Huippu-urheilun laaja tilannekatsaus – ”Uuden rakentaminen on sekä kestävyyslaji että joukkuepeli”
Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö on koonnut kymmenennen kerran laajan suomalaisen huippu-urheilun tilannekatsauksen. Menestystavoitteiden osalta ollaan pääosin tavoitevauhdissa. Huippu-urheiluyksikön johtajan Matti Heikkisen mukaan paremman menestyksen saavuttamiseksi tarvitaan yhä laadukkaampaa arkea, verkoston yhteistyötä ja lisää resursseja huippu-urheilijoiden ja valmennuksen tueksi.
Huippu-urheiluyksikön organisaatio on ollut murroksessa vuoden verran. Matti Heikkinen aloitti yksikön johtajana syksyllä 2022, ja toiminta organisoitiin aiemman neljän ohjelman sijaan kahden päälinjan ympärille, jotka ovat laji- ja kisaohjelmat sekä osaaminen ja toimintaympäristöt. Lisäksi uudet huippu-urheiluvastaavat aloittivat työssään vuoden 2023 alussa.
– Huippu-urheiluyksikön organisoituminen on edennyt suunnitellusti. Olemme muuttaneet yksikön rakennetta ja toimintatapaa sekä asiantuntijoidemme toimenkuvia sen palautteen perusteella, jota olemme saaneet verkostolta, sisäisestä arvioinnista ja viime kesänä valmistuneesta huippu-urheilun ulkoisesta arvioinnista. Organisoituminen elää ajassa ja reagoi toimintaympäristön muutoksiin, Heikkinen kertoo.
– Aistin muutoshalukkuutta ja kyvykkyyttä koko suomalaisessa huippu-urheiluverkostossa. Uuden rakentaminen on sekä kestävyyslaji että joukkuepeli, johon koko verkoston on sitouduttava. Paremman menestyksen saavuttamiseksi tarvitsemme yhä laadukkaampaa arkea, verkoston yhteistyötä, mutta myös lisää resursseja huippu-urheilijoiden ja valmennuksen tueksi.
Tuore esimerkki laadukkaamman arjen tukemisesta ovat tiistaina julkistetut talvilajien huippu-urheilun tehostamistukipäätökset. Tehostamistukien kautta kohdennetaan lajeille ja urheilijoille paitsi euroresurssia, myös osaamisresurssia.
– Lajiliitoilla on hyvin yksiselitteisesti vastuu omasta huippu-urheilutoiminnastaan ja sitä kautta myös menestymisestä. Huippu-urheiluyksikön johtama verkosto on tämän työn tukena – sparraamassa, kehittämässä, vahvistamassa osaamista. On aivan avainasia, että verkosto pystyy vastaamaan lajeista syntyvään tarpeeseen, mutta yhtä oleellista on, että tätä verkostoa osataan hyödyntää lajeissa.
– Tällä verkostolla on valtavasti tarjottavaa, mutta emme voi sortua jäsentenväliseen kisailuun, vaan meidän tulee pyrkiä yhdessä menestymään kansainvälisellä tasolla. Tuloksia on todennetusti syntynyt aivan viime vuosinakin eniten niissä lajeissa, joissa on ollut aitoa halua laajaan yhteistyöhön, Heikkinen päättää.
Kilpailuseurantaa neljällä sektorilla
Huippu-urheiluyksikkö arvioi suomalaisen huippu-urheilun kokonaisuutta neljällä sektorilla: olympialajit, paralympialajit, ei-olympialajit ja joukkuepelit. Strategiakaudelle 2021-2024 määritettiin tiiviissä yhteistyössä huippu-urheiluverkoston kanssa erilaisia menestystavoitteita kullekin sektorille.
Tavoite: Ammattilaisuus huippu-urheilussa kasvaa
Suomalaisessa huippu-urheilussa on viime vuodet systemaattisesti rakennettu huippu-urheilun verkostoja ja toimintaympäristöjä. Lähtökohtana on ollut koko Urheilijan polun tukeminen, lapsuus-, valinta- ja huippuvaiheessa. Toiminnan keskeisinä valintoina ovat olleet osaamisen keskittäminen ja priorisointi.
Nyt meneillään olevan strategiakauden fokuksessa on valmennuskulttuurin ja sen laadun jatkuva kehittäminen sekä erityisesti ammattilaisuuden vahvistaminen eri sektoreilla.
