OlympiaCastin vieraana Aaron Kangas – näillä eväillä kolkutellaan maailman moukarihuippua

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean podcast-sarja, joka on käynnistynyt syksyllä 2018. Loppuvuoden 2020 pidimme hiljaiseloa ja samalla uudistimme vähän sisältöjämme. Edelleen vankkana kivijalkana säilyy suomalaisen huippu-urheilun ilmiöiden, tarinoiden ja ihmisten esiin tuominen, mutta rinnalle nousee yhä vahvemmin suomalaisen liikunnan ja urheilun toinen iso valinta ja peruskivi eli seuratoiminta. Meidät löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta. Tänään isäntänä toimii Ilkka Palomäki.

Ilkka Palomäki: Tänään OlympiaCastissa vieraana on Aaron Kangas. Juuri ennen Tokion olympiakisoja 24 vuotta täyttävä Kangas teki näyttävän läpimurron kovalle kansainväliselle tasolle moukarinheitossa kesällä 2020. Ennätys kohentui yli 79 metrin, mikä oikeutti myös maailmantilaston viidenteen sijaan viime kesänä ja kesän jokaisessa kilpailussa leka lensi pidemmälle kuin aiempi ennätys oli. Urheiluperheessä varttuneen Kankaan arjessa on moni palanen kohdillaan. Harjoitusolosuhteita löytyy sekä synnyinpaikasta Kankaanpäästä että Tampereelle muodostuneesta yleisurheilun kaupunkivalmennuskeskuksesta. Lisäksi hän aloitti vuodenvaihteessa Niinisalossa liikunta-aliupseerina, mikä parantaa mahdollisuuksia satsata urheilemiseen entisestään. Kangas on valmentajaisänsä Jarmon kanssa myös hyvä esimerkki pitkäjänteisen ja johdonmukaisen valmennusprosessin merkityksestä. Tarkka seuranta ja dokumentointi sekä nyanssien huolellinen tekeminen ovat olleet avainasemassa Kankaan kehittymisessä kohti maailman huippua.

Ilkka Palomäki: Tervetuloa OlympiaCastin vieraaksi Aaron Kangas.

Aaron Kangas: Kiitos paljon. Oli kiva tulla.

Ilkka Palomäki: Joo, me ollaan täällä Tampereella Pirkkahallin tiloissa tai Urheilu- ja messukeskuksen tiloissa. Sulla on oikeastaan arjessa tällä hetkellä kolme semmoista selkeää kiintopistettä eli sä olet kotoisin Kankaanpäästä, jossa ymmärtääkseni vanhempasi edelleen asuvat ja asut itse tässä Tampereen seudulla ja vuoden alusta sä olet toiminut myös liikunta-aliupseerin tuolla Niinisalon rykmentissä. Avaa vähän, että mitä sun arkesi on tällä tavalla urheilumielessä rakentunut tällaisen kokonaisuuden ympärille?

Aaron Kangas: No joo, syksyllä, viime syksynä päätin ylimenokaudella, että tulee muutto tänne Tampereen seudulle. Täällä on moukarin heittoon täydelliset olosuhteet ja sitä varten päätin tänne tulla. Nyt arki koostuu ihan täysin urheilusta, että päivittäin treeniä ja Tampereella Pirkkahallilla kaikkea pystyy tekemään hienosti. Tosiaan liikuntakasvatusaliupseerina vuodenvaihteessa ja siinä tulee sitten Niinisalossa käytyä silloin tällöin. Se on siitä hyvä työpaikka just urheilulla, että saa itse suunnitella, vaikka onkin kokopäivätyö niin voi itse suunnitella, niin syksyllä sitten, kun on ylimenokausi ja enemmän aikaa, niin silloin on paljon paikan päällä. Nytkin olen käynyt. Tulee käytyä kuukausittain, viikottain Niinisalossakin.

Ilkka Palomäki: Mutta, että se joustaa kuitenkin niin kuin urheilun ehdoilla?

Aaron Kangas: Joo, kyllä.

Ilkka Palomäki: Tuota koronavirustilanteenkaan takia te ette ole nyt ymmärtääkseni juuri ulkomailla leireilleet tässä viime aikoina, niin miten hyvin sä olet pystynyt harjoittelemaan, jos miettii vaikka tuota mennyttä talvea, niin miten hyvin se harjoittelu on onnistunut kotimaassa?

Aaron Kangas: Hyvin on onnistunut ja moukarinheittäjälle on aika normaaliakin, ettei paljoa kierrelläkään ulkomailla, että pystytään treenaamaan ja mennään aikaisin jo pihalle heittämään, vaikka olisi vähän viileämpikin keli, että se ei meitä niin… Meidän lajia niinkään haittaa, että mennyt kyllä hyvin koronasta huolimatta nyt treenit.

Ilkka Palomäki: Mites tällaiset sisäharjoittelumahdollisuudet täällä Tampereella? Avaa vähän mitä kaikkea täältä löytyy suorituspaikallisesti?

Aaron Kangas: No, Pirkkahallista löytyy kaikki, mitä moukarinheittäjä tarvitse, että siinä on heittopaikat ja punttipaikat vieressä. Sitten on ulkoheittopaikka vieressä ja sitten on kaikki yleistreenimahdollisuudet, mitä haluaa tehdä, että voi kuntopallot, hypyt, kuulanheitot ja juoksut tehdä tässä näin, että kaikki mitä tarvitsee.

Ilkka Palomäki: Loistavaa. Tuota tänne Tampereen seudulle on kehittynyt tai keskittynyt myös muita moukarin Suomen huippuja eli muun muassa sun ykköshaastajasi täällä Suomessa eli Aleksi Jaakkola ja Henri Liipola on paljon täällä. Naisista Krista Tervo ja leirien kautta myös Silja Kosonen ja tietenkin myös heidän valmentajansa ja myös SUL:n lajivalmentaja Kalle Lehmusvuori on keskittynyt, niin millainen on oikeastaan tuommoisen yhteisön, moukariyhteisön, merkitys sun arjessa?

