskaltaa enempi keskittää sitä rahoitusta. Näkisin siinä yhtenä painopisteenä ehdottomasti suomalaisen seuratoiminnan.

 

Toni Ahva: Kiitos, tässä tuli monia asioita, johon pureudutaan nyt seuraavaksi. Lähden liikkeelle tästä koululiikunnasta. Mainitsitte oikeastaan kaikki sen, mutta kysyn vielä täsmäkysymykseen siitä, että että no ensinnäkin se, että tulisiko koululiikuntaa lisätä? Käsitin teidän vastauksista, että kyllä, mutta mikä on semmonen riittävä riittävä määrä teidän mielestänne? Tällä hetkellä siis liikuntaa opetetaan peruskoulussa kaikille yhteisenä oppiaineena yhteensä 20 vuosiviikkotuntia eli keskimäärin noin kaksi viikkotuntia per luokka-aste. Voitais tästä käydä kierros eli mikään olisi sellainen riittävä koululiikunnan määrä, mikä pitäisi seuraavalla hallituskaudella ottaa. Aloittaako vaikka Riikka siitä.

 

Riikka Pakarinen: Tottakai, kun liikunnan lisääminen mahdollisimman runsaskin lisääminen sehän olisi aina parempi, mutta tottakai meidän pitää ymmärtää myös tuntikehysten rajallisuus, mutta minä sanoisin, että ehkä niin kuin ensi alkuun jo saatais se yksi tunti lisää siihen viikkoon. Se olis aina edistysaskel eteenpäin ja sit näkisi, että sen tuntikehysten ulkopuolella nimenomaan se, että voidaan tuoda niitä harrastuksia kouluun ja saada Harrastaminen Suomen mallia kehitettyä, että lapset voivat sitten sen koulupäivän jälkeen jäädä liikkumaan harrastuksen pariin ja se omalta osaltaan sitten olisi tukemassa tätä kehitystä.

 

Henrik Dettman: Näyttää mun mielestä sen megaluokan ongelmalta, ettei tunti riitä mihinkään. Ei se myöskään muuta niinkään ihmisten asennetta, ihmisten perheiden ymmärrystä liikkumisen merkityksestä. Siitä mä oon samaa mieltä, että täähän on asennekasvatusta, joka kannattaa aloittaa sieltä päiväkodista ja miksei sieltä neuvolastakin asti, mutta kyllä tää vaatii paljon järeämpiä otteita. Tässä ei voi jäädä mihinkään tuntikehykseen kiinni, vaan meidän pitää päästä siihen kiinni, että me pystytään tarjoamaan joka päivä lapselle tunti liikuntakasvatusta. Ei kannata asettaa mitään pikkutavoitteita tässä, kun on niin isosta ongelmasta kysymys.

 

Toni Ahva: Sitten Mika.

 

Mika Poutala: Nopeasti tartun tuohon Harrastamisen Suomen malliin. Siitähän nyt ajatellaan semmoista pelastajaa oikeastaan kaikkeen ja se ongelma on nimenomaan siinä, että Harrastamisen Suomen mallissa alle 20 prosenttia niistä harrastuksista on liikuntaharrastuksia, ja tämä on myös hyvä ymmärtää, että kun puhutaan, miten Harrastamisen Suomen malli pelastaa Suomen liikkumattomuuden, niin ei pelasta. Se on itse asiassa tosi pieni osuus, mikä harrastamisista on liikuntaharrastuksia. Ei sillä, että muut harrastukset ois huonoja, mutta me ei voida nojautua siihen, että tää nyt ratkaisee sen. Mun mielestä tärkeämpi asia olisi saada ihmiset liikkumaan sinne kouluun. Jos me saamme paljastettua sen, että vanhemmat ei enää koskaan lapsia sinne kouluun, vaan että sinne tultaisi pyörällä tai kävellen. Tiedän, että jotkut jopa täällä etelässäkin pystyy mennä hiihtenkin kouluun talvella, varsinkin kun on hyviä talvia. Mä lähtisi siitä liikkeelle, että saatais sitä arkiliikuntaa enemmän sinne, kun semmosta pakotettua liikuntaa. Koska pakotettu liikunta se ei ole hirveän hyvä asia. Mä oon kuullut aika paljon tarinoita varsinkin tässä vaalien alla siitä, miten on tullut traumoja koululiikunnassa silloin lapsena, kun se on ollut pakotettua ja siellä on kaikkea arvosteltu ja sä oot jäänyt viimeiseksi, etkä enää koskaan halua liikkua. Eli saatais ihmisiä kannustettua siihen liikuntaan. Ja tunti päivässä pitäisi liikkua, mutta en mä ihan tuohon Henkan juttuun uskalla lähtee mukaan, että me pakotettais siellä koulussa se tunti liikuntaa, vaan se voisi olla siinä koulun yhteydessä.

