Suomalaisen huippu-urheilun menestyskatsaus: olympia- ja paralympialajeissa edetään tavoitevauhdissa kohti Pariisia

Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö on tehnyt jälleen kattavan katsauksen suomalaisesta huippu-urheilumenestyksestä. Suomalaista huippu-urheilumenestystä seurataan neljällä sektorilla (olympia-, paralympia- ja ei-olympialajit sekä joukkuepelit).

Suomalaisen huippu-urheilun strategiaan on kirjattu useita menestystavoitteita vuosille 2021-2024. Tulospohjaisissa menestystavoitteissa Huippu-urheiluyksikkö seuraa neljää eri sektoria: olympialajit, paralympialajit, joukkuepelit ja ei-olympialajit.

Kuluva strategiakausi päättyy kesälajien olympia- ja paralympiavuoteen. Osana huippu-urheilun strategiatyötä myös huippu-urheilun menestystavoitteita tarkastellaan.

– Huippu-urheilumenestys on seurausta pitkäjänteisestä ja laadukkaasta arjen työstä. Kun peilaamme suomalaista huippu-urheilumenestystä tavoitteisiimme, on huomattavaa, että monenlaista menestystä jää myös tavoitteiden ulkopuolelle, Huippu-urheiluyksikön johtaja Matti Heikkinen sanoo.

– Esimerkiksi tenniksen Davis Cup -menestys, rallin maailmanmestaruus ja muu ei-olympialajien menestys, suomalaisten joukkuepelaajien ja yksilöurheilijoiden menestys lajiensa ammattilaissarjoissa sekä suomalaisvalmentajien menestys maailmalla peilautuvat menestystavoitteisiimme korkeintaan välillisesti. Tällaiset asiat on tärkeää ottaa huomioon strategiatyössä koko urheiluyhteisön voimin.

Tavoite: Pekingin talviolympialaisista 2022 ja Pariisin kesäolympialaisista 2024 10 mitalia ja 20 pistesijaa

Strategiakauden talviolympialaiset käytiin helmikuussa 2022 Pekingissä. Suomen tulos kisoista oli kahdeksan mitalia ja yksitoista pistesijaa, joten lähtötilanne Pariisin kesäkisoihin kesälle 2024 on se, että tavoitteesta uupuu kaksi mitalia ja yhdeksän pistesijaa.

– Kun katsomme laaja-alaisen seurannan kautta vuotta 2023 kesäolympialajeissa ja peilaamme tilannetta Pariisin näkymään, tällä hetkellä olemme lähes täsmälleen tavoitteentäyttymisvauhdissa, huippu-urheiludatan asiantuntija Ilkka Palomäki arvioi.

Kesäolympialajeissa MM-kisojen sykli ei ole niin yhtenevä kuin talvilajeissa, minkä takia yksittäisen vuoden MM-tuloksia ei voi suoraan verrata olympiatulokseen. Silti vuoden 2023 tulos kesäolympialajien MM-kisoissa tukee arviota tavoitteentäyttymisvauhtia.

– Eetu Kallioinen otti MM-hopeaa skeetissä ja Wilma Murto MM-pronssia seipäässä. Lisäksi Suomi saavutti kuusi pistesijaa, ja heti alkuvuodesta 2024 tuli jälleen pistesija, kun Monika Mikkola purjehti kuudenneksi ILCA6-luokan MM-regatassa, Palomäki luettelee.

Kaksi MM-mitalia ja kuusi -pistesijaa oli siis toteutunut tulos kesäolympialajien MM-kisoissa 2023. Huomionarvoista on laajasta kilpailuseurannasta kumpuava odotusarvo.

– Kallioinen ja Murto suorittivat koko kauden tasolla, jossa MM-mitali oli realismia ilman ylisuoritustakin. Samaa voi sanoa myös Martti Puumalaisesta judon raskaassa sarjassa sekä Sinem Kurtbaysta ja Akseli Keskisestä purjehduksen nacra 17 -luokassa; heillä MM-tulos ei ollut optimaalinen, mutta muuten perustaso oli samankaltainen kuin Kallioisella ja Murrolla – Kurtbay/Keskisellä jopa kahden vuoden otannalla, Palomäki huomauttaa.

– Jos ajatellaan aikaa ennen Rion tai Tokion kesäolympialaisia, Suomella ei tässä vaiheessa ollut läheskään näin monta tämän tason mitalikandidaattia. Ennen Tokiota niitä oli tasan yksi: itse kisoista pronssia napannut Mira Potkonen. Silti Tokiosta tuloksena oli kaksi mitalia, kun Potkosen lisäksi Matti Mattsson onnistui itse kisoissa.

Reilut puoli vuotta ennen Pariisia Suomen joukkueen matemaattinen mitaliennuste on 1,75 mitalia.

