Viite: Luonnos valtioneuvoston periaatepäätökseksi kansallisesta ohjelmasta demokratian ja osallistumisen edistämiseksi (demokratiaohjelma) (VN/25525/2023)

Yleistä

Demokratiaohjelma kertaa, että Petteri Orpon hallituksen tavoitteena on vahvistaa demokratiaa, osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnassa ja että hallitus etsii uusia keinoja osallistavan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseksi sekä eriytymiskehityksen torjumiseksi. Ohjelma huomioi sen, että hallitusohjelman mukaan osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet ovat demokraattisen yhteiskunnan perusta. Ohjelmaluonnoksessa todetaan myös, että hallitus edistää yhteiskunnallista vuoropuhelua. Luonnos tarjoaa erinomaisen tiivistelmän demokratiaamme uhkaavista taustatekijöistä ja trendeistä, mutta sen ehdottamat toimenpiteet vastaavat uhkiin vain pieniltä osin.

Suomen Olympiakomitea pitää harmillisena, että järjestösektoria ei ole juurikaan huomioitu paitsi demokratian, myöskään osallisuuden rakentajana, ja että kansalaisjärjestöt eivät mahdu suomalaisen demokratiapolitiikan painopisteisiin. Olympiakomitea kiittää kuitenkin, että kolmas sektori on huomioitu muutamissa kohdissa. Konkretia järjestöjen toimintaedellytysten vahvistamiseksi tavoitelinjausten kontekstissa kuitenkin puuttuu.

Järjestöt ovat suomalaisen demokratian keskeinen pilari – oli kyse sitten urheiluseuroista, nuorisojärjestöistä tai kyläyhdistyksistä. Suomalaiset kanavoivat toiveitaan ja toimeliaisuuttaan yhteiskuntamme rakentamiseen aktiivisesti järjestöjen kautta jo ennen kuin itsenäistä Suomea oli olemassakaan. Järjestöillä on edelleen voimaa tuoda erilaiset ihmiset yhteen, esimerkiksi harrastajina, ohjaajina ja talkoolaisina. Tätä tärkeää perustyötä tehdään joka päivä tuhansissa järjestöissä kaikkialla Suomessa. Jo pelkästään urheiluseuroja on 8 000, lähes joka kunnassa omansa, ja niissä toimii puoli miljoonaa vapaaehtoistyöntekijää.

Demokratian näkökulmasta ei ole riittävää, että osallistumme silloin tällöin vaaleihin. Ihmisten tulee kohdata kasvokkain ja oppia tuntemaan toisensa paremmin, jotta demokratiaa uhkaava polarisaatiokehitys saadaan pysäytettyä. Järjestöissä syntyy luottamusta toisiin ihmisiin, yhteisöihin, yhteiskuntaan ja instituutioihin, joka tutkitusti konkretisoituu aktiivisempana osallistumisena vaaleissa. Vapaaehtoistyön avulla järjestöissä tuotetaan esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia, mutta vapaaehtoistyö luo myös hyvinvointia tekijälleen. Ihminen, joka luo hyvää muille, voi myös itse paremmin. Järjestöjen positiivinen kontribuutio yhteiskuntaan on moninainen.

Erilaiset yhteiskunnalliset ja globaalit trendit haastavat ovat haastaneet järjestöjä jo pitkään. Meidän tulee tehdä uutterasti työtä sen eteen, että järjestöt kykenevät uudistumaan ja pysymään ajassa kiinni sekä elinvoimaisina sen sijaan, että rapauttaisimme omilla päätöksillämme heikentämällä kansalaisjärjestöjen toiminnan edellytyksiä. Pitkäaikainen trendi järjestöjen toimintaedellytysten kurjistumisessa on saavuttamassa jonkinlaisen huipun, kun järjestöihin kohdistuvat historialliset avustusleikkaukset tulevat todeksi sektori kerrallaan. Valtionhallinnon lisäksi kunnat ja hyvinvointialueet joutuvat sopeuttamaan toimintaansa, mikä voi aiheuttaa leikkauksia myös alueellisella ja paikallisella tasolla. Yleinen taloustilanne lisää kysyntää järjestöjen palveluille, mutta toisaalta inflaatio heikentää perheiden ostovoimaa ja nostaa harrastamisen kustannuksia, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi dropout-ilmiön kiihtymistä urheiluseuroissa. On äärimmäisen tärkeää, että järjestöjen toimintaedellytykset tässä ajassa turvataan.