 

Henrik Dettman: Ei ole pakotuksesta kysymys. Mikään oppiminen ei synny pakolla.

 

Mika Poutala: Niin miten sinne saadaan lisää liikuntaa, jos se ei ole pakkoa?

 

Henrik Dettman: Ihan niin kuin me opetetaan kaikkia muitakin aineita.

 

Mika Poutala: Mutta kaikki muut aineet on pakollisia.

 

Henrik Dettman: Osa arkea ja varsinkin lapsille liikkuminen on täysin luonnollista. Nyt se kysymys on se, että mehän asetetaan lapset paikalleen siellä koulussa, kun meidän pitäis antaa niiden toteuttaa itseään. Mennään oikein pitkälle tässä keskustelussa, niin  mä uskon sen jo varmaan jo 10 vuoden päästä niin iso osa oppimista tapahtuu jo liikunnan yhteydessä.

 

Mika Poutala: Joka tapauksessa mun pointti on se, että me saatais ihmiset nimenomaan siihen arkiliikuntaan, että se ei ole sitä, että meillä on nyt täällä liikuntatunteja, nyt kaikkien on pakko liikkua, vaan että ihmiset siellä arjessa liikkuisi riittävän paljon, koska se on paljon isompi asia, että me kansakuntana liikuttais arjessa kuin ihmiset välttämättä harrastaa jotain tiettyä lajia. Tottakai se on hyvä asia ja sitä meidän pitää tukea, mutta tärkeämpi ois se isompi liikunta ja liike.

 

Henrik Dettman: Tuossa mä oon Mika sun kanssa ihan samaa mieltä, siis arkiliikunnastahan tää lähtee. Siitä, että kun on portaat, käyttää portaat, eikä hissejä ja niin edespäin. Mennään kouluun kävellen eikä autolla. Tämä on ihan selvä asia.

 

Riikka Pakarinen: Täysin samaa mieltä. Itse arkiliikunta on kaikkein tärkeintä ja ei pelkästään nuorilla, mutta myös vanhemmilla. Tosi suuri rooli, mutta kyllä mä kanssa näkisin sen, että pitää myös olla realismia siinä, että meillä kuitenkin. Vaikka Henrik sanoi, että ei kannata välittää tuntikehyksistä, meillä kuitenkin on tietyt tuntikehykset ja silloin pitää olla realisti siinä, että voidaanko me irrottaa niistä virallisista tuntikehyksistä joka päivä yksi tunti liikuntaan, koska sit se on jostain muista aineista pois. Tai sitten meidän pitää laajentaa viikkotuntimääriä. Sen takia mä oon ehkä enempi Mikan kannalla siinä, että kyllä sen pitää lähteä enempi sieltä vapaaehtoisuuden kautta ja mä oon samaa mieltä, että se Harrastamisen Suomen malli ei missään nimessä ole mikään niinkuin ratkaiseva kaikkein ratkaisu, mutta se on yksi hyvä askel eteenpäin. Sinne pitää saada urheiluseuroja mukaan. Siitähän se on kyse, että onko sillä enempi urheilua vai jotain muuta harrastamista. Elikkä seuroihin pitää saada resursseja, että he voivat osallistua myös urheilun puolella tämän mallin toteuttamiseen. Yhden asian nopsaan vielä eli seuratoiminnassa on myös huolestuttavaa, kun meillä erikoistutaan seuroissa hyvin varhain, että sekin voisi kannustaa nuoria, että olisi enempi tämmöisiä yleisseuroja, missä olisi mahdollista kokeilla eri lajeja ja tehdä  erilaista liikuntaa. Nyt se menee hyvin kilpailuhenkiseksi hyvin varhaisessa vaiheessa. Toki ymmärrän sen huippu-urheilun näkökannalta, mutta.