– Ammattilaisuustavoitteessa on parhaiten onnistuttu asiantuntijatoiminnan vahvistamisessa sekä suomalaisten joukkuepelien pelaajien ja valmentajien ulkomaisiin sarjoihin siirtymisessä. Kotimaisissa sarjoissa urheilijoiden ammatillistuminen on ollut maltillisempaa, Huippu-urheilun instituutti KIHU:n asiantuntija Jari Lämsä sanoo väliarviossaan.
Perinteisissä yksilölajeissa siirtymät ammattimaisuuteen ja ammattilaisuuteen ovat epämääräisempiä kuin joukkuepeleissä. Tavoitteen toteutumisen arviointi vaatiikin Lämsän mukaan lisätarkasteluja.
– Yksilölajien kohdalla ammatillistumisen tarkastelu on painottunut Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön tukiurheilijoihin ja heidän henkilökohtaisiin valmentajiinsa. Vuodesta 2019 lähtien päätoimisten urheilijoiden lukumäärä on pysytellyt samalla tasolla, noin 80 urheilijassa, joka on ollut reilut kolmasosa kaikista tukiurheilijoista, Lämsä avaa.
– Kaksi kolmasosaa tukiurheilijoiden henkilökohtaisista valmentajista on joko sivu- tai päätoimisia. Toteutamme selvityksen ammattilaistumisesta eri lajeissa vuoden 2024 aikana, jolloin täydennämme tietoja suomalaisen huippu-urheilun ammattilaistumisesta.
Tavoite: Saavutamme olympialaisista 10 mitalia ja 20 pistesijaa
Olympialajeissa strategiakauden 2021-2024 tavoite koski puhtaasti olympiamenestystä. Pekingin Olympialaiset käytiin jo vuosi sitten, ja niistä tuloksena oli kahdeksan mitalia ja yksitoista pistesijaa. Katseet onkin talviolympialajeissa suunnattu jo kohti tulevaa, kohti Milano-Cortinan Olympialaisia 2026.
Pekingissä mitalit jaettiin 109 kilpailumuodossa. Milano-Cortinassa 2026 mitalit jaetaan tämän hetken tiedon mukaan 116 kilpailumuodossa, joista yhtä lukuun ottamatta kaikissa jaettiin menneenä talvena MM-mitalit. Suomen saalis talviolympialajien MM-kisoista 2023 oli kaksi hopeamitalia ja kaksitoista pistesijaa.
– Tulos oli tietenkin heikompi kuin Pekingin olympialaisissa. Täysin sama ilmiö kävi PyeongChangin olympialaisten jälkeen, jolloin kuuden olympiamitalin ja 14 pistesijan Olympialaisia seurasi kolmen MM-mitalin ja 11 pistesijan vuosi. Olympiadin aikana tilanne kohentui, sillä MM-kisoissa 2021 tuloksena oli kuusi mitalia ja Pekingissä kahdeksan, huippu-urheiludatan asiantuntija Ilkka Palomäki sanoo.
– Kun katsoo tämän talven MM-tuloksen taakse, sijoituksia välille 9-16 kertyi 28. Neljä vuotta sitten niitä tuli 20. Tulevaa olympiamenestystä ajatellen iskuetäisyydellä on merkittävästi menneen talven MM-menestystä laajempi joukko. Talviolympialajien mitaliennuste Milano-Cortinaan on menneen kauden jälkeen 3,60 mitalia.
Talvilajien nuorten MM-kisoista Suomi saavutti kahdeksan mitalia kuuden urheilijan voimin. Lisäksi 23-vuotiaissa tuli maailmanmestaruus sprinttihiihdossa.
– Kun puhutaan alle 20-vuotiaista urheilijoista, ennuste ylipäätään menestysnäkymästä yleisessä sarjassa on vielä häilyvä – saati sitten kolmen vuoden aikaikkunassa. Kevään 2023 tilanteessa Suomella on talvilajeissa 13 määritelmämme täyttämää alle 24-vuotiasta talenttia, joiden tulostason kautta avautuu uskottava näkymä tavoitella arvokilpailumenestystä lähitulevaisuudessa, Palomäki taustoittaa.
– Osa heistä on jo menestynytkin, kirkkaimmin tietysti freeskin MM-hopeamitalisti Jon Sallinen. On kuitenkin selvää, että ennen kaikkea tässä joukossa on merkittävästi kasvunvaraa kohti Milano-Cortinaa.
