Sofia Hämäläinen voi yhä muistaa sen tunteen: Hän on 9-vuotias kesäleiriläinen ja seisoo minikokoisen purjelaudan päällä. On kesä, tuuli, aurinko ja meri. Ja pieni tyttö vapauden äärellä.

– Se oli ihan aloittelijalauta ja ehkä kolmen neliömetrin purje. Minulla ei ollut lajista aiempaa kokemusta, eikä ensimmäiset yrityksetkään olleet kovin sujuvia, mutta tunne oli silti uskomaton: olin vesillä ja veden päällä, oli lämmin tuuli ja lauta liikkui sulavasti veden pintaa pitkin. Katsoin kun kauempana aikuiset meni todella kovaa, se oli mahtavaa!

Vaikka Hämäläisen perheessä ei ollut purjehdustaustaa, uusi laji vei tytön heti mennessään. Helsingissä syntynyt mutta suurimman osan elämäänsä maailmalla viettänyt purjelautailija oli harrastanut lapsena taitoluistelua, kilpa-akrobatiaa ja jalkapalloa.

– Purjelautailu vei lopulta voiton, koska se oli haastavinta ja kivaa. Laudalla vauhtia on parhaimmillaan yli 50 kilometriä tunnissa ja tuntuu kuin lentäisi matalalentoa veden pinnan yllä. Se on upea fiilis.

HSK Helsinkiä edustava Hämäläinen on asunut suurimman osan elämästään Tallinnassa, jossa meri on lähellä samalla tavoin kuin Helsingissäkin.

– Merestä on tullut minulle rakas ympäristö. Vesi on elementti, jonka tunnen läpikotisin. Se on erilaista eri paikoissa. Vesi voi olla nopea tai hidas ja foilituntuma eroaa eri paikoissa. On oltava jatkuvasti vesillä, jotta tuntuma mereen ei katoa.

Rakkaus mereen ja purjelautailuun on kantanut Hämäläisen jo pitkälle. Vuonna 2024 hän voitti nuorten MM-pronssia, ja aikuisten arvokisoissa Hämäläisen paras saavutus on EM-kisojen 25. sija.  

Menestys vaatii huippuvälineitä

Uusi iQFoil -luokka on tehnyt purjelautailusta entistäkin näyttävämpää ja vauhdikkaampaa. Hämäläinen siirtyi uuteen luokkaan vuonna 2022.

– Siirryin tähän luokkaan sen vuoksi, että se on jatkossa olympialuokka. Haluan ehdottomasti päästä olympialaisiin ja myös menestyä siellä. Tässä luokassa välineet ja tuotekehitys mahdollistavat todella kovan ja näyttävän ajon ja kilpailut ovat äärimmäisen vauhdikkaita.

Välineiden suuri merkitys tuo lajiin myös haasteita, niin kustannusmielessä kuin teknisestikin.

– Huippuluokan varusteet maksaa aika paljon. Laadukas lauta maksaa useita tuhansia euroja. Yksi purje voi maksaa 1000–1500 euroa ja vuodessa purjeita on oltava 2–3, koska tärkeisiin kisoihin on aina saatava uusi purje. Lisäksi tarvitaan laadukas foilimasto ja tietenkin kaikkein tärkein eli huippuluokan foili, joka on myös tuhansien eurojen arvoinen, Hämäläinen luettelee.

Foilin eli kantosiiven tehtävä on luoda nostetta, joka nostaa laudan ja surffaajan irti vedestä. Foili kantaa kaiken painon, joten sen rakenteella ja jäykkyydellä on ratkaiseva merkitys. Haasteelliseksi asian tekee se, että jokainen lauta, purje ja foili on yksittäiskappale, vaikka ne periaatteessa valmistetaankin samalla tavalla.

– Kokenut lautailija tuntee kyllä eron hyvän ja huonomman välineistön välillä. Parasta laatua saadakseen täytyisi päästä tehtaalle testaamaan välineistöä, mutta se on mahdollista vain aivan parhaille lautailijoille. Me muut joudumme tilaamaan välineitä tehtaalta ja toivomaan, että joukkoon osuisi joskus joku priimakappale, Hämäläinen naurahtaa.