 

Henrik Dettman: Tuohon Mikan ajatukseen siitä, että 20 prosenttia Suomen harrastamisen mallista käytetään liikuntaan tarkoittaa 700 000 euroa vuodessa. Se on ihan naurettava summa. Se on häväistys liikuntaa ja tätä ongelmaa kohtaa, kun meillä on 3,2 miljardin ongelma. Me eletään nyt sellaisessa megaluokan haasteessa, että tuota ei joku tuntikehys voi olla se raja. Meidän pitäisi katsoa sekin uudestaan. Jos me puhutaan liikkumattomuudesta ja sitten päästään tähän vaikka tämän päivän puheenaiheeseen mielenterveyden ongelmista, jotka on jossakin yhdentoista miljardin luokkaa, jossa paras lääke on liikunta, niin kyllä meidän pitää katsoa koko asiaa ihan uudella tavalla. Me olla ajettu seinään nyt tässä kohtaa. Ja tästä ei hyvää seuraa, jos me jos me emme osaa katsoa riittävän isosti tätä ongelmaa ja lähteä ratkomaan sitä riittävän voimakkaasti.

 

Riikka Pakarinen: Mun pakko tuo korjata tuon kun Henrik sanoi, että se on häväistys liikuntaa kohtaan, että tässä harrastamisen Suomi mallissa on nyt se 20 % ja se käytännössä merkkaaa raharummissa sen 700 tuhatta, niin sehän on liikunnan itsensä aiheuttama ongelma sinällään, että kyllähän sitä voidaan käyttää, siellä voi olla liikuntaa vaikka 80 prosenttia ja rahamäärät ovat suurempia nyt, kun meillä urheiluseurat ei ole lähtenyt siihen laajamittaisemmin mukaan.

 

Henrik Dettman: No nyt se on siis urheiluseurojen vika, että ihmisetnei liiku, Ei syyllistetä nyt niitä ainakaan, pliis.

 

Toni Ahva: Hei, mennään nyt itse asiassa siihen harrastamiseen Suomen malliin, koska tämä selvästi herättää keskustelua. Nyt haluaisin kierroksen tästä vielä, että miten te kehittäisitte harrastamisen Suomen mallia? Ja nyt ehkä tähän vielä alkuun kuuntelijoillekin tiedoksi, että tällä hallituskaudella on tosiaan käynnistetty harrastamisen Suomen malli ja tämän mallin tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus siinä koulupäivän yhteydessä ja malli on otettu käyttöön itse asiassa hyvinkin vauhdikkaasti. Noin 90 prosenttia taitaa olla viimeisin luku kunnista, jotka ovat harrastamisen Suomen mallissa mukana ja malli on itse asiassa kirjattu nyt myös nuorisolakiin. Eli on pyritty vakiinnuttamaan tää harrastamisen Suomen malli, mutta nyt vielä kuulisin teiltä kaikilta, että miten nyt lähdetään tekemään tästä harrastamisen Suomen mallista entistä liikuttavampi? Kuka haluaa aloittaa?

 

Mika Poutala: Mä voi aloittaa, ensimmäinen asia on se, että mun mielestä sinne pitää saada selkeästi enemmän liikuntaa. Eli nythän se on mennyt varsinkin pilottijakso on mennyt silleen, että lapset on itse saanut määritellä mitähän tehdä. Ja sit siellä on suurin osa ihmisistä tai lapsista haluaa sitte pelata tietokonepelejä ja sit sinne järjestään tietokonekerhoa ja mikä sinänsä ei ole huono asia, jos ei sit pelaisi sen loppupäivää sitten kotona sitä tietokonetta eli että saatais enemmän sinne tarjottua sitä liikuntaa olisi myös tärkeä asia. Se toinen asia, mikä on tosi tärkeä asia, että me saatais ulotettua Harrastamisen Suomen malli myös vähän kuin korkeimmille asteille. Eli se ongelma tällä hetkellä, että kun tämä loppuu tietyssä kohtaa, niin sitten ne nuoret ja nuoret aikuiset, niin niille ei tarjota semmoista niin kuin kevyen mahdollisuuden liikuntaa, mikä olisi vielä ilmaista, vaan sitten tulee se raha siihen ja se tiputtaa sitten monia hyvistä kivoista harrastuksesta pois, kun ei ole sitä mahdollisuutta siinä koulupäivän yhteydessä.

