Lopullisen laskun kirjoittaa urheiluseura tai liikunta-alan yrittäjä 

Liikuntapalveluiden arvonlisäveron nostaminen (10% -> 14%) iskee liikunnan ja urheilun edistämiseen ja nostaa entisestään harrastamisen kustannuksia. Hallitusohjelma on ristiriitainen, koska samalla kuitenkin tarkoituksena on selkiyttää arvonlisäverotusta liikkumiseen kannustavaksi ja arvioida mahdollisuuksia liikunnan tukemiseen verotuksen keinoin.

Hallitus käynnistää Suomi Liikkeelle -ohjelman, jonka tarkoituksena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä

Suomalaisten liikunnallista elämäntapaa ja toimintakykyä edistävä Suomi Liikkeelle -ohjelma on merkittävä edistysaskel liikkumattomuuskriisin ratkaisemisessa. Liikunta on priorisoitu korkealle hallitusohjelmassa, jossa on useita toimenpiteitä, jotka tähtäävät liikunnan ja urheilun vahvistamiseen. Keskeistä on ottaa koko liikunnan ekosysteemin osaaminen käyttöön. Suomessa on n. 9 000 urheiluseuraa, joissa on yli 500 000 vapaaehtoista. Tämä on valtava voimavara, jota tulee hyödyntää ohjelman toteutuksessa. Toimeenpano ja lisärahan kohdentaminen (80 milj. hallituskauden aikana) ratkaisevat, päästäänkö Suomi Liikkeelle -ohjelman tavoitteisiin.

 Liikuntapalveluiden arvonlisäveron nostaminen iskee liikunnan ja urheilun edistämiseen

Aikana, jolloin liikunta-ala on osin edelleen vasta toipumassa koronapandemiasta ja kärsii myös korkeasta inflaatiosta, hallituksen päätökset liikunnan edistämisestä ovat elintärkeitä. Liikuntapalveluiden arvonlisäveron nostaminen (10 % -> 14 %) huolestuttaa urheiluyhteisöä sekä alan yrittäjiä ja aiheuttaa kustannuksia niin liikkujille, urheiluseuroille kuin liikunta-alan yrityksille ja se vesittää hallituksen tavoitetta liikuttaa yhä useampaa suomalaista. Esimerkiksi arvonlisäverotuksen ulkopuolella oleville yleishyödyllisille seuroille elinkeinoharjoittajalta ostetun tilavuokran hinta nousee ja se jää kuluksi seuralle. Arvonlisäverollisten liikuntatapahtumien osallistumismaksun korotus puolestaan näkyy suoraan osallistumismaksun hinnassa, mikä todennäköisesti vähentää osallistumista tapahtumaan tai lisää verovelvollisten seurojen kustannuksia.

– Seurat ovat kertoneet jopa 30 % kasvusta majoitus-, matkustus-, ruokailu- sekä kilpailu- ja leiritoiminnan kuluissa. Liikuntatilojen vuokrien korotukset siirtyvät edelleen seurojen kautta harrastusmaksuihin ja siten kotitalouksien maksettaviksi. Pelkään, että pahimmillaan tämä eriarvoistaa entisestään perheiden mahdollisuuksia harrastaa ja eniten kärsivät ne, joilla on ollut jo vanhastaan vaikeuksia suoriutua maksuista. Tärkeää on, että verotukseen liittyvä arviointi ja valmistelu tehdään mahdollisimman pian ja liikunnan verotusta kevennetään. Lopullisen laskun liikkujalle kirjoittaa urheiluseura tai liikunta-alan yrittäjä, linjaa Olympiakomitean seura- ja jäsentoimintayksikön johtaja Jaana Tulla.

Arvonlisäveron korotus tuli yllätyksenä ja jopa järkytyksenä myös liikunta-alan yrittäjille. Liikunnan määrää ei heidän mukaansa lisää se, että verotusmekanismeilla sekä niiden aiheuttamilla hinnankorotuksilla palvelu- ja tilamaksuihin, heikennetään palvelujen saavutettavuutta. Hinnankorotukset osuvat kipeimmin vähävaraisiin, jotka tutkimusten mukaan tarvitsisivat juuri eniten liikunnan tuomia hyötyjä.

– Suomi Liikkeelle -ohjelma on hyvä avaus terveemmän ja toimintakykyisemmän kansan tulevaisuudelle. Liikunnan arvonlisäverotuksen nostaminen ei edistä ohjelman tavoitteita. Päinvastoin se tulee heikentämään entisestään monen liikuntamahdollisuuksia ja siihen meillä ei ole varaa, linjaa kuntokeskusketju Elixian maajohtaja Jussi Raita.

– Liikunta-alan alv-käytäntö on jo nyt aivan liian kirjavaa. Hieronta- ja fysioterapiapalvelut ovat 0 % alv piirissä, kuntokeskusjäsenyys 10 %, mutta valmennus ja personal training 24 %. Nykyinen käytäntö aiheuttaa epätietoisuutta sekä selkeää eriarvoisuutta tilanteessa, jossa ennaltaehkäisevästi aktiiviseen elämään kannustamisella saataisiin suuria säästöjä terveydenhuollon kustannuksista. Tämä olisi hyvä tiedostaa, jotta todellisia vaikuttavuustekoja voidaan suunnitella, jatkaa Liikku kuntokeskuksen toimitusjohtaja Johanna Riihijärvi.

– Lisäksi liikuttava verotus voi olla muutakin kuin ALV – olemme esimerkiksi esittäneet lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista liikuntaan ja urheiluun. Tällä hetkellä se koskee taiteen, kulttuurin ja tieteen lahjoituksia. Liikunta- ja urheilujärjestöt ovat yhä riippuvaisempia yksityisestä rahoituksesta. Verovähennysoikeus olisi tärkeä kädenojennus, joka edistäisi lahjoittamisen kulttuuria, jatkaa Tulla.

Hallituskauden loppua kohti kasvavat leikkaukset opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksiin huolestuttavat

Hallituskauden loppua kohti kasvavat leikkaukset opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksiin romuttavat eduskuntapuolueiden viime vuonna solmiman sovun liikunnan, kulttuurin, sote-järjestöjen ja tieteen rahoituksesta. Liikuntabudjetilla rahoitetaan mm. liikuntapaikkarakentamista, liikuntajärjestöjen tuki- ja neuvontapalveluita, seuratukea ja huippu-urheilua sekä vastuullisuustyötä, joka on myös kirjattuna ohjelmaan.

– Liikunnasta ja urheilusta ei tule leikata, jotta hallitusohjelman hyviin tavoitteisiin suomalaisten liikkeen lisäämiseksi päästäisiin, päättää Tulla.