Samaan aikaan odotukset järjestöjä kohtaan kasvavat, aiheuttaen tarpeetonta byrokratiaa. Niukkenevien varojen ohjaaminen hankkeisiin yleisavustusten sijaan kangistaa järjestöjä ja pakottaa ne valtionhallinnon jatkeeksi sen sijaan, että ne pystyisivät toimimaan jäsentensä tahdon mukaisesti ja ketterästi reagoimaan ympäristön muutoksiin. Rahoitusleikkaukset pahimmillaan uhkaavat joidenkin keskeisten järjestöjen olemassaoloa. Hallitut, omaehtoiset uudet kumppanuudet tai rakenteelliset uudistukset voivat auttaa järjestöjä selviytymään. Pelastussuunnitelmien läpivieminen edellyttää kuitenkin sitä, että rahoittaja kunnioittaa järjestöjen autonomiaa ja on valmis tukemaan järjestöjen ratkaisuja esimerkiksi omilla rahoituspäätöksillään. Nyt vaikuttaa siltä, että sekä rahoitusta että autonomiaa kiristetään. Julkishallinnon toimijoiden tulee avautua demokratiaohjelmaluonnoksenkin peräänkuuluttamalle vuorovaikutukselle järjestöjen kanssa ottaa järjestöjen näkökantoja nykyistä paremmin huomioon päätöksiä valmisteltaessa ja tehtäessä.

Väestön ikääntymisen myötä yhdistysosaaminen on Suomessa rapautumassa. Kolmas sektori ja yhdistystoiminta ovat suomalaisen kansalaistoiminnan eli osallistumisen ja demokratian selkäranka. Yhdistystoiminnan perusteiden tulisi olla osa demokratiakasvatusta esimerkiksi toisella asteella. Yhdistyslain mukaan jo 15-vuotta täyttänyt voi olla yhdistyksen hallituksen jäsen. Yhdistystoiminta luo siis jo nyt ainutlaatuisen mahdollisuuden nuorten osallistumiselle. Julkinen valta voisi tukea sitä tässä strategiassa opetustoimen ja -suunnitelman kautta.

Suomen hallituksen vuonna 2024 hyväksymä kansalaisjärjestöstrategia antaa eväitä järjestöjen elinvoiman vahvistamiseksi. Toimenpiteillä onkin tarkoitus tukea järjestöjä vaikeana aikana, mutta esimerkiksi toimet oman varainhankinnan vahvistamiseksi alkavat vaikuttaa pitkällä viiveellä.
Olisi luontevaa, että demokratiaohjelma huomioisi järjestöt yhtenä demokratiamme kulmakivenä ja muistuttaisi järjestöjen kohtaamista haasteista. Siten demokratiaohjelma voisi osaltaan täydentää kansalaisjärjestöstrategian toimenpiteitä.

Tavoitelinjaus 2

Pidämme tärkeänä, että kolmannen sektorin toimijat on huomioitu 2. tavoitelinjauksessa ”Lisäämme lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada tietoa vapaiden vaalien merkityksestä ja harjoitella äänestämistä”. Olisi tärkeää, että järjestöt ja koulut tekevät yhteistyötä sekä nostavat esiin mm. järjestötoiminnan ja vapaaehtoistoiminnan merkitystä paitsi yhteiskunnalle, myös nuorille itselleen.