Aaron Kangas: Onhan se kiva juttu, että päivittäin melkein tulee jätkät treenaamaan samaan aikaan tuolla, että hyvää fiilistä ja kiva, ettei aina tarvitsen yksin olla sitten. Mutta sillain kuitenkin, kun kaikilla on eri valmentajat, että kuitenkin aika omatoimista tämä on, mutta kivaa vaihtelua välillä sitten punttia olla samalla vetämässä.

Ilkka Palomäki: Niin kuinka paljon teillä tulee niin kuin yhdessä treenattua?

Aaron Kangas: No, sillain ei me paljoa sovita keskenämme, mutta kaikki treenaa melkein pari treeniä päivään, että väkisinkin pitää katsella sitten toista hallilla. Paljon tulee kyllä treenattua.

Ilkka Palomäki: Joo, se on hyvä tilanne, että jos täällä koko ajan treenaa, niin aina löytyy treeniseuraa.

Aaron Kangas: Näinpä.

Ilkka Palomäki: Kaupunkivalmennuskeskuksen kyljessä on täällä myös tuo Tampereen Urheiluakatemia, jonka kautta on tarjolla asiantuntijatoimintaa harjoitteluprosessien kylkeen. Miten sä kuvailisit tällaista kokonaisuutta ja kuinka paljon sieltä saat palasia, joita pystyt hyödyntämään?

Aaron Kangas: No, kyllä sieltä tulee kaikki, mitä tarvitsee, että sillain itselleni en paljon ylimääräisiä tarvitse. Siellä on omat hierontapalvelut ja fysioterapeuttipalvelut, sieltä on mahdollista saada psykologi, ravintoterapeutit ja kaikki neuvonnat saa oikeastaan, mitä haluaa. On kyllä hienosti kehittynyt täällä Tampereen seudulla sekin puoli.

Ilkka Palomäki: Sä sait alkuvuodesta Opetus- ja kulttuuriministeriön täyden 20 000 euron apurahan ja sä olet myös Olympiakomitean ja SUL:n tukiurheilija ja sen lisäksi tosiaan palkkatyössä puolustusvoimilla, jonka kautta pystyt myös urheiluun keskittymään. Jos mietit asemaasi ihan niin kuin taloudellisesti ja niistä edellytyksistä, mitä urheilemiseen tarvitset, niin miten optimaalisesti sä pystyt tällä hetkellä tuohon urheilemisen keskittymään?

Aaron Kangas: Tällä hetkellä on kyllä tosi optimaalinen tilanne. Ei tarvitse siitä huolehtia nyt. Tietysti siihenkin on tarvinnut työtä tehdä, että pääsee tähän tilanteeseen, mutta nyt on hyvä tilanne sen suhteen.

Ilkka Palomäki: Sitten, jos peruutetaan vähän taaksepäin ja palataan jopa ihan edelliselle vuosituhannelle ihan aluksi. Sä olet syntynyt siis heinäkuussa 1997 Kankaanpäässä, niin kertaa vähän, miten sä olet urheilun ja erityisesti yleisurheilun ja moukarinheiton pariin päätynyt noista lähtökohdista.

Aaron Kangas: No joo, urheilullinen perhe oltiin, niin kahta vanhempaa veljeä seuraten sitten oli jääkiekkoa ja yleisurheilua. Sitä kautta menin kumpaankin lajiin, mutta sitten yleisurheiluun aloin siinä 10-vuotiaan kohdalla aloin ja sitten heittolajit varsinkin oli itselle suosikkilajeja ja niitä tykkäsin tehdä. Kaikkea oikeastaan tein pitkään, mutta siinä 15-vuotiaan kohdalla sitten aloin katselemaan, että missä on parhaimmat kehitysnäkymät ja mikä on selvästi kivointa tehdä, että se osoittautui sitten moukarinheittoon ja se oli ihan hyvä valinta.

Ilkka Palomäki: Miksi heittolajit kiinnosti sua?

Aaron Kangas: No se oli ehkä, että siinä pärjäsi jotenkin. Että koon puolesta ei ollut oikein kestävyysjuoksut oma juttu ja hyppylajit ei onnistunut, niin kyllä se ihan sen takia. Tietysti, kun nuori oli, niin tykkäsi tehdä sitä, missä oli hyvä, että sen takia.

Ilkka Palomäki: Tuota mullakin on itselläni takana kohtuullisen urheilullinen lapsuus ja nuoruus. Myös yleisurheilun parissa olen sillä tavalla omatoimisesti ollut, mutta ikinä en ole kyllä moukariin koskenut, niin kerro miten se ensikosketus moukariheittoon tuli?

Aaron Kangas: Se tuli kyllä aika sattuman kautta. Taisi olla meidän seuran Leiskun nuorten urheilukoulu ja sitten, kun siinä katsottiin ennen päivää, että mitä nyt aletaan tekemään, niin siinä näin moukarin ja ihan sattuman kautta sitten alettiin pyörähdyksiä harjoittelemaan ja ihan hyvin alkoikin kulkemaan heti. Ihan niin kuin sattuman kautta itse asiassa lähti.

Ilkka Palomäki: Mites, kun ensimmäisen kerran menet moukarin kanssa sinne häkkiin pyörimään, niin tuleeko siitä yhtään mitään? Hahmottaa siinä, miten siihen välineeseen saa sitä nopeutta?

Aaron Kangas: Ei ainakaan, jos heti menee. Kyllä siinä pitää aika paljon ilman moukaria tehdä sitä harjoittelua. Varsinkin, jos ottaa heti pyörähdyksen, niin tuskin tulee yhtään mitään, että hyvin vaikea laji sitten moukarin kanssa.