– Meillä on edellä mainitun kärkinelikon lisäksi kymmenkunta urheilijaa uskottavalla etäisyydellä mitalitasolle. Jos tämän joukon suunta on kevään ja kesän aikana oikeanlainen suhteessa olympiamenestykseen, ennustekin kipuaa entisestään tuosta. Ennuste on varsin nihilistinen, ja hyvällä olympiasuorituksella nykyiselläkin ennusteella on mahdollista saavuttaa enemmän mitaleita, Palomäki asettelee.

– Olemme kehitelleet mitaliennusteen rinnalle ennustemallia, joka ennustaa myös pistesijoja. Se ottaa huomioon myös urheilijat, joiden perustaso ei anna odotusarvoa mitalista, mutta jotka parhaana päivänään ovat yltäneet kahdeksan parhaan joukkoon. Pilottimallin ennuste on tässä vaiheessa noin yhdeksän pistesijaa, joista kaksi on todennäköisemmin mitalisijoja kuin sijoja 4-8 – tällöin olisimme täsmälleen strategiakaudelle asetetussa tavoitteessa.

Tavoite: Pekingin talviparalympialaisista 2022 ja Pariisin kesäparalympialaisista 2024 10 mitalia ja 15 pistesijaa

Talviolympialaisten tavoin myös Pekingin paralympialaisissa Suomen tulos oli mitalein laskettuna paras 20 vuoteen, kun sekä Matti Suur-Hamari että Santeri Kiiveri palasivat kotiin kulta- ja hopeamitalien kanssa. Pariisin kesäkisoissa tavoitteen täyttäminen vaatii kuuden mitalin lisäksi kolmetoista pistesijaa.

– Mitalitavoitteen täyttyminen on hyvinkin realistista. Vuonna 2023 Suomi saavutti parayleisurheilun MM-kisoista juuri kuusi mitalia ja lisäksi seitsemän pistesijaa. Yleisurheilu on paralympiatavoitteen täyttymisessä keskeisessä roolissa, sillä muissa lajeissa ei TOP8-sijoituksia MM-tasolta tullut vuonna 2023 – joskaan kaikissa lajeissa MM-kisoja ei käytykään, Palomäki taustoittaa.

– Fakta on, että tavoitteen pistesijapuolen täyttäminen vaatii tason laajentumista. Paralympiajoukkueen koko on näillä näkymin 15-20 urheilijaa. Kun otetaan yhtälöstä mitalistit pois, käytännössä lähes jokaisen muun urheilijan tulisi yltää Pariisissa kahdeksan parhaan joukkoon. Kasvunvaraa on etenkin muissa lajeissa, vaikkapa vuoden 2023 EM-mitalistien Jere Forsbergin (jousiammunta), Aino Tapolan (pöytätennis) ja Liina Nuoranteen (triathlon) muodossa.

Matemaattinen ennuste Pariisin paralympialaisiin on reilut puoli vuotta ennen kisoja 4,85 mitalia.

– Jos yleisurheilun MM-mitalistit Amanda Kotaja, Toni Piispanen, Leo-Pekka Tähti, Teijo Kööpikkä ja Marjaana Heikkinen ovat täydessä kunnossa kisapaikalla elo-syyskuussa, uskallan väittää, että mitalin todennäköisyys on monen kohdalla yli tuon laskennallisen 60 prosentin. Jos-sanaan liittyy kuitenkin muuttujia, jotka on huomioitava matemaattista ennustetta laskettaessa etenkin puoli vuotta ennen kisoja, Palomäki huomauttaa.

Tavoite: Pelaamme säännöllisesti jääkiekon ja salibandyn MM-mitaleista ja globaalien joukkuepelien (jalkapallo, koripallo, käsipallo, lentopallo) EM- ja MM-lopputurnauksissa

Sekä jääkiekossa että salibandyssä Suomi on ollut niin tukevasti mitalikannassa 2020-luvun taitteessa, että mitaleista on tullut lähes automaatio. Salibandyssä tilanne on yhä sama, sillä miehet ottivat MM-pronssia loppuvuodesta 2022 ja naiset MM-hopeaa loppuvuodesta 2023.

Jääkiekossa sen sijaan mitaliputket ovat katkenneet. Naisleijonat oli kevään 2023 MM-kisoissa viides. Leijonat puolestaan jäi keväällä 2023 ilman mitalia MM-kisoista ensimmäisen kerran sitten vuoden 2018.

– Edelleen mitalitta jääminen on niin harvinaista, että voi hyvin todeta Suomen pelaavan säännöllisesti MM-mitaleista. Vuosi 2023 oli jääkiekossa muistutus siitä, että mitalitasolle pelaaminen ei ole itsestäänselvyys, vaikka se on molempien maajoukkueiden korkean suoritustason kautta siltä viime vuosina näyttänytkin, Palomäki huomauttaa.

