Urheiluyläkoulut nuorten urheilijoiden kaksoisuran ja hyvinvoinnin kivijalkana

Tavoitteellisen urheilun ja koulunkäynnin tai työnteon yhdistämistä kutsutaan yleisesti kaksoisuraksi. Kaksoisura pitää sisällään eri vaiheita ja urasiirtymiä, joihin liittyy vaihtelevia haasteita ja mahdollisuuksia. Suomalaisessa kaksoisuramallissa, nuori ottaa ensiaskeleet urheilun yhdistämiseksi koulunkäyntiin siirtyessään alakoulun kuudennelta luokalta yläkouluun. Urheilun ja koulunkäynnin vaatimusten kasvaessa samanaikaisesti, moni lupaava urheilija lopettaa urheilu-uransa ennen peruskoulun päättymistä. Suomen Olympiakomitea reagoi tähän lanseeraamalla kolmivuotisen urheiluyläkoulukokeilun lukuvuosien 2017 ja 2020 välillä. Valtakunnalliseen kokeiluun osallistui 25 koulua, jonka tavoitteena oli koulujen, seurojen ja urheiluakatemioiden yhteistyöllä mahdollistaa 6-10 tuntia viikoittaista harjoittelua koulupäivän yhteyteen sekä tarjota nuorille tukea urheilijaksi kasvamiseen. Urheiluyläkoulujen urheiluluokille valitaan oppilaat pääosin valtakunnallisen soveltuvuuskokeen perusteella. Toiminnan vakiintuessa syksyllä 2020 verkostoon kuuluvat 18 kuntaa ja 32 urheiluyläkoulua ovat onnistuneesti rakentaneet toisen asteen urheiluoppilaitosten tapaisen kaksoisuraympäristön yläkouluihin.

Urheiluyläkoulukokeilu oli monelta osin mielenkiintoinen, sillä aikaisempi kansallinen ja kansainvälinen kaksoisuraympäristöjen kehittäminen ja niihin linkittyvä tutkimus on keskittynyt pitkälti toiselle (lukiot tai ammattikoulut) ja kolmannelle asteelle (yliopistot ja ammattikorkeakoulut). Urheiluyläkoulukokeiluun kuului kiinteänä osana tutkimus, jonka tarkoituksena oli tuottaa monipuolista tietoa päivittäisen toiminnan kehittämiseksi. Kolmen kokeiluvuoden aikana 16 urheiluyläkoulun oppilailta ja opettajilta kyselylomakkein, haastatteluin ja observoimalla kerättyä tietoa on käytetty allekirjoittaneen väitöskirjassa (*) sekä noin 40 opinnäytetyössä. Seuraavassa kappaleissa koostan lyhyesti keskeisimmät havainnot urheilijoiden hyvinvoinnin ja kaksoisuran kehittymisestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä 7-9 luokkien aikana. Lisäksi esitän muutaman havainnon tukiverkoston merkityksestä urheilijan kaksoisuralle.

Tulokset osoittavat, että valtaosa urheiluyläluokille valikoituneista oppilaista ovat akateemisesti kunnianhimoisia, ja heillä on keskimäärin rinnakkaisluokan oppilaita korkeampi lukuaineiden keskiarvo. Lisäksi koulu-uupumus ei ole vaikuttaisi olevan urheiluun sidoksissa, sillä urheilu- ja rinnakkaisluokan oppilaiden välisessä vertailussa ei löytynyt ryhmien välisiä eroja. Urheilun merkitys taas näyttäytyy nuorten elämässä vaihtelevana, osalle urheilu on mukava ajanviete, joillekin urheilun merkitys on vasta muotoutumassa ja toisilla taas on selkeät sävelet ja pyrkimys luoda menestyksekäs urheilu-ura. Nuorilla on vaihteleva kyky yhdistää koulunkäynti ja urheilu arjessa. Hieman yli puolella urheilijoista koulu ja urheilu tukevat saumattomasti toisiaan ja lisäävät päivittäistä hyvinvointia. Kehittyneet henkilökohtaiset kaksoisurataidot, kuten itsekuri, ajankäyttö ja arjen hallinta, pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus mahdollistavat tasapainoisen kaksoisuran. Karkeasti ottaen taas noin 50 prosentilla nuorista urheilijoista arjen epätasapaino johtaa urheiluperäiseen uupumukseen ja harjoitteluun käytetyn ajan vähenemisenä. Noin kymmenyksellä urheilun ja koulunkäynnin päivittäisen aikatauluttamisen suuret haasteet lisäävät merkittävästi todennäköisyyttä tavoitteellisen urheilu-uran ennenaikaiseen päättymiseen.

Koulujen tarjoamat tukipalvelut yhdessä opettajien, kavereiden, vanhempien ja valmentajien tuen kanssa ovat tasapainoisen kaksoisuran kannalta elintärkeitä, mutta eivät täysin pysty korvaamaan puuttuvia tai rajallisia henkilökohtaisia kaksoisurataitoja. Nuoret toivovat tilanteesta riippuen vaihtelevaa tukea. He eivät välttämättä aina pyydä ja kaipaa apua koulutehtävien tekemiseen tai teknisiä neuvoja urheilusuorituksen parantamiseksi, vaan haluavat että heidät kohdataan ja ymmärretään kokonaisvaltaisina ihmisinä. Nuoret arvostavat ja tukeutuvat helpommin aikuisiin, jotka osoittavat kiinnostusta ja tarjoavat mahdollisuuden keskustella laajasti urheiluun, koulunkäyntiin ja yksityiselämään liittyvistä ajankohtaisista ja mieltä painavista asioista. Valmentajien ja seurojen tulisi osoittaa kiinnostusta ja tukea monipuolisesti koulunkäyntiä sekä hyvinvointia, sillä valtaosa nuorista jättäytyy ensisijaisesti pois urheilusta, kun kaksoisuran vaatimusten ja henkilökohtaisten resurssien ja ympäristön tuen välinen epäsuhta kasvaa hallitsemattomaksi.

Urheiluyläkoulujen tarjoamat mahdollisuudet päivittäisen harjoitteluun ja joustava tuki koulunkäynnille mahdollistavat hyvän alustan kaksoisuran alkutaipaleelle. Nuorten hyvinvoinnin tehostamiseksi urheiluseurojen ja koulujen tulisi kuitenkin yhdessä panostaa nuorten kaksoisurataitojen opettamiseen ja uupumusoireiden systemaattiseen kartoittamiseen ja seurantaan. Vanhempien, koulujen ja valmentajien osoittama empatia sekä jousto ajanjaksoina, jolloin koulun vaatimukset kuormittavat urheilijaa (esim. kasaantuvat kokeet), ovat tehokkaita keinoja pitää nuori urheilun parissa. Kaksoisuraympäristöihin kohdennetut eurot ovat ennen kaikkea panostus huippu-urheiluun, kansanterveyteen ja koulutukseen. Murto-osa nuorista tekee urheilusta itselleen ammatin, mutta harrastuksen kautta omaksuttu pitkäjänteisyys, tavoitteellisuus ja elämykset palvelevat liikunnallisen elämäntavan juurtumista sekä antaa hyvät eväät opinnoissa pärjäämiseen toisella asteella ja läpi elämän.

*Joni Kuokkanen – Filosofian tohtori, kaksoisuratutkija, liikuntakasvatuksen Yliopiston lehtori, Åbo Akademi

Väitöskirja 29.4.2022 – Combining School and Sport in Finnish Lower Secondary School: The Interplay Among Engagement, Burnout and Experiences in Student Athletes’ Dual Career Adjustment

Teksti: Joni Kuokkanen