Lajitaitojen opettamisen ohella yksi keskeisimmistä valmentajan taidoista on oppia kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Haastatellut valmentajat korostavat oman käyttäytymisen, eleiden ja ilmeiden vaikutusta tiimin, joukkueen tai organisaation tunnelmaan ja suorituskykyyn.
Olemme viimeisen vuoden aikana keskustelleet valmentajuudesta ja valmentajana kehittymisestä useiden suomalaisten huippuvalmentajien kanssa. Valmentajat kertoivat, mitä ovat oppineet matkan varrella erinomaisesta valmennuksesta, menestymisestä ja tuloksen tekemisestä. Heidän havaintonsa ovat hyvin samankaltaisia.
Keskusteluissa korostui valmentajien johtamisen vaikutus urheilijoiden ja joukkueiden suorituskykyyn. Kohtaamisten ja vuorovaikutuksen merkitys nousi kaikilla valmentajilla erityisen tärkeäksi. Valmentajien mukaan yksi keskeisimmistä asioista onkin oppia kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Tämä tarkoittaa kykyä kohdata urheilijat yksilöinä, ymmärtää heidän tarpeensa ja toimia tavalla, joka edistää sekä yksilön että joukkueen tai tiimin kasvua. Valmentajan tehtävä ei ole ainoastaan opettaa teknisiä taitoja, vaan myös tukea urheilijoiden henkilökohtaista ja sosiaalista kehitystä. Valmentajat korostivat omaa käyttäytymistä, eleitä ja ilmeitä, jotka vaikuttavat tiimin, joukkueen tai organisaation tunnelmaan ja suorituskykyyn. Johtavassa asemassa olevan on oltava tietoinen omasta toiminnastaan ja annettava selkeä viesti siitä, että hän tukee ja auttaa urheilijoita ja tiimiä. Johtaminen on ennen kaikkea käyttäytymistä, ei pelkästään aseman tai statuksen ottamista. Valmentajien on luotava luottamuksellinen ja positiivinen ilmapiiri, joka mahdollistaa urheilijoiden potentiaalin kehittämisen.
Hiihtovalmentaja ja huippu-urheilujohtaja Reijo Jylhä kiteyttää hyvän valmentajuuden:”Hyvä valmentaja pystyy varmistamaan kussakin ikävaiheessa, että urheilija tekee oman kehittymisensä näkökulmasta oikeita asioita.”
Kehittyvä ja kehittävä toimintakulttuuri
Valmennuskulttuurin pitäisi kehittyä jatkuvasti ja suuntautua pitkäjänteiseen tavoitteiden saavuttamiseen. Urheiluvalmennuksessa se vaatii jatkuvaa oppimista, avoimuutta ja yhteistyötä. Valmentajat itse korostavat jatkuvan oppimisen merkitystä, joka perustuu kokemukselliseen oppimiseen, koulutukseen, tiedon jakamiseen ja reflektointiin. Tämä auttaa valmentajia parantamaan valmennusosaamistaan ja sopeutumaan uusiin haasteisiin.
Keskusteluissamme valmentajat korostivat, että kaikki tieto ja osaaminen syntyvät loppujen lopuksi kokemuksesta. Epäonnistumisia ei pidä pelätä. Urheilijat uskaltavat ylittää itsensä turvallisessa ja kannustavassa valmennusympäristössä, jossa virheet nähdään oppimismahdollisuuksina. Valmennuksessa huomioidaan jokaisen urheilijan yksilölliset tarpeet, taidot ja tavoitteet, ja pyritään tasapainoon joukkueen tavoitteiden ja yksilöiden henkilökohtaisten tavoitteiden välillä.
On hyvä pohtia, mitä asia tarkoittaa käytännön toimenpiteitä tai tapana toimia. Miten valmentajana reagoit virheisiin tai epäonnistumiseen?
Yhteinen arvopohja ja tiimityö luovat vahvan perustan menestykselle. Erilaiset osaamiset ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin edistävät urheilullista menestystä ja tukevat yksilöiden kokonaisvaltaista kasvua ja hyvinvointia.
”Olen saanut elää hyvää valmentajan elämää pitkään. Olen saanut kokea paljon ja saanut vetää niin yksilöille kuin ryhmille treenejä, joissa rikotaan niin fyysisen kuin henkisen puolen rajoja. Oma kokemus näistä harjoituksista on ollut lähes poikkeuksetta positiivinen. Mitä kovempaa olemme menneet, sitä enemmän pelaajat ovat nauttineet tekemisestä ja tunnelmasta. Tekemisen aikana on hiljaisia jaksoja, kun itsestä kaivetaan voimavaroja esiin. Tekemisen jälkeen on niin valmentajalla kuin pelaajilla nautinnollinen tunne, ” kertoo golfvalmentaja Timo Rauhala
Valmentajana kasvu ja kehittyminen
Eräs valmentaja kuvaa, kuinka henkilökohtaiset ja ammatilliset kriisit ovat toimineet tärkeinä oppimisen ja kasvun paikkoina. Hän kertoo esimerkkinä kokemuksen, jossa joutui kohtaamaan omat puutteensa ja uudelleenarvioimaan valmennusfilosofiaansa. Tämä johti syvempään itsetuntemukseen ja valmennuksellisen lähestymistavan muutokseen.
Edellä mainittu esimerkki kuvaa erinomaisesti sitä, että valmentajan kehittyminen ei ole pelkästään urheilullisten taitojen kehittämistä, vaan myös psykologisen ymmärryksen, kommunikaatiotaitojen ja johtamistaitojen parantamista. Kokonaisvaltainen lähestymistapa auttaa luomaan positiivisen ja kehittävän ympäristön urheilijoille, kun siihen yhdistyy vahva urheiluosaaminen.
Valmentajan työssä kehittymisessä on tärkeää jatkuvasti arvioida ja tarkastella omaa toimintaansa, tunnistaa vahvuutensa ja kehityskohteensa ja miettiä, miten parantaa valmennusosaamistaan. Jatkuvan kehittymisen periaate on ikään kuin sisäänkirjoitettu urheiluun, kun halutaan saavuttaa tavoitteita ja olla parhaita. Siksi peiliin katsominen säännöllisesti on tärkeää – missä olen hyvä, missä onnistunut ja toisaalta, miten voisin toimia vielä paremmin.
Koripallomaajoukkueen päävalmentaja Lassi Tuovi kuvaa valmentajan työn merkityksellisyyttä: ”Erityisesti nyky-yhteiskunnassa valmentajalla on poikkeuksellinen mahdollisuus kohdata motivoitunut ja innokas lapsi tai nuori ja antaa hänelle ensimmäinen sysäys kohti elinikäistä kipinää liikuntaan ja urheiluun. Tämä on nykyajassa poikkeuksellinen mahdollisuus, joka valmentajien tulee käyttää hyödyksi.”
Sytytetään ja pidetään kipinää yllä! Hyvää Valmentajan päivää!
Artikkelin kirjoittajat: Pia Pekonen ja Miikka Lamu
Pia on valmennuksen asiantuntija Olympiakomiteassa. Hän pureutuu kirjoituksessa erityisesti menestyvään valmentautumiseen ja siihen liittyvään osaamisen kehittämiseen.
Miikka työskentelee valmennusosaamisen ja pelaajakehityksen kehityspäällikkönä Salibandyliitossa. Hän tarkastelee artikkelissa valmennuskulttuurin kehittymistä ja sen suhdetta oppimiseen, kehittymiseen ja menestymiseen.