Globaaleissa joukkuepeleissä tilanne on EM-tasolla suhteellisen vakiintunut: lentopallomaajoukkueet ja miesten koripallomaajoukkue ovat jo EM-lopputurnausten vakiokävijöitä. Jalkapallossa sekä miesten että naisten maajoukkueet ovat pelanneet viimeisimmissä EM-lopputurnauksissa, ja vuonna 2024 selviävät tilanteet suhteessa seuraaviin EM-lopputurnauksiin. Lisäksi miesten futsalmaajoukkue eteni EM-kisojen puolivälieriin 2022.

Muut maajoukkueet eivät viimeisimmissä EM-lopputurnauksissa ole esiintyneet. Miesten käsipallomaajoukkue jäi maalin päähän alkuvuoden 2024 EM-kisoista. Naisten koripallo- ja käsipallomaajoukkueet ovat vasta aloittaneet karsintansa seuraaviin EM-kisoihin.

MM-tasolle kynnys on ollut merkittävästi korkeammalla. Miesten lentopallomaajoukkue on selviytynyt MM-kisoihin pelaamalla kahdeksan kertaa (viimeksi vuonna 2018) ja naiset kerran, vuonna 1978. Veljekset on myös hyvässä rankingtilanteessa vuoden 2025 MM-kisoihin.

Miesten koripallomaajoukkueen selviytyminen menneen syksyn MM-kisoihin (sijoitus 21:s) oli lentopallon ulkopuolelta ensimmäinen kerta, kun suomalainen maajoukkue on edennyt globaalin joukkuepelin MM-kisoihin pelkästään pelillisin ansioin. Susijengi pelasi MM-kisoissa jo vuonna 2014, mutta tuolloin paikka myönnettiin villillä kortilla. Lisäksi miesten käsipallomaajoukkue pelasi MM-kisoissa 1958 ilmoittautumalla.

Suomen koripallomaajoukkueen historiasta löytyy MM-paikan lisäksi myös olympiapaikka Tokiosta vuodelta 1964. Mikä merkittävintä, mahdollisuus olympiaturnaukseen on olemassa myös tulevan kesän Pariisin olympialaisiin. Susijengi selvitti tiensä kesän 2024 karsintaturnaukseen Espanjaan MM-kisojen tuloksellaan.

– MM-kisoissa pelasi 32 joukkuetta, joista 12 Euroopasta. Olympialaisiin kynnys on vielä merkittävästi korkeammalla, sillä turnaukseen kelpuutetaan 12 joukkuetta, joista maksimissaan kuusi (kisaisäntä Ranskan lisäksi) voi tulla Euroopasta. Mahdollisuus on poikkeuksellinen, Palomäki muistuttaa.

Tavoite: Suomi on laaja-alaisissa huippu-urheiluvertailuissa (GSN/WRCES) maailman 20 parhaan valtion joukossa sekä kärkimaita asukaslukuun suhteutettuna

Greates Sporting Nationin vertailun mukaan Suomi oli maailman 40:nneksi paras urheilumaa vuonna 2023. Pudotusta vuoteen 2022 verrattuna oli 11 sijaa. Asukaslukuun suhteutettuna Suomen sijoitus oli 18:s.

– Greatest Sporting Nation mittaa pääasiassa menestystä olympialajeissa. Sen seurantaan kuuluu vain muutama ei-olympialaji, ei muun muassa autourheilua lainkaan. Sijoituksen putoaminen vuodesta 2022 selittyy pitkälti Pekingin olympialaisia huonommalla menestyksellä talvilajien MM-kisoissa, Palomäki avaa.

World Ranking of Countries in Elite Sportsin rankingissa Suomen sijoitus oli 27:s. Pudotusta vuodesta 2022 tuli kolme sijaa. Suomen sijoitus on ollut välillä 20-27 vuodesta 2017 lähtien.

– Viimeisin lajikohtaisesti avattu ranking on vuodelta 2021. Jos katsotaan, mistä lajeista Suomi silloin sai isoimmat pisteensä, 11 isoimman lajin joukossa oli viisi joukkuepeliä, kolme kesäolympialajia ja kolme ei-olympialajia. Se kuvastaa osaltaan sitä, että yllä mainittujen kategorioiden lisäksi maailmassa on myös merkittäviä ei-olympialajeja, joissa Suomi menestyy, Palomäki huomauttaa.

Iso kokonaisuus ei-olympialajeissa on autourheilu. Kalle Rovanperä saavutti toisen perättäisen maailmanmestaruutensa rallissa, Niclas Grönholm nappasi jo kolmannen kerran peräjälkeen rallicrossin MM-pronssia ja Valtteri Bottas ajoi Formula 1:n MM-sarjassa 15:nneksi.

