Pia Pekonen: Tulevaisuuden huippu-urheilumenestykseen tarvitaan yksi asia juuri nyt

Huippu-urheilu. Kansainvälinen vaatimustaso. Excellence.

Mitä sinulle tulee näistä mieleen? Entä jos peilaat sanoja omaan toimintaasi? Kirjoitan tämän blogin toivoen, että jokainen meistä katsoisi peiliin ja pohtisi omaa, oman toimintaympäristön ja organisaation, sekä koko suomalaisen urheilun toimintaa ja toimintakulttuuria.

Sanotaan, että tämän hetken huiput määrittävät vaatimustason. He ehkä määrittävät sen, mihin tällä hetkellä tulisi pyrkiä, jos haluaa olla maailman paras. Mutta nuorten urheilussa kansainvälisen vaatimustason tekemistä eivät voi määrittää tämän hetken huiput, vaan tulevaisuuden vaatimukset. Se tarkoittaa, että tekemisen on valmistettava tulevaisuutta varten, vaikka emme vielä tiedä, mitä se tulee olemaan. Siksi toiminnan on tuotettava osaamista, joka voi kumuloitua ja tulla esille tulevaisuuden menestymisenä.

Tulevaisuuden menestymistä edistävän toimintakulttuurin avainasia on dialogisuus. Sen kautta voi syntyä jotain uutta, jotain, mitä ei ole vielä olemassa. Tämän tulisi olla sisäänkirjoitettu urheiluun, joka tavoittelee erinomaisuutta, oman potentiaalin saavuttamista ja sitä, että ollaan parempia kuin vastustajat kilpailussa. Dialogisuus on isompi asia kuin sellainen keskustelu, mikä ei tuota mitään uutta.

Dialogissa ihmiset ovat aina tasavertaisia, vaikka rooleissa toinen olisikin auktoriteetti. Johtajan ja valmentajan on kuitenkin oltava aktiivisia vuorovaikutuksessa. Pelkkä mahdollisuus olla yhteydessä ei riitä. ”Ota rohkeasti yhteyttä matalalla kynnyksellä” ei ole hyvää johtajuutta. Valmentajan tehtävä on itse ottaa kontakti, päästä aitoon dialogiin ja urheilijoiden ajatteluun kiinni aidon läsnäolon ja kiinnostuksen kautta. Näin voi oikeasti auttaa toista, ja itseään, pääsemään tavoitteisiin. Se on vastuullista toimintaa.

Oppimista tapahtuu innostumisen kautta

Olen pohtinut tilanteita, joissa olen oppinut ja kehittynyt. Ne ovat olleet täynnä kahdenlaisia tunteita: innostumista ja voimaantumista. Miten vahvoja draiveja nämä tunteet ovatkaan parempaan tekemiseen ja huippusuoritukseen! Voimaantumisen tunne syntyy, kun omat ajatukset saavat vahvistusta muiden toimesta. Innostuminen liittyy uuden oppimiseen ja uusien näkökulmien syntymiseen. Pystytkö samaistumaan? Voisiko tätä hyödyntää paremmin valmennuksessa? Miten urheilijat innostuvat ja voimaantuvat? Onko toiminta oppimista tukevaa, mutta myös sellaista, mikä osoittaa olemassa olevaa osaamista?

Oppiminen ja kehittyminen on asenteesta kiinni. Kun on intohimoa johonkin, innostusta ja voimaantumista, ne purkautuvat positiivisena energiana tekemiseen. Tällaista asennetta tarvitaan huippu-urheilussa. Urheilijoiden omaan kokemukseen ja ymmärrykseen on päästävä kiinni ja niitä on jalostettava eteenpäin.

Kansainvälinen vaatimustaso edellyttää aitoa läsnäoloa. Vaatimustaso ja osaaminen kulkevat käsi kädessä, kun puhutaan huippu-urheilusta ja menestymisestä. Jos sinulla ei ole tahtoa tai aikaa aidolle kohtaamisella ja läsnäololle, et voi puhua kansainvälisen vaatimustason tekemisestä.

Nämä ajatukset ovat omiani, mutta ne ovat syntyneet keskusteluissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kun olen kuunnellut, kysynyt, haastanut ja tuonut esille omia ajatuksiani, joita olen saanut hyvän dialogin kautta jalostettua eteenpäin. Sillä tavoin voi syntyä jotakin uutta ja huippuosaamista.