Kuva: Milla VahtilaLasten urheilun asiantuntijaryhmä kokoontui yhteen viimeistä kertaa tänä keväänä. Tapaamisen teemana oli lasten harrastamisen kustannukset, johon pureuduttiin Sports Business Intelligence Agencyn Kari Puronahon taustoittamana. Työ jatkuu kesäkuussa asiantuntijaryhmästä koostetun pienryhmän tapaamisella.
Asiantuntijaryhmän tapaamisessa tarkasteltiin harrastamisen kokonaiskustannuksia monista tulokulmista. Puronahon mukaan harrastamisen kustannukset voidaan jaotella välittömiin ”kiinteisiin” ja välillisiin ”muuttuviin” kustannuksiin.
Puronaho kertoi kustannusten nousseen tasaisesti erityisesti 2000-luvun alussa. Puheenvuorossaan hän taustoitti ilmiöön heijastuneita tekijöitä.
– Kustannusten nopea nousu käynnistyi kilpailun kiristymisen sekä harrastusintensiteetin kasvun myötä. Samalla uudet, usein kilpaurheilun ehdoilla rakennetut tilat, haluttiin saada tehokkaaseen käyttöön, jolloin maksajana oli usein lasten liikunta. On hyvä myös huomioida, että vaikka liikunnan ja urheilun ammattimaistuminen on tuonut mukanaan paljon hyvää, kuten tehostunutta varainhankintaa, on tämä osaltaan saattanut myös nostaa kustannuksia.
– Kun monet liikunnan harrastamiseen välttämättömät kustannukset kasvoivat yhtä aikaa vähänkin, oli lopputuloksena kokonaiskustannusten huomattava kasvu, mihin havahduttiin tutkimustiedon myötä 2010-luvun alussa, hän lisäsi.
Liikunnan kallistuminen on tuonut mukanaan monia lieveilmiöitä. Puronaho nosti merkittävänä huomiona ns. pakollisen drop out –ilmiön. Jos ainoa vaihtoehto tietyssä iässä jatkaa harrastusta, oli intensiivinen kilpaurheilu, ei aikaa tai rahaa lajille todellisuudessa enää ollut ja harrastus loppui.
Kustannusten kasvun äärellä on kuitenkin tunnistettu selviä havahtumisen merkkejä. Kilpailutoimintaa on järkiperäistetty ja harrastustoimintaa kehitetty monin tavoin kustannusnäkökohdat huomioiden. Uusia, merkittäviä tukijoita lasten harrastustoiminnalle on kustannustietoisuuden kasvun ja heränneen arvokeskustelun myötä löydetty ja yhteistoiminta on parantunut. Tästä huolimatta paljon on vielä tekemättä.
Mitä harrastaminen sitten saisi maksaa?
– Alle 15-vuotiaiden harrastamisen tulisi maksaa mahdollisimman vähän, joten esimerkiksi valtakunnallinen kilpailutoiminta tulisi aloittaa vasta tuossa iässä. Harrastuspohjan tulee säilyä laajana ja nuorena tulee olla mahdollisuuksia kokeilla eri lajeja. On myös toteutettava niitä kaikille yhteisiä liikuntapoliittisia tavoitteita liittyen lasten ja nuorten liikunnan edistämiseen, joita niin järjestöillä, kunnilla ja valtiolla on, Puronaho kuvasi.
– Kun mahdollisimman moni voi harrastaa edullisesti, monipuolisesti ja turvallisesti mukavassa sosiaalisessa ympäristössä, juurrutamme harrastamisen osaksi yksilön arkea läpi elämän, hän lisäsi.
Lajien kehitystyö lasten urheilun edistämiseksi etenee vauhdilla
Muutosprosessin koordinaattorit Juha Sten ja Sandra Sirén ovat tyytyväisiä vuoden antiin. Lajit ovat saaneet aikaan hienoja konkreettisia muutoksia tai ovat vähintään päässeet muutostyössä alulle. Yhteinen tahtotila lasten urheilun edistämiseksi on vahva.
Lasten urheilun sopimusten rakentaminen niin lajiliitto- kuin yhteiskuntatasolla on tunnistettu tärkeiksi. Prosessi jatkuu kesäkuussa asiantuntijaryhmästä koostetun pienryhmän tapaamisessa, jossa sopimusta ryhdytään työstämään.
– Olemme todella tyytyväisiä menneeseen vuoteen. Viidessä tilaisuudessa on ollut kasassa yhteensä lähes 250 lajiliiton avainhenkilöä paikan päällä keskustelemassa lasten urheilun kehittämisestä eri näkökulmin. Tämä osoittaa myös meille yhteisen tekemisen tärkeydestä. Lisäksi useiden lajiliittojen työ alkaa näkyä ja konkretiassa muun muassa erilaisten linjausten ja kilpailujärjestelmin muutosten ansiosta. Emme siis ole kokoontuneet “juomaan vain kahvia”, vaan liitot ovat oikeasti käärineet hihansa kehittääkseen omaa lapsuusvaiheen toimintaansa, Sten summaa.