– Suomen lisäksi vain Isolla-Britannialla, Espanjalla, Ranskalla ja Japanilla oli vuonna 2023 täydet MM-sarjat ajanut kuljettaja sekä Formula 1:n että rallin MM-sarjassa. Jos vertailuun otetaan vielä rallicross, Suomi on ainoa maa maailmassa. Jo se kuvastaa Suomen roolia autourheilumaailmassa – menestyksestä puhumattakaan, Palomäki sanoo.

– Formula ykkösissä menestyskäyrä on kääntynyt laskuun sen jälkeen, kun Bottas lähti Mercedekseltä Alfa Romeolla. Se on kuitenkin itsessään jo kova saavutus, että Suomella on ollut vuodesta 1990 lähtien katkeamaton edustus F1:n MM-sarjassa – niin eksklusiivisesta noin 20 henkilön joukosta autourheilumaailman huipulla kerrallaan puhutaan.

Muista isoista ei-olympialajeista Suomen menestyskäyrä osoittaa ylöspäin ennen kaikkea suunnistuksessa. Maastomatkojen MM-kotikisat Kuopiossa 2025 osuvat mielenkiintoiseen aikaan.

– Olli Ojanaho nousi MM-mitaleille pitkällä matkalla ja Suomi saavutti miesten viestistä MM-hopeaa. Huomionarvoista on myös historiallinen menestys sprinttimatkojen EM-kisoista (Tuomas Heikkilä ja sprinttiviestijoukkue EM-pronssille). MM-tason menestystä ei siis välttämättä tarvitse odotella Kuopioon asti, sillä tänä vuonna ohjelmassa on sprinttimatkojen MM-kisat.

Keilailu on ollut mitalisampo viime vuosina. Päättyneenä vuonna järjestettiin MM-kisat, joihin Suomi ei kuitenkaan liittotason päätöksellä osallistunut.

– Suuntaus on yhä enemmän ammattilaiskiertueiden suuntaan – myös suomalaisen huippu-urheilun menestystavoitteiden mukaisesti. Peräti kymmenen suomalaista kilpaili Yhdysvaltojen PBA- ja PWBA-kiertueilla vuonna 2023. Menestystäkin tuli: Santtu Tahvanainen oli etenkin World Series of Bowlingissa vakiokasvo TV-finaaleissa ja Tomas Käyhkökin oli viisi kertaa TOP16:ssa – mukaan lukien US Openin kolmossija.

MM-tason menestystä tuli vuoden 2023 aikana muun muassa cheerleadingista (cheerin MM-hopea ja cheertanssin MM-pronssi) sekä muodostelmaluisteluista, jonka MM-kisoissa suomalaisjoukkueet ottivat sekä hopea- että pronssimitalit.

Tavoite: Ammattilaisuus huippu-urheilussa kasvaa

Suomalaisessa huippu-urheilussa on viime vuodet systemaattisesti rakennettu huippu-urheilun verkostoja, rakenteita ja toimintaympäristöjä. Lähtökohtana ja ajattelutapana on ollut koko Urheilijan polun, lapsuus-, valinta- ja huippuvaiheen tukeminen. Toiminnan keskeisinä valintoina on ollut osaamisen keskittämisen ja priorisoinnin ratkaisut.

Meneillään olevan 2021-2024 strategiakauden fokuksessa on valmennuskulttuurin ja sen laadun edelleen kehittäminen sekä erityisesti ammattilaisuuden vahvistaminen eri sektoreilla. Ammattilaisuus on yksi tärkeimmistä menestysedellytystekijöistä ja strategiakauden tavoitteista. Sen seurantaa tehdään pidemmällä aikavälillä.

TUNNUSLUKUJA SUOMALAISEN URHEILUN MENESTYSKATSAUKSESTA 2.2.2024

Pariisin kesäolympiakisojen mitaliennuste: 1,75 (5.12.2022 oli 2,45)
Pariisin kesäparalympiakisojen mitaliennuste: 4,85 (5.12.2022 oli 4,90)

HUY:n kriteerit täyttävien talenttien määrä kesälajeissa: 24+4 (olympialajit + ei-olympialajit), vuosi sitten 22+5

Maajoukkueiden maailmanrankingsijoitukset joukkuepeleissä 2.2.2024 (miehet/naiset, suluissa sijoitukset 5.12.2022):
Jääkiekko: 2./4. (1./3.)
Salibandy: 3./2. (2./2.)
Lentopallo: 23./46. (24./41.)
Koripallo: 20./66. (24./59.)
Jalkapallo: 59./27. (56./30.)
Käsipallo: 62. (62., yhdistetty M+N)

Urheilumuseon tietopalvelun ylläpitämä menestysseuranta löytyy täältä.