10 mitalin ja 20 pistesijan olympiatavoitteen osalta strategiakaudella 2021-2024 ollaan Pekingin talviolympialaisten jälkeen tilanteessa, jossa Pariisin kesäkisoihin jäi saavutettavaksi 2 mitalia ja 9 pistesijaa.
– Kesälajien kausi 2023 on vielä hyvin alkuvaiheessa, joten mitaliennuste Pariisiin nojaa vielä pitkälti kesään 2022. Juuri tällä päivämäärällä ennuste Pariisiin on 2,25 mitalia, joten vähintään tavoitevauhdissa edetään. Kesälajeissa ennuste on sitä relevantimpi mitä lähemmäs loppuvuotta mennään, Palomäki huomauttaa.
Tavoite: Saavutamme paralympialaisista 10 mitalia ja 15 pistesijaa
Myös talviparalympialajeissa MM-tulos jäi viime talvena Pekingin paralympiatulosta huonommaksi, mitä tietenkin selittää suurelta osin Matti Suur-Hamarin lopettaminen. Nette Kiviranta otti kelkkalaskijoiden suurpujottelussa MM-pronssia, minkä lisäksi pistesijoille ylsivät Santeri Kiiveri pystyluokan pujottelussa (neljäs) ja suurpujottelussa (kahdeksas) sekä Inkki Inola näkörajoitteisten maastohiihdossa (sijat 5, 5 ja 6).
– Pekingin paralympialaisiin lähdettäessä mitaliennuste oli 1,5 mitalia. Sillä ennusteella joukkue onnistui nappaamaan neljä mitalia ja kaksi pistesijaa. Suur-Hamari on poistunut näyttämöltä, mutta etenkin Kivirannan nousu tasoittaa puntteja niin, että ennuste Milano-Cortinaan on kolme vuotta ennen kisoja samainen 1,50 mitalia, Palomäki avaa.
Kesälajien urheilijoille jäi louhittavaksi kuusi mitalia ja kolmetoista pistesijaa Pariisin paralympialaisista, jotta strategiakaudelle asetettu menestystavoite täyttyy.
– Liisa Liljan lopettamisen myötä mitaliennuste Pariisiin on pudonnut 4,4 mitaliin, muuten lukema on muuttumaton tämän vuoden osalta. Uusia potentiaalisia urheilijoita on saanut kevään aikana kansainvälisen luokittelun, joten on turvallista olettaa ennusteen kasvavan kesän aikana. Vielä ne eivät ennusteessa näy, Palomäki vinkkaa.
Tavoite: Pelaamme säännöllisesti jääkiekon ja salibandyn MM-mitaleista ja globaalien joukkuepelien (jalkapallo, koripallo, käsipallo, lentopallo) EM- ja MM-lopputurnauksissa
Salibandyssä Suomi on yhä ainoa maa maailmassa, joka on ollut mitaleilla sekä yleisessä sarjassa että nuorissa aina, kun MM-mitaleista on pelattu. Viimeisin yleisen sarjan MM-turnaus oli miesten MM-kisat joulukuussa 2022, jolloin Suomi saavutti pronssia.
Sen sijaan jääkiekossa Suomen mitaliputki arvokisoissa katkesi. Miehet olivat voittaneet mitalin jokaisista MM-kisoista keväästä 2019 ja naiset keväästä 2017 lähtien, minkä lisäksi miehet voittivat olympiakultaa Pekingissä 2022 ja naiset pronssia sekä vuosien 2018 että 2022 Olympialaisista. Kevään 2023 MM-kisoissa Leijonat sijoittui seitsemänneksi ja Naisleijonat viidenneksi.
– Maailmanrankingissa kaikki neljä maajoukkuetta ovat kolmen parhaan joukossa, mikä kertoo tason vakiintumisesta sille tasolle. Näistä neljästä laajin kilpailu on ollut miesten jääkiekossa, missä vain Kanada on pystynyt 2020-luvun taitteessa säännöllisempään MM-menestykseen kuin Suomi, Palomäki huomauttaa.
Globaaleissa joukkuepeleissä EM-tasolla on ollut viimeisimmissä lopputurnauksissa miesten ja naisten jalkapallomaajoukkueet, kesällä 2023 jälleen EM-tasolla esiintyvät miesten ja naisten lentopallomaajoukkueet sekä miesten koripallomaajoukkue. Koripallossa miehet ovat mukana myös syksyn 2023 MM-kisoissa, joka toimii samalla väylänä Pariisin Olympialaisiin.