Ilkka Palomäki: Joo, se on ehkä seiväshypyn kanssa niitä lajeja, mitä ei ihan ensimmäisenä lähtisi kokeilemaan.

Aaron Kangas: Joo, kyllä.

Ilkka Palomäki: Mainitsit perheestäsi ja tosiaan sua neljä vuotta vanhempi isoveljesi Arttu on ollut viimeisen kohta vuosikymmenen Suomen johtava kuulantyöntäjä, ja lisäksi sua valmentaa yhä edelleen oma isäsi Jarmo Kangas. Avaa tuota kautta vähän, että millainen merkitys sun perheellä on ollut sille, että sä olet päätynyt tällaiselle polulle?

Aaron Kangas: Sen voisi sanoa, että ihan täysin heidän ansiostaan. Isoveli on ollut isossa roolissa tietysti. On ollut kovalla luokalla aina Suomen tasolla. Sitä kautta sitten nähnyt sitä kehitystasoa ja treeniä, millä tavalla pitää tehdä ja miten pitää kehittyä, jos haluaa sinne huipulle. Sitten isän kanssa; isällä ei ole mitään lajitaustoja. Siitä 15-vuotiaasta sitten alettiin kiertämään erilaisia leirejä, alueleirejä. Kummatkin alkoi pikkuhiljaa oppia vaatimustason ja mitä moukarinheitto on ja miten sitä treenataan.

Ilkka Palomäki: Kuulin, että teillä on myös kotona ollut ihan tämmöinen punttisali tehty autotalliin, niin onko perheessä ollut myös ilmeisesti vastaanottavainen ajattelutapa urheiluun?

Aaron Kangas: No, on kyllä, että on pieneen kotiin tehty kuulantyöntörinki takapihalle, että just mahtui työntämään ja on punttipaikat. Että on siellä aika lailla oltu suostuvaisia.

Ilkka Palomäki: Niin voisi kuvitella, että tuommoinen myös ruokkii ehkä, jos se kipinä on syttynyt laji, niin se saattaa hieman ruokkia.

Aaron Kangas: Kyllä, näin on.

Ilkka Palomäki: Joo, sä olet edustanut koko urasi Kankaanpään seudun Leiskua. Millainen sun suhde on tuohon sun kotiseuraasi ja kotipaikkaasi ja onko se muuttunut tässä matkan varrella? Nyt varsinkin, kun olet Tampereelle muuttanut.

Aaron Kangas: Ei se oikeastaan ole, että se on tärkeä. Leisku on ollut kiva seuraa aina ja ollut kiva edustaa sitä, että on ollut isona apuna varsinkin just nuorisovuosina, että silloin on ollut tärkeä ja siksi haluaa pysyä siinä. Kankaanpää; paljon tulee hyviä urheilijoita, paljon mahdollistaa eri lajien urheilua, että se on ollut hyvä paikka kasvaa ja harrastaa.

Ilkka Palomäki: Missä vaiheessa sä aloit havahtua siihen, että tässä urheilussa voi olla ihan uranäkymääkin?

Aaron Kangas: No, kyllä se meni vasta sinne täysi-ikäisyyden puolelle, kun siinä kohtaa alkoi tulla isompia harppauksia, että en kehu itseäni, että olen mikään lapsitähti, enkä kehittynyt nuorena kovin hyvin, mutta siinä pikkuhiljaa, kun alkoi moukareiden paino nousta ja alkoi vähän kavereita putoamaan ja itse nousta sieltä, niin siinä kohtaa ajattelin, että tässä voikin olla ihan hyvät mahdollisuudet.

Ilkka Palomäki: Niin esimerkiksi tässä haastattelussa jo mainittu Aleksi Jaakkola, niin hän on sun kanssa saman ikäinen ja hän oli ehkä siinä niin kuin nuorisovaiheessa selkeästikin edellä, niin nyt se on ehkä vähän keikahtanut tällä hetkellä toisinpäin, niin millä sä selittäisit sen, että sulla tuli tuossa noin 20 ikävuoden korvilla ja nyt tietysti tähän päivään asti, niin jatkuvaa kehitysharppausta?

Aaron Kangas: No, ehkä sekin, että mä fyysisesti kasvoin sillain, etten ollut kovin isokokoinen vielä siinä murrosiän kohdalla, että vasta voimat alkoivat siinä kahdenkympin kohdalla tarttumaan oikeastaan paremmin. Sen takia ehkä voi sanoa, että en ollut niin hyvä vielä nuorena, mutta sitten intohimo lajia kohtaan ja tykkäsi tehdä, niin sitten oppi kaikkea uutta, että mistä niin kuin kehittyi ja pientä tuuriakin käynyt ja pysynyt terveenä, niin sitä kautta on sitten joka vuosi kehittynyt.

Ilkka Palomäki: Onko siinä yhtään tällaista niin kuin valmennusfilosofista ajattelua teillä, että onko ikään kuin rakennettu ihan tahallaan sitä perustusta sillä tavalla rauhassa kuntoon? Onko tämmöistä siellää yhtään taustalla?

Aaron Kangas: No, kyllä silleen, että meillä on ollut yksi lähtökohta että aika maltillisesti pitänyt tehdä kaikkea, että on pysynytkin sitten terveenä, ettei ole mitään isompaa onneksi ollut. Se on ollut yksi lähtökohta just, että tehdään maltilla kaikkea.

Ilkka Palomäki: No, ennen viime kesää eli kesää 2020, niin sun ennätys oli 74,40 ja viime kesänä sä heitit joka ikisessä kilpailussa pidemmälle kuin tuon vanhan ennätyksen. Avaa vähän, mikä siellä loksahti kohdilleen tai minkälaiset asiat siellä loksahtivat kohdilleen?