 

Riikka Pakarinen: Samaa mieltä, että sinne pitää saada valikoimaan entistä enempi myös urheilua ja monipuolisemmin urheilua. Ja se, että sinne saadaan enempi liikuntaa ja urheilua, niin vaatii niiltä seuroilta resursseja, koska heidän pitää tarjota niitä ohjaajia kouluihin ja mä tiedän ainakin itse yleisurheilun puolelta, oon Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja ja tiedän sen, että meillä on tällä hetkellä se ongelma, että meillä ei ole tarpeeksi päätoimisia ohjaajia keskellä päivää, jotka pystyy tulemaan vetämään yleisurheilua eri kouluihin. Tästä ollaan käyty paljon keskustelua ja tässä kohtaa se on ehkä se pullonkaula ja se ongelmakohta, että vapaaehtoiset vetäjät ei keskellä päivää oman päivätyönsä ohessa pääse vetämään sitä. Eli me tarvitaan sinne enempi sit ohjaajia ja onko sit koulun puolesta, pysytäänkö jollain muulla tapaa ehkä valtion puolesta tukemaan sitä ohjaajatoimintaa, että sinne saadaan niitä urheilun vetäjiä. Ja täysin allekirjoitan Mikan kommentin siinä. Ja se on myös totta, että että kyllähän liikunnan määrän harrastaminen nimenomaan ehkä siinä ala-yläkoulun nivelvaiheessa. Jos katsotaan ihan seuratoiminta tasokin, niin niitä pudokkaita on aika paljon myös joukkueesta tai urheilusta. Ja siihen pitäisi pystyä myös luomaan sitä tukea ja ulottamaan tätä mallia, toki myös yläkouluun entistä vahvemmin.

 

Toni Ahva: Kiitos. Henrik, eli miten kehittäisit Harrastamisen Suomen mallia?

 

Henrik Dettman: No, se on kyllä kovin kovin vielä alkutekijöissään ja 700 000 liikuntaan kertoo kyllä musta kaiken sen, miten se vastaa tähän liikuntapommiin, joka meillä on. Tämä on yksi tapa tietysti lähteä siitä, että noin eurot pitää olla erilaiset. Ja toinen asia on se, että jos meillä olisi liikuntasetelit esimerkiksi, jolla voidaan takaa sen, että jokaiselle tulee mahdollisuus liikkua. Se, että tuota me ei saada vapaaehtoisia keskellä koulupäivää, se tarkoittaa juuri sen, että meidänkin pitää käyttää ne, jotka tässä tämän asian osaavat eli liikunnanopettajat pitää saada täysimääräisesti hyödynnettyä. Meidän koulujärjestelmässä he eivät ole tällä hetkellä täysmääräisesti käytössä. Ne on koulutettuja ihmisiä, jotka osaa ja pystyy. Jos me käytän tämmöistä termiä, että mistä tahansa opetuksessa tai valmennuksessa kysymyksessä ja viime kädessä on niin sanotusta positiivisesta narraamisesta, että luodaan olosuhteet niin, että sä lähdet tekemään jotakin. Me kaikki ihmiset olla erilaisia. Meidän pitää pystyä kohtaamaan jokainen ihminen siellä siellä arjessa eri tavalla, mutta kyllähän tämä tulee pitkälti siitä, mikä meidän yleinen asenne on tätä liikkumista kohtaan. Palaan siihen, mitä Mika sanoi tuossa alussa mikä on tosi niinin oleellinen kysymys, että meidän täytyy vaikuttaa perheisiin varhaisessa vaiheessa. Tämä liikkuva koulu oli ihan hyvä hanke, mutta se piti vaan vetää alas, koska piti keksiä uusi hanke. Kun oliko uusi hallitus. Nyt mä toivonut, että kun tulee uusi hallitus, niin ei keksitä nyt uutta hanketta, vaan parannetaan mieluummin vanhaa.

 

Toni Ahva: Kiitos eli tekemistä vielä vielä tässä riittää. Hei, mennään sitten seuratoimintaan. Seuratoiminta on tosiaan suomalaisen liikunnan ja urheilun kivijalka. Seuratoimintaan osallistuu peräti 1,8 miljoonaa suomalaista. Miten kansanedustajana tukisitte seuratoiminnan elinvoimaa? Henrik.