– Erityisen haastavaa on tarpeeksi hyvän etusiiven löytäminen. Erilaisille urheilijoille sopivat hieman erilaiset foilit. 20 parhaan joukkoon maailmassa ei ole asiaa, jos antaa välineissä yhtään tasoitusta, Hämäläinen sanoo.

Tavoitteellisen harjoittelun ja kansainvälisen kilpaurheilun mahdollistamiseksi Hämäläisen kausibudjetti on noin 60 000 euroa. Budjetti koostuu varusteista ja kilpailutoiminnasta, valmennuskuluista sekä kansainvälisen harjoittelu- ja kilpailutoiminnan matkakuluista.

– Yhteistyö lajiliiton, Next Generation-ohjelman ja omien kumppaneiden kanssa on ratkaisevassa roolissa näiden resurssien turvaamisessa. Olenkin erittäin kiitollinen kaikesta tuesta.

Vaatimuksena matemaatikon pää ja huippu-urheilijan fysiikka

Huipputasolla purjelautailu on pienten marginaalien laji. Kilpailut ratkeavat usein kahteen asiaan: lähtöhetken havaintomotoriseen kamppailuun sekä fyysiseen voimaan ja kestävyyteen.

– iQFoilissa kyse on käytännössä siitä, kenellä on nopeimmat välineet, kuka tekee parhaimmat ratkaisut lähdössä ja kuka pystyy pumppaamaan aggressiivisimmin oikeissa paikoissa, Hämäläinen kiteyttää.

Lajin lähtöhetki on äärimmäisen taktinen, vauhdikas ja kihelmöivän jännittävä. Lähdössä saatu vauhti ratkaisee hyvin paljon.

– Lähtöalueella voi olla 60 lautaa etsimässä parasta reittä ja kovinta vauhtia. Nopeutta voi olla lähes 50 km/h, kun tullaan risteävillä radoilla. Koko ajan tapahtuu ja kaikki on otettava huomioon. Voi olla, että yhtä aikaa 20 ihmistä ajaa vasemmalle ja 40 oikealle. Oikealta tulevia täytyy väistää, mutta röyhkeä pitää silti olla. Kaikkien ajolinjoja täytyy kyetä arvioimaan, sekunnissa pitää päättää mitä tekee. Jos lähdöstä myöhästyy, niin homma on melko lailla siinä.

Lähtöhetkellä ollaan kaikkein eniten lajin ytimessä. Hämäläiselle tuo hetki on jännittävä, inspiroiva ja innostava.

– Syke on korkealla, se on se hetki, johon kaikki kiteytyy.  Ole vahva, ole nopea, ota riski ja anna kaikki mikä sulla vaan on! Sen fiiliksen muistaa varmaan läpi koko elämän.

– Pitää olla matemaattinen ja arvioida radat, mutta aikaa ei juuri ole, vaan kaiken täytyy tulla selkäytimestä. Silloin pysyn omassa kuplassa, löydän oman reitin ja annan mennä!

Kun lähdöstä on saatu hyvät vauhdit, alkaa fyysinen taistelu aavalla merellä.

– Huippulautailijalla täytyy olla kova voimataso ja hyvä pito koko vartalossa. Aerobinen puoli täytyy olla kunnossa, suorituksessa voi olla useita 20–30 sekunnin yhtämittaisia pumppausjaksoja, joissa koko kroppa toimii täydellä teholla.

iQFoilissa kilpaillaan viisipäiväisissä regatoissa, joissa lähtöjä on noin 20. Yksi lähtö kestää tuulesta ja radan pituudesta riippuen 5–20 minuuttia.

– Itse pidän kovemmasta tuulesta, jossa saan omat vahvuuteni esiin. Mutta huippupurjehtijan täytyy toki hallita kaikki tuuliolosuhteet ja kaikki aallokot.

Kehitystä Hämäläinen on hakenut jo vuosikausien ajan kansainvälisistä valmennusryhmistä.

