”Aikamoinen perhe vääränmuotoisen pallon perässä”

Ei tullut Carola Lindholmista cheerleaderiä, vaikka sinne isä ja äiti hänet ensimmäisen harrastuksensa pariin ohjasivatkin. Veri veti kouvolalaisen pikkutytön vanhempien jalanjäljissä kentän rajojen sisäpuolelle. Soikean muotoinen pallo piti saada käsiin ja heittämään sitä eteenpäin. Ja sama halu jatkaa pulppuamistaan Carolan sisällä edelleen, kaksi vuosikymmentä myöhemminkin. Nykyisin jenkkifutis on muuttunut toki lippupalloksi, flagiksi.

Mennään ajassa vielä cheerleadingiäkin kauemmas Carolan elämäntavaksi tulleen harrastuksen lähtökohtien suhteen. Kuntsilla, Kouvolan Kuntotalolla, järjestettiin 90-luvun alussa paikallisen terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijoiden varainkeruuna disko ja järjestysmiehiksi hankittiin paikallisen jenkkifutisjoukkueen isoja poikia. Järjestäjien ”joukkueessa” pelasi Birgitta ja järkkäreiden ”puolella” Mika. Heidän perässään soikean pallon perässä on lajivalintansa tehnyt tytär-Carola, joka ilmestyi kuvioihin Lindholmin perheeseen muutamia vuosia vanhempien diskoillan ensitapaamisen jälkeen.

– Kyllä kyse on todellakin koko perheen harrastuksesta. Soikea pallo ollut perheen yhteinen asia aina, Kouvolassa edelleen lajin parissa valmentava ja vaikuttava Mika Lindholm kehaisee selkeästi ylpeänä.

Lippupallon perässä viime vuodet Ruotsin ja Itävallan liigoissakin pelannut Carola muistelee omaa lajivalintaansa aika perinteisenä tapahtumaketjuna.

– Kyllähän se lähti siitä, että molemmat vanhemmat pelasivat jenekkifutistaja itse sitten pääsin poikien mukaan pelaamaan varmaankin kahdeksan vuoden ikäisenä. Lippupallo tuli sitten mukaan myöhemmin ja 2013 ”flagi” alkoi syrjäyttää lajina ”jefun” minun harrastuksissa. Toki pelasin jefua pääsarjassa 2017 asti, ja ”one more year” -henkisesti 2022 vielä kerran, Carola kertaa.

Lippupallossa Carolaa viehätti, ja viehättää toki edelleenkin, lajin teknisyys sekä nopeus

– Pelinrakentajana tykkään heittää palloa ja tässä lajissa heittohyökkäys on vielä isommassa roolissa kuin jefussa. Oli siis helppoa siirtyä lajista toiseen.

Lippupallo lajina kuvaillaan yksinkertaisesti ”amerikkalaisen jalkapallon kevyeksi versioksi, jossa ei ole kovaa kontaktia, estämistä tai taklaamista”. Toki siinä on sitten paljon asioita tilalla, joita ei jenkkifutiksesta löydy. Etenkin heittopelin rooliin suuruus on yksi niistä.

Mika Lindholm kuuluu lippupallon pioneereihin maassamme ja toimii edelleen lajin parissa niin valmentajana, pelaajana kuin muutenkin lajin saarnamiehenä etenkin Kymenlaaksossa.

– Kun lopettelen 2000-luvun alussa jenkkifutiksen pelaamista, niin lippupallo alkoi samaan aikaan rantautua Suomeen. Toimin aika alusta asti lajissa hyvinkin aktiivisesti. Aluksi höntsäiltiin joitakin vuosia, mutta vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen vaihteessa se alkoi muuttua vakavammaksi. Siitä tässä nyt sitten on menty ja nykyisellään odottelen löytäväni muita ikämiehiäkin mukaan, jotta pääsisi itsekin pelaamaan muiden kuin nuorempien kanssa. Pää katsos toimii edelleen, mutta jalat ei ihan pysy mukana, Mika nauraa.

Tyttären tulo mukaan lajiin oli omanlainen kokemus isä-Mikallekin. Nyt isä uskaltaa jo paljasta, että Carolaa tuli suojeltua kyllä poikien keskellä.

– Alkuvuosina piti kyllä katsella mihin paikkaan häntä laittoi kentälle. Oli monen ikäistä ja kokoista poikaa silloin mukana. Hyvin tuo viihtyi ja kipinä näköjään jatkuu edelleen, ylpeä isä naurahtaa.

Carola muistelee, että hänelle täytyi jakea erikoislupaakin poikien kanssa pelaamiseen.

– Nautin kontakteista jefussa nuorempana, mutta nykyisiin taas ”flagin” taktisuus kiinnostaa. Kyllähän sitä on tullut kuultua vuosien aikana kysymyksiä lajien sopivuudesta tytöille ihan tarpeeksi. Sitä voi varmastikin olla ylpeä siitä, että on ollut yksi tienraivaaja tällä tavalla nykyisille tytöille lajien parissa.

Vaikka Carola nähtiinkin SM-viikolla Kouvolan Indiansien riveissä pelaamassa SM-tittelistä lippupallossa, ei häntä nähdä tulevana kesänä kentällä Lahdessa ja Pajulahdessa järjestettävissä lajin MM-kisoissa. Syy on mitä mainioin.

– Toimin kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin tradenomiksi valmistuttuani nykyisin Palulahden urheiluopistossa tapahtumakoordinaattorina ja pääsen nyt järjestämään lajin historian suurimpia MM-kisoja. Se on mahtava mahdollisuus, Carola hehkuttaa.

Haaveita toki kentän rajojen sisälläkin riittää.

– Lippupallon on Los Angelesin olympialaisissa 2028 näytöslajina. Kyllähän iso unelma on edustaa Suomen olympialaisissa. Kuinka kaukainen tämä haave on, se on sitten toinen asia. Lyhyemmän aikajänteen haaveita on pelikausien metsästäminen vaikkapa sitten eri maista ja joukkueen kanssa kesällä Ruotsin mestaruussarjaan osallistuminen. Kyllähän kirkkaimmat mitalit on aina mielessä, Carola virnistää.

Carola haluaa myös muistuttaa omasta arvostuksestaan vanhempiensa lajin ja hänen harrastuksensa eteen tekemän työn puolesta.

– Kyllähän me olemme aikamoinen perhe vääränmuotoisen pallon perässä, Carola heittää ilmaan haastatteluhetken päätteeksi ja saa isänsä myös naurahtamaan hyväksyvästi.

Lippupallo oli mukana SM-viikolla nyt kolmannen kerran.

Naisten lippupallon MM-kisat pelataan Pajulahdessa ja Lahdessa 27.-20.8. (mukana 60 joukkuetta, 30 maasta, yli 1000 urheilijaa)

Lisätietoja lippupallosta Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton sivuilta

Teksti ja kuvat: Toni Flink