 

Henrik Dettman: Mä en ihan viime aikasia lukuja muista, mutta seurasin tätä seuratoiminnan tukemis-  ja hakuprosessia, jossa yleisesti niin hakuja oli parinkymmenen miljoonan edestä, ja neljän miljoonan eteen myönnettiin seuroille. Se tarkoittaa sitä, että 80 prosenttia jäi ilman. En usko, että ne 80 %, jotka jäi ilman ihan vaan huvikseen niitä hakuja teki vain ne teki ne ihan oikeasti sen takia, että heti näki, että he tarvitsevat apua tässä tässä arjessa. Ehkä jos lähdetään siitä, että päästään tukemaan niitä seuroja ja nimenomaan niitä seuroja, jotka tuota, jotka osallistuu tähän ongelman ratkaisemiseen. Siitä varmaan päästään jo aika pitkälle.

 

Riikka Pakarinen: Alussa jo totesinkin, niin tottakai se rahoitus on tässä isossa roolissa ja meidän pitää ehdottomasti vahvistaa, jos me ajatellaan urheilusektoria, niin mä näen tän seuratoiminnan ihan ydinasiana ja sen takia, niin mun mielestä valtion urheilun ja liikunnan rahoitusta pitäisi pystyä uudistamaan niin kuin totesin, niin minusta se on liian pirstaloitunutta. Jos verrataan urheilun rahoitusta vaikka pohjoismaisiin kollegoihin, niin esimerkiksi jossain Norjassa, niin siellä on hyvin pitkälti keskitetty rahoitusta esimerkiksi urheilun rakentamiseen valtion osalta ja Ruotsi,  Tanska on ehkä seuratoimintaan ja huippu-urheiluun. Mun mielestä tää keskustelu pitää Suomessa käydä avoimesti, mihin me halutaan satsata. Mä näkisin tässä kohtaa, että meidän pitäisi valtion rahoja entistä vahvemmin satsata seuratoimintaan, että  saadaan sinne entistä entistä enempi päätoimisia toimijoita. Toki sen lisäksi meidän pitää pystyä myös elvyttämään tätä vapaaehtoistoimintaa. Kyllähän koronan aikana huomaan itsekin konkreettisesti näissä seuroissa, missä on mukana, että tietyllä tapaa vapaaehtoisen ja talkootyön määrä on vähentynyt ja sitä pitää pystyä ruokkimaan. Suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa vapaaehtoistoiminta on ollut semmoinen polttomoottori, joka on tehnyt valtavan hyvää työtä. Sitä pitää kannustaa, mutta sen lisäksi tottakai ohjata enempi myös kansallista rahoitusta.

 

Toni Ahva: Kiitos. Sitten Mika.

 

Mika Poutala: Ensimmäinen tehtävä on mun mielestä varmistaa se liikunnan rahoitus tulevalla eduskuntavaalikaudella. Nyt kun ensimmäistä kertaa kuitenkin se on mennyt sinne yleiseen budjettiin, ei enää puhuta näistä veikkausvoittorahoista, niin sen varmistaminen on ihan ensimmäinen asia. Toinen asia, millä voitais saada myös taloudellista tukea enemmän seuroihin, niin mä oisin ihan valmis ehdottamaan, että seuratoimintaan osoitetut lahjoitukset tulisi verovähennysoikeuden alle. Eli jos joku haluu lahjoittaa seuratoimintaan rahaa, niin hän saisi verovähennyksiä verotuksessa. Tämä voisi ohjata enemmän rahaa sinne. Kolmas asia on se, että seuroja tulisi kannustaa enemmän tarjoamaan myös ilmasta seuratoimintaa tai harrastuksia, ja Espoossa on itse asiassa semmonen kokeilu menossa, jossa seura sitten saa vähän enemmän avustuksia kaupungilta, jos sillä on tämmöstä ilmaista harrastetoimintaa. Tätä kautta nimenomaan saatais niitä harrastajia liikkumaan lisää ketkä ei ole välttämättä kiinnostunut siitä huippu-urheilusta, mutta haluaisi harrastaa, mutta ei ole taloudellisesti mahdollisuutta liittyä vaikka seuraan tai ei välttämättä ole sillä alueilla semmoista seuraa ketä vaan harrastelisi niin sanotusti. Eli tässä kolme asiaa mihin mielestäni seuraavalla kaudella pitäisi keskittyä.

 

Toni Ahva: Kiitos. Riikka.

