Judon ote ei päästä irti Jaakosta   

Minkä lajin suuntaan tahansa Jyväskylän SM-viikon aikana katseensa käänsi, löytyi sieltä intohimoisia omaan lajiinsa rakkaudella hikeä, kyyneleitä ja usein vertakin vuodattaneita ihmisiä. Ihan sieltä vähäisemmästä päästä kaikkea tätä ei ole tehnyt omaan lajiaan judoa aitiopaikoilta jo kuuden eri vuosikymmenen aikana katsellut Jaakko Saari: olympiakävijä, päävalmentaja ja kuuden eri päävalmentajan ”oikea käsi”.

Kaikki 66-vuotiaan ex-lentoupseerin näkemykset eivät todellakaan kaikessa silittele tätä päivää, mutta se on helppo ymmärtää miehen taipaleen pituutta ja värikkyyttä kuunnellessa. Maailma on muuttunut judon ympärillä valtavasti ja judo sinänsä ei niitä muutoksia olisi kaivannut kovastikaan. Intohimo omaan lajiin saattaa useinkin sisältää hyväksyntää ajan muutoksiin aika nihkeästi.

Se on kuitenkin varma, että Saaren sydämeen on ikuisesti ”tatuoitu” judo.

Naapurin pojan innostamana judon Tikkakoskella teininä löytänyt Saari sai ensimmäisen vahvan sykäyksensä lajiin Kotkan Judoseuran Henrik Budichin pitämältä alkeiskurssilta 1972. Ensimmäistä vyötä kurssin päätteeksi seurasi kohta laijn perässä siirtyminen Jyväskylään isompaan porukkaan ja 1974 nuorimies löysikin itsensä nuorten maajoukkueesta ja heti perään tuli ensimmäinen miesten SM-mitalikin.

– Kyllähän Jyväskylän porukalla oli iso merkitys urallani alkuaikana. Meillä oli todella hyvä porukka, jossa oli hyvä olla monella tapaa. Meistä kolme lähti sieltä sitten Santahaminaan urheilujoukkoihin ja kaikki voittivat Suomen mestaruuden, Saari kertoo ryhmän tärkeydestä alkuajoiltaan lajissa.

Aktiiviura vei Saaren moniin arvokisoihin, jopa olympialaisiin. Moskovassa 1980 epäonnea riitti kuitenkin, kun hänet ilmoitettiin väärään sarjaan ja lopulta kisaaminen jäi avoimeen luokkaan osallistumiseen. Sotilaiden MM-kisoista tippui mitaleita mukaan, samoin sen ajan ns. maailmancupista.

Juuri ennen Los Angelesin 1984 kesäolympialaisia terveys iski stopin olympiahaaveille ja ura päättyi Jaakon mukaan ”yksikätisenä” seuraavana vuonna sotilaiden MM-kisoihin.

Judo ei kuitenkaan todellakaan päästänyt otettaan irti Jaakosta. Seuraavien reilun kolmen vuosikymmenen ajan Saari ehti toimia pari vuotta päävalmentajana 2010-luvulla, mutta peräti kuuden eri päävalmentajan ns. oikeana kätenä, liittovalmentajana puolustusvoimien työnsä ohessa.

– Mietin uran päätyttyä, että ehkä elämä muuttuu vähemmän, kun pysyn lajissa mukana. Toki pienestä kai se oli kiinni, kun olin kuitenkin mennyt maajoukkueleirille joukkuekavereita hyvästelemään alun perin, Jaakko naurahtaa elämän polun yllätyksellisyydestä ja jyrkistäkin mutkista.

Valmentajavuosien aikana Saari on nähnyt valtavasti judoa kansallisesta, mutta myös kansainvälisestä näkökulmasta. Vaikka laji on loistava myös kuntoilumuotona, Saaren sydän sykki kilpailemiselle.

– Olen aina tykännyt siitä, että vastaan omista teoistani. Jos asiat eivät toimi, syyllistä voi katsoa peilistä. Kun taas toimii, voin olla tyytyväinen itseeni. Judo on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen laji, jossa on rajattomat mahdollisuudet kehittää taitojaan. Vähän rajuakin se on. Laji on aina sopinut minulle ja viehättänyt minua, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Lajietiketti on tärkeä: sinulla on otellessa vastuu myös vastustajastasi. Kilpaileminen on kamppailulajien liima, siitä en anna periksi, Saari toteaa jämptiin tapaansa.

– Minne tahansa maailmassa on judon kanssa mennyt, niin on aina ollut tervetullut. Lajiväki puhuu ”samaa kieltä” kaikkialla. Salien ovet ovat olleet auki ja kunnioitus toista kohtaan on aina olemassa.

Nykyisin Saari vetää treenejä Jyväskylässä Jigotaissa junnullle pari kertaa viikossa.

– Liikaakin varmasti yritän tuputtaa asioita heille, pitäisi itse olla enemmän halua oppia. Haluaisin, että kilpailtaisiin. Se kehittää kuitenkin henkistä puolta mielestäni parhaiten. Itse opin aikoinani voittaessa aina jotain ja hävitessä paljon enemmän, Saari vähän haikeanakin toteaa.

Vaikka moni asia on Saaren selkeästi erittäin rakkaassa lajissa muuttunut kokeneen tekijän mielestä liikaa, judon ote ei miehestä irti päästä. Se kertonee tarvittavan.

Judo on kuulunut alusta alkaen SM-viikon lajeihin. Jyväskylässä kisattiin avoimen luokan Suomen mestaruuksista.

Teksti: Toni Flink
Kuvat: Tomi Hänninen

Tutustu ja sytytä harrastamisen kipinä!

SM-viikko on urheilun monilajitapahtuma, jossa suomalaishuiput kilpailevat lajiensa mestaruuksista. SM-viikko järjestettiin Jyväskylässä 8.-10.3.2024.

SM-viikon lupaus Suomelle

“SM-viikon perusajatus on esitellä suomalaisen urheilun monimuotoisuutta ja tuoda myös vähemmän tunnettuja lajeja suuren yleisön tietoisuuteen. Kahdeksan vuoden aikana SM-viikolla onkin ollut mukana peräti 85 eri lajia, joihin yleisö on voinut tutustua mm. kaikille avoimissa lajikokeiluissa. Me lupaamme jatkossakin tutustuttaa suomalaisia erilaisiin urheilulajeihin ja näin luoda jokaiselle mahdollisuuden löytää oman lajinsa ja liikkumisen muodon.”

Sytytämme liikkumisen kipinän koko maahan!

On aika palauttaa liikkuminen Suomen vahvuudeksi. Olympiakomitean Suomi – toimintakykyinen maa ja kansa -ohjelmakonsepti kutsuu kaikki mukaan.

Suomisportin Sporttihaku auttaa jokaista löytämään iloa ja liikettä tarjoavan harrastuksen.  Palvelusta löytyy tuhansia harrastusmahdollisuuksia. Löydä omasi!