Aaron Kangas: No, siellä paljon loksahti tekniikkaa, että oppi paljon sellaisia pikku juttuja, että mihinkä kiinnittää huomiota ja milloin se heitto onnistuu. Siinä oli aika iso rooli, että se tekniikka varmistui aika paljon verrattuna viime kesään, että mä en saanut oikein montakaan kisaa, että sai hyvää tulosta. Vähän oli aina sellainen huono fiilis kilpailujen jälkeen, mutta viime kesä se oli sillä tavalla, että tekniikka napsahti kohdalleen. Tietysti fysiikka oli ennestään jo hyvällä tasolla, mutta sain vähän kehitettyä, mutta selvä kehityskohta oli räjähtävyys, mitä me yritettiin kehittää. Siinä saatiin harppauksia. Veikkaan, että niistä sitten johtui tuo tulosparannus.

Ilkka Palomäki: Eli siis käytännössä sekä teknisellä että ominaisuuspuolella. Niin se varmaan meneekin, että jos yksi osa-alue ei hirveästi tule mukana, niin ei se varmaan kehitykään. No, tuota korona-aika iski maaliskuussa 2020 ensimmäisen kerran ja oikeastaan vieläkin vaikuttaa, niin miten se on vaikuttanut sun arkeesi ja ehkä taas arjen kautta tuohon tulostason kehittymiseen eli oletteko nyt näin jälkikäteen mietittynä, niin onko siinä myös korona-ajassa ollut jotain, joka ehkä laukaisi jotain siellä?

Aaron Kangas: No, kyllä sillain, että tietysti viime kevät oli semmoinen, että paikat kaikki suljettiin, niin piti aika paljon suunnitella uudestaan juttuja ja sitä me kehiteltiinkin se punttisali kotiautotalliin, koska Kankaanpäässä ei päässyt muualle. Heittopaikat oli sisällä kiinni, niin sitten mentiin pihalle heittämään, vaikka oli vielä viileää vielä maaliskuussa, mutta siinä oli yksi semmoinen kohta, mikä oli aika hyvä. Kun pihalle menee heittämään, siinä on avoin kenttä, niin siinä tulee tehoja ihan eri lailla kuin sisällä, että se oli yksi semmoinen hyvä valinta, mikä huomattiin, että tehoheittoja ja yritystä tulee enemmän, niin se oli hyvä valinta.

Ilkka Palomäki: Eli tulkitsenko oikein, että se niin kuin korona-aika ohjasi tämmöiseen vielä enemmän perustekemiseen?

Aaron Kangas: Joo, että tehoja lisättiin selvästi, mutta määrää pudotettiin jo aikaisin keväällä, että se toimi itselle hyvin kyllä.

Ilkka Palomäki: Oliko siinä joku oppi esimerkiksi nyt tulevaan kesään, että hiffasitteko ikään kuin valmennuksellisestikin jotain?

Aaron Kangas: No joo, kyllä sillain, että punttia tehtiin pienessä tallissa ei pystynyt ja ei pystynyt ihan niin täysillä vetämään kuin jossain kunnon kuntosalilla. Se tarkoitti sitä, että ne oli vähän maltillisempia treenejä ne punttitreenit ja sitten kaikki muut tehtiin kovempaa. Nytkin on tehty sillain, että tässä keväällä puntit ei ole niin kovia tästä keväästä lähtien ja muuten tehdään sitten kovilla tehoilla.

Ilkka Palomäki: Sä heiti viime kesänä ennätyksensä 79,05. Se oli maailmantilaston viidenneksi paras tulos ja myös sun kahdeksan parhaan heiton keskiarvo merkiksi 76,89, niin kumpaa sä oikeastaan pidät itse kovempana juttuna? Tuota kovaa yksittäistä piikkiä vai sitten sitä todella kovaa perustasoa, joka perustasonakin oli pari-kolme metriä kovemmalla tasolla, mitä sun entinen ennätys on?

Aaron Kangas: Joo, kyllä mä niin kuin molempia. Nyt, kun suunnitellaan tätä kilpailukautta, niin molempiin me laitetaan tavoitteet, että keskiarvotavoite ja sitten laitetaan se yksittäisen tuloksen tavoite. Se 79 metriä oli niin täydellinen onnistuminen. Vähän niin kuin meni ylitsekin kaikkien tavoitteiden, että kyllä se oli isompi juttu ehkä itselleni.

Ilkka Palomäki: Kuvaile vähän sitä fiilistä, kun se oli muistaakseni Espoon Leppävaarassa silloin viime kesänä. Kuvaile vähän sitä fiilistä, kun se mätkähti se. Tai ensiksi ehkä sitä irrotusta ja tunsitko heti, että nyt lähtee pitkälle ja sitten, kun näit, että mihin se moukari laskeutuu.

Aaron Kangas: Sillain tiesin, kun koko päivä oli hyvä heti. Meni niin kuin huonoillakin yllättävän pitkälle, että meni melkein 75 metriin. Tuntui, että meniköhän edes 70 metriä. Sitten tiesin, että jos vähän onnistuu kohdalleen heitto, niin se menee kyllä pitkälle. Viimeinen heitto on aina vähän semmoinen, että otetaan kaikki peliin. Vähän niin kuin pää tyhjänä. Sitten onnistui  kaikki ja siinä meni vaan sitten niin pitkälle, ettei ole paljon jäänyt heitosta mieleen muuta kuin, että tietysti aina moukarissa, kun se on helppo ja on paljon tehoja, niin sen tietää, että se menee pitkälle.

Ilkka Palomäki: Jos miettii viime kesää, niin koetko sä kehittyneesi enemmän urheilijana vai kilpailijana, jos pitää tämmöinen painotusero tehdä? Oliko kyse enemmän siitä, että olit myös kehittynyt vai siitä, että sait enemmän sitä kehitystä ulosmitattua kilpailuissa?