– Maailmanrankingissa miesten koripallo (24:s), miesten lentopallo (24:s) ja naisten jalkapallo (29:s) ovat olleet jo pitkään TOP30:ssa tai sen välittömässä läheisyydessä. Myös naisten lentopallo on kivunnut tasaisesti sitä kohti, sillä ranking oli neljä vuotta sitten vielä 66:s, nyt jo 40:s, Palomäki sanoo.
Tavoite: Suomi on laaja-alaisissa huippu-urheiluvertailuissa (GSN/WRCES) maailman 20 parhaan valtion joukossa sekä kärkimaita asukaslukuun suhteutettuna
Ei-olympialajien mittarointi on neljästä suomalaisen huippu-urheilun sektorista selkeästi vaikeinta. Ei-olympialajeissa kirjo on muun muassa lajien levinneisyyden kautta huomattavasti olympialajeja laajempi, eikä näissä lajeissa ole olympiakisojen kaltaista tarkastelupistettä tasaisin väliajoin.
Ei-olympialajeja on mukana ulkopuolisissa laaja-alaisissa huippu-urheiluvertailuissa, joista Huippu-urheiluyksikössä seurataan kahta, Greatest Sporting Nation ja World Ranking of Countries in Elite Sports. Suomen sijoitukset vuonna 2022 olivat 24:s (WRCES) ja 29:s (GSN).
– Kyseessä ovat hyvin erilaisin periaattein toimivat vertailut. GSN on käytännössä olympiamenestyksen seuraamisen jatke – se ottaa huomioon pääasiassa olympialajeja ja vain muutamia ei-olympialajeja. Eri lajien painotuskertoimetkin ovat varsin maltillisia, Palomäki avaa.
– WRCES sen sijaan ottaa huomioon ihan kaiken kuviteltavissa olevan huippu-urheilun. Vertailun ylläpitäjät ovat rakentaneet hyvin seikkaperäisen pisteytysjärjestelmän, joka ottaa huomioon lajin levinneisyyden lisäksi myös lajeissa liikkuvan rahan. Heidän tapansa arvioida huippu-urheilumenestystä on hyvin erilainen perinteisiin mittareihin verrattuna.
GSN tekee seurantaa myös asukaslukuun suhteutettuna. Vuonna 2022 sivusto pisteytti Suomen maailman kahdeksanneksi parhaaksi urheiluvaltioksi, kun pisteet suhteutetaan asukaslukuun.
Isoista ei-olympialajeista Suomi on perinteisesti kova autourheilussa, jota GSN ei huomioi pisteytyksessään lainkaan. Keilailussa Suomi on ollut 2020-luvulla selkeästi maailman kymmenen parhaan maan joukossa, ja alkuvuoden 2023 ilmiö on ollut suomalaisten laajamittainen invaasio Yhdysvaltain PBA- ja PWBA-kiertueille.
– Tämä kehityssuunta on suoraan yhteydessä myös suomalaisen huippu-urheilun ammattilaisuustavoitteen kanssa. Etenkin Santtu Tahvanainen teki komeaa jälkeä miesten ammattilaiskiertueella sijoittumalla peräti kuudessa kilpailussa kymmenen parhaan joukkoon, Palomäki toteaa.
Tunnuslukuja suomalaisen huippu-urheilun tilannekatsauksesta 6.6.2023
Milano-Cortinan talviolympialaisten 2026 mitaliennuste: 3,60 (05/2022: 5,05)
Milano-Cortinan talviparalympialaisten 2026 mitaliennuste: 1,50 (05/2022: 1,50)
Pariisin kesäolympialaisten 2024 mitaliennuste: 2,25 (05/2022: 2,00)
Pariisin kesäparalympialaisten 2024 mitaliennuste: 4,40 (05/2022: 4,50)
HUY:n kriteerit täyttävien talenttien määrä talvilajeissa: 13 (kesälajeissa 27)
Maajoukkueiden maailmanrankingsijoitukset joukkuepeleissä 6.6.2023 (miehet/naiset):
Salibandy: 3./2. (05/2022: 2./2.)
Jääkiekko: 2./3. (05/2022: 1./3.)
Lentopallo: 24./40. (05/2022: 28./41.)
Koripallo: 24./59. (05/2022: 35./63.)
Jalkapallo: 56./29. (05/2022: 57./28.)
Käsipallo: 62. (yhdistetty M+N, pysynyt samana)