– Lähdin alusta asti treenaamaan itseäni parempien kanssa, olen hakeutunut ulkomaisiin huippuryhmiin, koska Suomessa lajissa ei ole huipputason urheilijoita.

– Maailman huipulla on paremmat välineet ja paremmat kisastrategiat. Urheilijat ovat kokeneempia, osaavat aina tehdä oikeita valintoja. Ja he ovat myös ovat parempia lähtijöitä. Lisäksi vaihtelevissa olosuhteissa rutiini korostuu, ja sitä täytyy jatkuvasti saada lisää, Hämäläinen pohtii.

Suomalaista lajikulttuuria rakentamassa

Hämäläiselle urheilussa on kyse ennen kaikkea huippufiiliksistä.

– Parasta on se, kun huomaa olevansa koko fleetin nopein. Aina se ei tarkoita voittoa, mutta se kun pystyy menemään kovempaa kuin muut veden yllä.

Kun lautailu kulkee, on se Hämäläisen mukaan täydellinen flow-tila.

– Se on vapautta, silloin olen täynnä energiaa ja koko keho tietää ajattelematta, mitä sen täytyy tehdä. Jos sen tunteen yrittäisi pukea sanoiksi, niin se menisi jotenkin näin: Mä tiesin että mä pystyn tähän! Tämä on hallinnassa ja helppoa!

Vaikka hyvät päivät jäävät päällimmäiseksi mieleen, tulee joskus eteen myös tilanteita, joissa paraskaan valmistautuminen ei riitä.

– Kaikkea ei voi hallita. Tulee odottamattomia ja kontrolloimattomia tilanteita, joista täytyy vain selvitä. Meret on valitettavasti täynnä roskaa. Muovipusseja jää kiinni lautaan tai meressä voi kellua jotain, johon lauta osuu. Minulla on myös jäänyt kuollut kala kiinni laudan etusiipeen. Se tappoi vauhdin täysin, ja siinä meni käytännössä mahdollisuudet menestyä tämän vuoden EM-kisoissa.

– Tuollaisissa tilanteissa täytyy vain jatkaa yksi ajo kerrallaan. Keskittyä siihen, mihin voin vaikuttaa eli tulevaan. Ärsytys ei auta seuraavassa lähdössä, Hämäläinen sanoo.

Intohimoinen lautailija on merellä yli puolet vuoden päivistä. Mutta kun lauta on kannettu rantaan, on aikaa myös muille asioille.

– On tärkeää, että on muutakin elämää. On tärkeää, että on ystävät ja perhe, jotka näkevät minut ihmisenä, hyvinä ja huonoina päivinä. Mulle äiti on ollut tuki ja turva ja aina mukana. Olen äidille kiitollinen paljosta. Äidille voi aina soittaa, ja aina tulee hyviä neuvoja, niin urheilusta kuin elämästäkin.

– Mulla on myös muita tärkeitä ihmisiä purjelautailun ulkopuolella. Se antaa elämään perspektiiviä ja toisen näkökulman. Vapaa-ajalla näen kavereita, vietän aikaa läheisten kanssa ja nautin hetkistä, jolloin ei tarvitse ajatella harjoittelua tai kilpailuja. Vaikka urheilu on iso osa elämääni, välillä on tärkeää irrottautua siitä hetkeksi. Huippu-urheilu ei ole aina helppoa tai hauskaa, mutta se on mun valinta, ja se on niin erityistä, että haluan nauttia siitä ja kokea sen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.

Vaikka horisontissa siintävät jo vuosien 2028 ja 2032 olympialaiset ja korkeat menestystavoitteet, on Hämäläisellä isossa kuvassa yksi tavoite ylitse muiden:

– Olisi hienoa, jos pystyisin herättämään purjelautailun uudestaan Suomessa. Tuuli Petäjä-Sirenin jälkeen oli huipputasolla pitkään tyhjää. Nyt minä yritän löytää oman polkuni huipulle. Olisi mahtavaa, jos joku muukin innostuisi tästä lajista meidän esimerkkiemme kautta.