Aaron Kangas: Vähän niin kuin sekä että. Se johtui vähän siitä, että sain sitä tekniikkaa varmistettua, että se oli sitten helppo mennä kilpailuun aina, kun tiesi, että on hyvässä kunnossa ja tekniikka oli varma. Että sekä että. Se oli aika helppo kilpailla siinä kunnossa, että ei ollut paljon sellaista mietintää, että oiskohan tekniikassa pitänyt keskittyä johonkin, vaan se tuli vähän niin kuin itsestään.

Ilkka Palomäki: Kesän 2020 tuloksia ei harmillisesti huomioida tuossa Tokion olympiarankingissa. Oikeastaan sen seurauksena kohdistuu nyt alkukesälle painetta, jos mietit tai haluat tuolla Tokiossa heittää, niin millaisia ajatuksia tästä oikeastaan herää?

Aaron Kangas: Tietysti odottavat odotukset on tuota alkukesää kohti, että pitää onnistua. Suomessa on hyviä hyviä kilpailu heti, että saa rankingpisteitäkin, että sillain ei ole niin isoa jännitystä, mutta kyllä sillä lähtökohdalla lähdetään, että jos Tokioon halutaan lähteä, niin kyllä se raja pitää olla rikottuna, jos siellä haluaa pärjätä. Että semmoiset ajatukset on nyt, että kyllä se raja pitää rikkoa.

Ilkka Palomäki: Eli 77,50 on raja?

Aaron Kangas: Kyllä.

Ilkka Palomäki: Toisaalta sulla on varmasti viime kaudelta takaraivossa aika vankka tieto, että jos sun tasosi on siellä päinkään sama, niin ei sen Tokioon selviytymisen pitäisi olla minkäänlainen ongelma. Millainen selkänoja tuo tieto oikeastaan on?

Aaron Kangas: Onhan se tärkeää tietää, että kunto on hyvä ja varsinkin nyt, kun on pysynyt ihan terveenä treenikauden, että vaikka aina välillä tulee sellaisia huonoja treenipäiviä, mutta sitten on kuitenkin se luotto siellä takaraivossa kuitenkin, että tässä ei ole mitään ihmeitä tapahtunut, että kyllä sen pitäisi mennä siihen. Voi ihan luottavaisena lähteä.

Ilkka Palomäki: Millaisia ajatuksia ylipäätään olympiakisat näin kauden alla tai alkukesästä herättää?

Aaron Kangas: Tietysti kovaa yritys ja tavoitteet on siellä, että sillain tulee vähän yritettyä enemmän, mutta ei se itselle tunnu mitenkään, että mennään päivä kerrallaan ja vielä ei ole mitään ihme jännityksiä tullut tietenkään, kun on niin pitkä aika vielä, mutta saa nähdä sitten kesää kohti, kun mennään.

Ilkka Palomäki: Jos loppuun mennään vähän moukariin lajina vähän tarkemmin. Tässä on tietysti jotain pieniä elementtejä nyt tullutkin siitä, mutta me katsojat nähdään tietysti ne heittäjästä riippuen 3-4 pyörähdystä siellä ringissä ja irrotus sen jälkeen, minkä jälkeen leka lentää aika pitkälle ilmassa, mutta kerro urheilijan näkökulmasta ikään kuin vaihe vaiheelta, että mitä siinä tapahtuu, kun sä astelet rinkiin moukarin kanssa.

Aaron Kangas: Se on siitä hyvin haastava laji tietysti niin kuin muissakin, että pitää tehdä täysillä, mutta tehdä rennosti se suoritus, mutta miten mä itse niin kuin mietin siinä, niin alkupyörityksen mahdollisimman laajasti ja rennosti, että siitä haetaan vaan se alkuvauhti siihen heittoon. Mutta, kun ihmiset katsovat heittoa, niin silloin aina, kun kaksi jalkaa maassa, niin siinä kohtaa tehdään työ tässä edessä ja sitten, kun toinen jalka pääsee irti ja pyörähdetään ympäri, niin siinä taas pitäisi tehdä se se rento vaihe ja antaa sen moukarin pyöriä mahdollisimman laajasti vasemman kautta, että se tekee tästä lajista hyvin haastavan. Moukarista tulee niin iso vetovoima siihen suoritukseen vielä, että se on hankala yhdistelmä. Ei sitä oikeastaan yhden pyörähdyksen jälkeen ei paljon enää voi miettiä mitään teknistä, että se menee vähän niin kuin itsestään sitten. Loppuvetojakaan ei voi suunnitella, vaikka ihmiset varmasti ihmettelee, että miten se aina onnistuu siitä pienestä aukosta saamaan sen moukarin läpi kentälle, mutta se menee sen tekniikan kautta. Ajatuksista sitten on iso rooli moukarinheitossa.

Ilkka Palomäki: Eli sen ensimmäisen pysähdyksen jälkeen siinä ollaan vähän kuin matkustajana jo?

Aaron Kangas: Joo, kyllä. Pyritään vaan mahdollisimman rennosti menemään sitten, että vaikka pysyy rentona, niin siinä itse tulee tehtyä se työ. Ei voi mitään miettiä, kun se on niin nopea suoritus tietenkin.

Ilkka Palomäki: Pystyy tuommoista rentoutta lisäämään suoritukseen jotenkin tietoisesti? Miten sellaista pystyy harjoittelemaan, että se rentous pysyy siinä suorituksessa?