Tavoitelinjaukset 3, 5 ja 6

Liikuntajärjestötoiminnalla ja harrastamisella laajemminkin on merkittävä vaikutus lasten ja nuorten osallisuuteen laajasti, erityisesti yhteisöön kuulumisen tunteeseen. Harrastusyhteisö voi tarjota mahdollisuuden osallisuuteen silloinkin, kun lasta tai nuorta esimerkiksi kiusataan koulussa tai hän on muuten haavoittuvassa asemassa, ja liikuntatoimintaa voidaan myös soveltaa osallisuuden lisäämiseen, mistä on olemassa monia hyviä käytäntöjä. Tavoitelinjauksessa 3 mainitut lapsia ja nuoria edustavat toimielimet ovat tärkeitä kanavia erityisesti osallistumiseen, osallistamiseen ja kuulemiseen sekä alustoja vaikuttamiseen. Myös järjestöt kuten urheiluseurat mahdollistavat myös vaikuttamisen sekä kasvamisen aktiivisiksi kansalaisiksi, sillä jo 15-vuotias voi toimia yhdistyksen hallituksen täysivaltaisena jäsenenä.

Olisi tärkeää, että lapset ja nuoret oppivat koulussa yhdistystoiminnan perusteita, jotta heillä olisi hyvät lähtökohdat osallistua järjestötoimintaan ja vaikuttaa sitä kautta yhteiskunnassa. Aktiiviset nuoret ovat tärkeä voimavara ja uudistava voima järjestöille jo tänä päivänä. Kansalaisjärjestöjä voisi osallistaa mukaan toiminnalliseen oppimiseen demokratiakasvatuksessa.

Tavoitelinjaus 4

Pidämme tavoitelinjauksen 4 toimenpiteitä kannatettavina. Viranhaltijoiden kuulemis- ja vuorovaikutusosaamisen lisääminen tukee myös laajemmin kansalaisyhteiskunnan sekä julkishallinnon välistä dialogia sekä vahvistaa kansalaisten osallistumista päätöksentekoon järjestötoiminnan kautta.

Tavoitelinjaus 7

Yhdistyksillä on merkittävä rooli siviilipalveluspaikkoina.

3.4 Vahvistamme hyvän keskustelun ja mielipiteen vaihtamisen kulttuuria yhteiskunnassa

Ihmisten tulee kohdata kasvokkain ja oppia tuntemaan toisensa paremmin, jotta demokratiaa uhkaava polarisaatiokehitys saadaan pysäytettyä. Järjestöissä syntyy luottamusta toisiin ihmisiin, yhteisöihin, yhteiskuntaan ja instituutioihin, joka tutkitusti konkretisoituu aktiivisempana osallistumisena vaaleissa.

Tavoitelinjaus 9

Järjestöillä on suuri maantieteellinen peitto Suomessa, ja niitä kannattaa hyödyntää myös kansalaisosallistumisten ja kuulemisten väylänä sekä kumppaneina esimerkiksi kansalaisdialogien järjestämisessä.

Tavoitelinjaus 10

Kunnissa ja hyvinvointialueilla on tärkeää luoda yhteistyömalleja järjestöjen ja julkishallinnon välille. Seurafoorumi sekä yhdistysten ja liikuntatoimen yhteiskokous ovat liikuntasektorilla olemassa olevia hyviä käytäntöjä, joita olisi tärkeää levittää laajasti. Hyvinvointialueilla kansanterveysjärjestöt ovat merkittäviä soveltavan liikunnan palveluntarjoajia, joilla tulisi olla vahva keskusteluyhteys hyvinvointialueille.

Tavoitelinjaus 13

Pidämme tärkeänä järjestösektorin tiedontuotannon vahvistamista osana demokratiapolitiikan vaikuttavuuden sekä suomalaisen demokratian tilan arviointia.

Tavoitelinjaus 14

Toivomme, että Suomi pitää EU:ssa esillä kansalaisjärjestöjen merkitystä kaikilla sektoreilla. Liikuntapolitiikassa olisi tärkeää, että Suomi olisi eurooppalaisen urheilumallin vankka tukija. Eurooppalaisen urheilumallin perustana ovat mm. urheiluseurat, vapaaehtoistoiminta, arvot ja järjestöautonomia.

Helsingissä 22.11.2024

Taina Susiluoto

toimitusjohtaja

Suomen Olympiakomitea