 

Riikka Pakarinen: Yksi asia tuli vielä tässä kohtaa mieleen. Liikuntapaikat. Eri kaupungeissa olevat seurat on hyvin eriarvoisessa asemassa, että osassa kaupunkeja kaupunki omistaa tai kunnat omistaa liikuntapaikat. Ne pystyy itse säätelemään sit suhteessa näiden hintoja, ja tällöin se on myös monesti paljon edullisempaa seuroille, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ainakin täällä Espoossa, mistä itsekin olen, niin täällä on paljon yksityisiä liikuntapaikkoja ja tällöin myös ne hinnat suhteessa seuroihin, joita seurat joutuu maksamaan, ovat huomattavan paljon korkeampia. Ja tässä kohtaa niin kaupunkien musta pitää erityisesti tällä hetkellä, kun kaikki kustannukset on muutenkin nousseet, niin on tärkeätä, että kaupungit sitten tukee seurojaan tätä liikuntapaikka tukee entistä vahvemmin.

 

Henrik Dettman: Kaupungit voisi lopettaa kokonaan sen seurojen salivuorojen veloittamisen. Kyllähän se siis ihan turhaa tässä seuroja kokoajan syyllistetään siitä, että täällä kustannukset nousee ja muut. Seurat yrittää pysyy hengissä niissä olosuhteissa mitä niille luodaan. Kunnat on tässä ihan ratkaisevassa roolissa. Mikan ehdotus siitä, että verovähennysoikeus hyväksyttäisiin, kun tukee kolmatta sektoria, niin se on ollut pitkään puheissa, nyt ois aika toteuttaa se.

 

Mika Poutala: Nopeasti tuohon Henkan ehdotukseen, joka on hyvä, että esimerkiksi liikuntasalit olisivat ilmaisia, ja tätä on Espoossa kokeiltu, mutta ongelma on siinä, että seurat varaa niitä ihan älyttömästi ja ne jää käyttämättä. Tällä hetkellä siis liikuntasalin vuokra taitaa olla 5 tai 10 euroa tunti. Se ei oo seuralle oikein kustannus, mutta se on niin pieni selkeä kustannus, että se kuitenkin motivoi näitä seuroja käyttämään ne, jolloin siellä ei ole tyhjiä vuoroja. Eli mun mielestäni tämänhetkinen toiminta on ihan ok, mutta pointtina mun mielestä tuo Henkan juttu on niin erinomaisen hyvä.

 

Riikka Pakarinen: Ehkä liikuntasalit, mutta jos ajatellaan Espoossakin jäähallien kustannuksia ja muita liikuntapaikkoja, niin kyllähän ne on huomattavan korkeat.

 

Toni Ahva: kiitokset oikein hyvistä ehdotuksista. Meillä tämä podcast kääntyy ihan sinne loppusuoralle. Vielä yksi viimeinen kysymys, johon pyydän hyvin napakoita, vastauksia. Kysymys menee näin: jos olet kirjoittamassa tulevaan hallitusohjelmaan yhden, ja nyt korostan, että vain yhden liikunnan lisäämisen toimenpiteen, niin mikä se toimenpide on? Eli tässä keskustelun aikana on tullut varmaan paljon sellaisia kirjauksia, joita toivomme hallitusohjelmaan, mutta nyt pyydän priorisoimaan, mikä olisi sellainen kirjaus, joka sieltä hallitusohjelmasta täytyy löytyä.

 

Mika Poutala: No mulla se olisi verovähennysoikeuden ulottaminen seuratoiminnan tukemiseen. Sitä kautta seurat sais enemmän varoja ja sillä tavalla pystyisivät järjestää laajemmin omia palveluja ja auttaa paremmin useampaa ihmistä liikkumaan.

 

Riikka Pakarinen: Liikunnan rahoitus valtion budjetissa on turvattava, pidettävä vähintäänkin entisellään. Mieluummin, jos rahkeita riittää, niin lisättävä ja rahoituspuoli on nimenomaan pystyttävä keskittämään entistä enempi niin, että se tukee seuratoimintaa.

 

Henrik Dettman: Tunti liikuntatakuuta jokaiselle lapselle Suomessa.

 

Toni Ahva: Kiitos. Tästä saimme hienosti seuraavaan hallitusohjelmaan syötteitää. Henrik Dettmann, Riikka Pakarinen, Mika Poutala. Kiitos, että pääsitte OlympiaCastin vieraaksi ja menestystä teillä vaalikampanjaan.

 

Toni Ahva: Tässä oli toinen osa eduskuntavaalisarjaamme. Seuraavassa jaksossa hyppäämme sitten huippu-urheilun pariin. Kiitos seurasta ja kuulemisiin.

Lue lisää aiheesta