Aaron Kangas: Itsellä se rentous tulee vaan niistä alkupyörityksistä, jos siinä rupee ottamaan lisää vauhtia, niin sen tietää, että se heitto menee pilalle. Ne alkupyörähdykset pitää ottaa laajasti ja rennosti, mutta sitten, jos  huomaa, että on vaan huono päivä, niin se ensimmäinen pyörähdyskin pitää mennä vähän maltillisemmin. Siinä ne oikeastaan on, mitä voi miettiä niin kuin rentoutta.

Ilkka Palomäki: Mitä sitten, jos on vaikka hyvä tulos alla ja tuntuu, että tänään on hyvä päivä, niin mitä siinä pystyy niin kuin lisäämään esimerkiksi viimeiselle kierrokselle? Jos tuntuu, että nyt annan kaikkeni, niin mitä se käytännössä tarkoittaa? Mihin se kaikkeni suuntautuu siinä kohtaa?

Aaron Kangas: Edelleen otan ne alkupyöritykset, mutta sitten se ensimmäinen lyönti. Sen voi vähän miettiä, että se on niin kuin pesäpallo- tai golflyönti, kun se moukari lyö siihen, niin siihen sitten panostaa, jos haluaa ottaa vähän niin kuin riskillä, että sillä tavalla mä otan itse sitten. Jos on hyvä tulos siellä alla, niin alkupyöritykset rennosti, mutta se eka lyönti sitten täysiä .

Ilkka Palomäki: Mielenkiintoista. Mites toi irrotus? Kuinka paljon se on tiedostamatonta ja opittua? Voisin kuvitella, että siinä ei ihan hirveästi pysty ikään kuin keskittymään siihen irrotukseen.

Aaron Kangas: Itse en mieti ollenkaan. Se tulee ihan itsestään niiden ajatusten kanssa, kun on ollut ajoissa siinä kiinniotossa, niin tulee itsestään hyvä loppuveto.

Ilkka Palomäki: No, kyseessä on mitä suurimmassa määrin teholaji, mutta millainen palapeli tuo moukariheiton harjoittelu ja sen kokonaisuuden hallinta on? Mitä kaikkea siinä pitää ottaa huomioon?

Aaron Kangas: Aika yksinkertainen sillain, että tehdään paljon voimaa, räjähtävää voimaa, mutta sitten pitää huomioida, ettei nopeus kärsi. Tehdään paljon nopeutta loikkien, juoksujen ja kuulaheittojen kautta. Kolmas tärkeä kriteeri on lajivoima , mitä just haetaan sitten eri painoisilla moukareilla. Se on tärkeimpiä tekijöitä ja sitten heitellään talvella normaalista poiketen niin 8-9 kilon moukareita, että sillä haetaan sitä lajivoimaa. Siinä on oikeastaan lajin kannalta tärkeimmät harjoitteet, että aika yksinkertaista on moukarinheittäjän treenaaminen loppujen lopuksi.

Ilkka Palomäki: Kuinka kauas esimerkiksi peruskuntokaudella päästetään semmoisesta huippukunnosta? Eli, jos esimerkiksi keskellä peruskuntokautta sut laitettaisiin rinkiin kilpailemaan, niin kuinka kaukana niistä parhaista tuloksista se niin kun lähtökohtaisesti olisi se tulos?

Aaron Kangas: Se on sillä tavalla vähän vaikea sanoa, kun itse en talvella, vaikka olisi mahdollisuudet tuolla kylmässä ja on lämmitettäviä rinkejä, että olisi mahdollisuus heittää, mutta itse en siitä oikein tykkää, eikä lihakset. Yritän välttää sitä mahdollisimman paljon, mutta viime keväänä, kun alettiin heittämään, niin ei se kovin kaukana, että huomaa, kun heittää enemmän raskaita moukareita, että ne lentää suhteessa ehkä pidemmälle keväällä kuin kesällä. Sitten, kun ruvetaan vähän keventämään, niin aletaan ottamaan normaalipainoista ja kevyempää välinettä, niin lentää taas kesällä pidemmälle, että se vähän vaihtelee heittojen pituudet sitten.

Ilkka Palomäki: Yritän kysyä vähän toisen asian vielä. Silja Kosonen heitti 72,44 tunnetusti lumikinosten keskellä. Miten kovana suorituksena sä sitä pidit?

Aaron Kangas: Se on ihan äärimmäisen… Tuli aika ällikällä lyöty. Tietysti Silja ilmeisesti tykkää heittää paljon pihalla. Se ei ollut sille mikään iso ongelma, mutta kyllä ne kelit, ringin liukkaus, niin kyllä mä odotan, että Silja heittää kesällä vielä ehkä vähän pidemmällekin. Oli se kyllä kova suoritus.

Ilkka Palomäki: No, sä mainitsit nämä eri painoiset moukarit, niin avaa vielä kumpaankin suuntaan mentäessä. Eli käytetty sekä alipainoisia että ylipainoisia, niin mitä haetaan takaa alipainoisilla ja mitä ylipainoisilla harjoittelussa?

Aaron Kangas: Joo, talvella, kun heitetään pressuun, niin voi sanoa, että yli puolet on ylipainoisia ja mä heitän just 8-9 kilon moukareita. Niillä haetaan ihan yksinkertaisesti lajivoimaa siihen suorituksen, ettei mitään muuta. Kun kesää kohti mennään, niin sitten otetaan 6-7 kiloista, niin haetaan taas lajinopeutta ja räjähtävyyttä. Heitetään edelleen kesällä niitä ylipainoisia, mutta määrällisesti vähemmän.

Ilkka Palomäki: Miten kevyeltä tuntuu kilpailumoukari tuommoisen 8-9 kilon moukarin jälkeen?

Aaron Kangas: Sitä siinä haetaan, että se tuntuu mahdollisimman kevyeltä ja sen varsinkin huomaa, että treeneissä, kun on heittänyt aluksi alle yhdeksän kiloista ja sen jälkeen ottaa käteen seitsemän kilon moukarin, niin kyllä se aika kevyeltä tuntuu, että sen jälkeen on aina välillä helppoa heittääkin. Sitä just haetaan, että se seitsemän kiloinen olisi mahdollisimman kevyt kilpailutilanteessa.

Ilkka Palomäki: Onko siinä minkäänlaista riskiä, kun ymmärtääkseni siinä aika isot voimat jo kilpailupainoisella moukarilla heitettäessä, niin kun siihen lisätään sem että heitetäänkin kahdeksan tai yhdeksän kiloisella moukarilla, niin kuinka tarkkana siinä pitää olla ikään kuin kropan ehjänä pysymisen kannalta?

Aaron Kangas: Itsellä ei ole ollut mitään ongelmia sen suhteen, mutta tietysti isompi moukari, niin siihen tulee isompi vetovoima selälle ja kaikille muille paikoille, niin se on ehkä isompi rasitus. Sitä pitää sitten huomioda muuten, mutta ei se ole ollut itselle mikään ongelma. Tietysti siinä pitää olla tarkkana, kun heittää niitä, että se ei mene ylitse se ylipainoisten heittely, että se vaikuttaa sitten nopeuteen nopeasti.

Ilkka Palomäki: Entä sitten toisinpäin, kun ajattelee alipainosta moukaria, niin onko siinä vaaraa, että se vauhti tulee siinä ikään kuin liian liiankin kovaksi siinä tai menee yli se suoritus?

Aaron Kangas: Joo, siinä kuusikiloisella, kun heittää, se on niin nopea suoritus, että siinä pitää… Se on vähän niin kuin eri laji. Siinä pitää tosi hitaasti lähteä liikkeelle ja sitten loppua kohti tulee se räjähtävä. Se on niin nopea suoritus sitten.

Ilkka Palomäki: Sitten kyselin tätä haastattelua varten oikeastaan vähän viisaammilta taustoja. Yksi asia nousi nousi teidän tai valmentajaisäsi ja sun harjoitteluprosessista erityisesti esiin eli teidän harjoittelunne perustuu johdonmukaiseen ja pitkäjänteiseen tekemiseen, jossa myös tarkka seuranta ja dokumentointi on keskeisessä roolissa. Avaa vähän tätä puolta tarkemmin ja tätä kokonaisuutta teidän harjoittelussa.

Aaron Kangas: Se on ehkä lähtenyt siitäkin, kun Kankaanpäässä on asunut. Siellä ei ollut sisäheittopaikkoja. Siellä on tullut siellä hallissa tehtyä ihan vaan mallauksia ilman moukareita. Siitä on tullut sellaista suorittamista, mikä helpottaa lajisuoritusta itsessään, mutta sitten paljon testaillaan ja katsotaan, että menee eteenpäin ja suunnitellaan ennen jaksoja, että mitkä on jakson tavoitteet. Ne on ehkä just sitä, että tavoitellaan joka jaksolla, että kuulaheitot paranee, välillä, että punttitulokset paranee. Sitten on helppo katsoa viime vuoden treeniohjelmia, että mitä on tehnyt, jos on onnistunut hyvin ja mitä silloin on miettinyt, että sitä kautta ehkä sitten on tullut tärkeäksi tekijäksi tänään.

Ilkka Palomäki: Millaisen korrelaation te olette huomanneet, että kuinka paljon se korreloi, jos testitulokset näyttää jotain, niin kilpailutulos näyttää tätä ja onko tässä kuinka suuri syy-seuraussuhde?

Aaron Kangas: No, treeniheitoistahan näkee hyvin helposti, että mikä se kilpailukunto voi olla, mutta ehkä paras testiväline on kuulanheitto. Siitä näkee aika helposti, että onko mies kunnossa vai ei.

Ilkka Palomäki: Kuinka paljon tai kuinka herkästi te teette esimerkiksi tällaisten testien tai muun datan tai sitten toisaalta tuntemusten perusteella muutoksia harjoitteluun?

Aaron Kangas: Ei kovin helposti. Nyt ollaan kyllä nähty, että se perustreeni toimii ja on löytynyt se systeemi, mitä tehdä. Pieniä muutoksia, mutta ei me kovin helpolla. Tietysti välillä tulee huonoja päiviä, että ei me kuitenkaan niitä kovin helposti lähdetä muuttamaan kuitenkaan.

Ilkka Palomäki: No, toinen ominaispiirre oikeastaan, joka nousi esille, niin oli huolellisuus. Paitsi dokumentoinnissa ja seurannassa, niin myös välineiden huollossa ja kuulin, että sulla on muun muassa useampia kenkäpareja eri keleihin ja rinkeihin vähän niin kuin F1-autossa on märän kelin renkaita ja on medium-renkaita ja näin päin pois, niin kerro tästä vähän lisää.

Aaron Kangas: Sillain moukarinheitossa on tietysti aina pito, että kenkä pitää, niin se on hyvin tärkeä tekijä siinä ja Suomessa, kun ollaan, niin sadekeli on hyvin todennäköinen kilpailutilanteessa. Ihan sitä varten ollaan sitten suutarilla tehty. Oikeastaan se on semmoinen, mikä on tärkeää, että on sateen sattuessa on pitävä kenkä, millä voi heittää.

Ilkka Palomäki: Kuinka paljon on kengissä eroa, että onko esimerkiksi… Tietysti sade on yksi asia, mutta onko esimerkiksi kuivalle kelillä tai eri karheuden rinkeihin, niin onko teillä olemassa tai onko sulla olemassa eri vaihtoehtoja kengiksi?

Aaron Kangas: No, ei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Mulla on ne yhdet samat, millä sitten heittää. Tietysti ringit vaihtelee paljon, mutta nykypäivänä niitä on alettu hiomaan, että aika harvoin tulee niin karheita rinkejä, että pärjätään aika hyvin niillä samoilla. Viime kesäkin osui aika hyvin kohdalleen, että mentiin yksillä samoille kengillä läpi koko kesän kilpailut, vaikka siellä oli mahdollisuus ottaa sitten ne sadekelin kengätkin.

Ilkka Palomäki: Kuinka paljon eri ringeissä ylipäätään… Tunteeko sen nyanssieron eri ringeissä ja kuinka herkästi?

Aaron Kangas: Tuntee varsinkin, jos rinkiä ei ole hiottu ollenkaan, niin pitää tehdä paljon enemmän töitä. On aina kiva mennä, kun on hiottu rinki, niin se aika helposti… Ja, kun on tottunut heittämään Tampereella aika nopeilla ringeillä. Tietysti sekin on meillä ollut yksi lähtökohta, että me yritetään treenata eri ringeillä paljon. Treenataan paljon myös karheilla, jos semmoinen sattuu johonkin kilpailuun tulemaan. Että se ei sitten ole pään sisällä ongelma, mutta voi sanoa, että ringeilläkin on kyllä merkitystä aika paljon heiton pituuteen.

Ilkka Palomäki: Niin kuinka paljon sä oikeastaan, jos sä menet, vaikka jollekin uudelle kilpailupaikkakunnalle ja toteat, että tämä ei nyt ole. Tai ensinnäkin, millainen on sun lempirinki ja sitten, jos toteat, että se ei nyt ole ihan sun lempialusta, niin millä tavalla sä valmistaudut heittämään siltä, niin, että se vaikuttaisi mahdollisimman vähän siihen suoritukseen?

Aaron Kangas: Mä aina edellispäivänä menen katsomaan sen ringin. Jos se on vähän huonon oloinen, mä teen siinä vähän harjoitteita, että mä mallailen siinä aika paljon. Jos on mahdollista, mä heitänkin siinä, että saa vähän tuntumaa siihen rinkiin, mutta jos on karheampi rinki, niin se tarkoittaa, että tehdään vähän enemmän työtä jaloilla. Ei siinä, siihenkin on tottunut niin hyvin, ettei se ole enää ongelma.

Ilkka Palomäki: No, jos mietitään ihan puhtaasti ominaisuuksia, niin mikä tekee sinusta maailman huippua vähintäänkin haastavan heittäjän?

Aaron Kangas: Sen voisi sanoa, että mulla ei ole huonoja testituloksia… Miten sen nyt sanoo, ei ole niin kuin huonoja puolia. Että tekniikka on varmaa ja kaikki räjähtävät ominaisuudet on hyvällä tasolla ja punttitulokset on hyvällä tasolla, että ehkä sitä kautta. Tekniikka on loksahtanut nyt aika hyvin loksahtanut kohdallaan. Se on aika iso tekijä ollut siinä ja saan kaikki mun ominaisuudet hyvin käyttöön siinä mun tekniikassa, että se on ollut hyvä juttu.

Ilkka Palomäki: Eli just näin, että sun vahvuus on ikään kuin se, että sulla ei ole suurempia heikkouksia?

Aaron Kangas: Joo.

Ilkka Palomäki: No, jos miettii sitten ominaisuuksien puolelta, niin onko jotain, mistä näette, että olisi lisämetrejä tai tai lisäsenttejä – ihan mitä tahansa – niin revittävissä vielä lisää?

Aaron Kangas: No, tietysti sillain, että yritetään kaikkea maltillisesti nostamaan. Sitä lajivoimatasoa, räjähtävyyttä, kevyiden moukareiden; mä yritän niitä heittää pidemmälle, punttituloksia vähän nostaa. Ehkä isoin juttu on se, että räjähtävyys on edelleen se mun, että jos ei ole mitään heikkouksia, mutta on eniten kehitettävää kuitenkin räjähtävyysominaisuuksissa eli hyppyjä, kuulaheittoja, niin niihin on edelleen panostettu ja niitä yritetään kaikista eniten kehittää.

Ilkka Palomäki: Joo. Oikeastaan viimeinen kysymys. Kun takana on vahva kausi ja kaikesta päätellen, mitä olet puhunut, niin hyvä talvi, niin miten vahva usko sulla on omaan toimintaasi?

Aaron Kangas: Kyllä aika luottavaisena lähden kilpailuja kohti. Ehkä silloin, kun kesäkuun viimeinen päivä on se tulosraja-aika, että siihen mennessä pitää heittää, niin pitää varmaan vähän aikaisemmin aloittaa kilpailukausi. Tämä Suomen kevät ei nyt ole ollut mikään kovin lämpöisin vielä, että pitänyt kuitenkin heittää sisällä vielä. Veikkaan, että kunto tulee nousemaan, mitä enemmän kesää kohti mennään, mutta ihan hyvillä odotuksilla voin mennä kyllä kevään ekoihinkin kilpailuihin.

Ilkka Palomäki: Loistavaa. Ei mitään, kovasti tsemppiä Aaron Kangas kauteen ja iso kiitos, kun tulit vierailemaan OlympiaCastissa.

Aaron Kangas: Joo, kiitos paljon.

Ilkka Palomäki: Kiitos vielä Aaron Kankaalle vierailusta OlympiaCastissa ja tsemppiä hektiseen alkukesään ja sitä kautta matkalle kohti Tokion olympiakisoja. OlympiaCast palaa ääneen jälleen viikon päästä uusin aihein ja, jotta seuraava jakso ei mene ohi, niin käy tilaamasta tämä podcast sieltä, mistä podisi kuuntelet. Arvostamme kovasti, jos käyt myös heittämässä arvion meistä. Se auttaa meitä kehittymään ja toisaalta, ja ennen kaikkea, uusia kuuntelijoita löytämään luoksemme.