Suora kapenee kohti mutkaa ja nopeusmittari näyttää 250 kilometriä tunnissa. Kuljettajat eivät tunne ilmavirtaa, sillä he ovat painautuneet optimaaliseen ajoasentoon moto3-pyörien tiiviiksi pakkautuneessa laumassa. 250-kuutioiset moottorit hengittävät vapaasti, mutta niiden päällä istuvien miesten elämä on turboahdettua ja ohikiitävää. Kaarteeseen kallistutaan lähes kahden g:n voimalla moottoreiden ulvoessa kosketusetäisyydellä toisistaan. Kaiken tämän keskellä Rico Salmela kontrolloi jokaista liikettään hienovaraisen tarkasti, mieli tyhjänä, eteerisessä tyyneydessä.

– Kun kaikki menevät kahta sataa, ei ryhmän sisällä enää erota vauhtia. Siinä liikutaan omassa ulottuvuudessa, hiljaisuudessa. Silloin on oltava tietoinen ja valpas. Ja tarvittaessa myös rohkea ja hyökkäävä. Mielessä on vain aggressiivisuus ja linjojen puolustaminen. Etäisyyksiä ei ole. Paremmuus ratkaistaan pikkuasioissa. Linjat, jarruttaminen, kuka pystyy ottamaan mutkan rohkeimmin, Salmela kuvailee.

– Vaikeinta on keskittyä pelkästään omaan tekemiseen, oman vauhdin maksimointiin. Kierrosaikoja tai sijoituksia ei voi ajatella. Ne tulevat vasta sitten, kun ymmärtää, mitä pitää tehdä päästäksesi kovempaa.

Kun taistelu on ohi, ajetaan varikolle Jerezissä, Silverstonessa, Sepangissa tai jollain muulla Formula1-kisoista tutulla radalla. Suihkutetaan shampanjaa ja väistellään salamavaloja, eletään hetki moottoriurheilun glamour-elämää. Mutta kun seuravana päivänä lentokoneen pyörät koskettavat Helsinki-Vantaan kiitotietä, ja kun hieman myöhemmin ajovalot pyyhkivät kotipihaa Nokialla, on aika levähtää hetki siellä, mistä kaikki alkoi jo 16 vuotta sitten.

Kaksivuotiaana crossiradalle

Rico Salmela on suomalaisen urheilun harvinaisuus: ensimmäinen suomalaiskuljettaja ratamoottoripyöräilyn moto3-luokassa pitkään aikaan. Vain 18-vuotiaana hän kulkee ajolinjaa, jota aikanaan piirsivät Jarno Saarinen, Teuvo Länsivuori ja Mika Kallio. Ensimmäistä aikuisten ammattilaisvuottaan ajava Salmela on hyväkäytöksinen, rauhallinen ja vaatimaton, mutta päättäväinen ja päämäärätietoinen nuorukainen, joka on kiertänyt maailman moottoriratoja jo alakouluikäisestä asti.

– Isä ajoi aikanaan kotimaan sarjoissa motocrossia ja supermotoa. Kuljin mukana varikolla ja havainnoin asioita ilmeisen tarkasti. En tietenkään muista tapahtumista mitään, mutta videolle on tallennettu hetkiä, kun ajan crossipyörää alle 3-vuotiaana ja kykenen pitämään sen pystyssä ilman ongelmia, Salmela kertoo.

Salmela harrasti lapsuudessaan myös brasilialaista jujutsua, mutta kun hän 5-vuotiaana pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan minimotoa asfaltille, oli asia sillä selvä:

– Oli vauhdin hurmaa ja into mennä. Pelotti, jännitti ja innosti. Yritin olla jämäkkänä. Kun vauhti kasvoi, niin adrenaliiniryöppy toi huikean fiiliksen ja tiesin, että tää on mun juttu.  

Kun intoa ja luontaista kyvykkyyttä oli, tuli myös kehitystä nopeasti.

– Jo 6-vuotiaana ajoin pikkujunnujen SM-sarjaa poikkeusluvalla alaikäisenä ja muita pienemmällä pyörällä. Pärjäsin silti hyvin ja jo silloin jotenkin tajusin, että tästä voi tulla jotain. 7-vuotiaana ajoin jo alle 10-vuotiaiden EM-kisoissa Italiassa ja Hollannissa. Sen jälkeen suuri osa elämää on mennyt ulkomailla.

Ajatus 10-vuotiaiden EM-sarjasta Euroopan moottoriradoilla tuntuu äkkiseltään oudolta ja hassulta. Salmelaa se ei hätkähdyttänyt.

– Suomessa ei ehkä ymmärretä, miten valtavan suosittu ja suuren huomioarvon saava laji ratamoottoripyöräily on eri puolilla maailmaa. Italiassa ja Espanjassa ihmiset suhtautuvat lajiin todella fanaattisesti ja kilpailu on jo pikkujunnuissa äärimmäisen rajua. Jos siihen maailmaan haluaa mennä mukaan, ei voi jäädä Suomeen odottelemaan.

Salmela muistelee, kuinka lapsuuden kesät menivät kiertäessä ympäri Eurooppaa perheen matkailuautolla.    

– Se oli tosi siistiä. Nähdä uusia maita ja paikkoja. Ja varikolta sai myös samanhenkisiä kavereita. Mutta kääntöpuolena oli se, että koulua oli välillä hankala hoitaa. Yläasteen loppuvaiheessa oli jo aika vaikeaa yhdistää koulu ja urheilu, kun reissut kasvoivat kuukausien mittaisiksi ja olin suurimman osan vuodesta ulkomailla.

Unelmaelämää ammattilaiskiertueella

Peruskoulun jälkeen Salmelan näkymä ammattilaisuudesta oli jo niin vahva, että hän päätti laittaa kaikki panokset sen tavoitteluun.

– Perheprojektihan tämä on ollut. Isä ja manageri Aki Ajo ovat keränneet satoja tuhansia euroja, jotta ajaminen on ollut mahdollista. Olen valtavan kiitollinen vanhemmilleni, Akille ja kaikille tukijoilleni, että tämä on ollut mahdollista.

Salmela osaa antaa arvoa myös Olympiakomitean Next Generation -ohjelman kautta saamalleen tuelle.

– NG-ohjelman tuki on helpottanut tekemistä ja treenaamisen laatua. Kisakauden ulkopuolella joudun edelleen kustantamaan itse kaiken treenaamisen. Minulla on kaksi pyörää ja tukikohta Espanjassa, ja niiden ylläpito on kallista puuhaa. Lisäksi tarvitsen asiantuntija-apua myös kotimaassa, ja sitä on löytynyt hyvin NG-ohjelman ja Varalan valmennuskeskuksen yhteistyöllä. 

Kaudella 2025 Salmela sijoittui junioreiden MM-sarjassa viidenneksi ja taisteli loppuun asti mitalisijoista. Kauden jälkeen juniorisarjan 7 parasta kuljettajaa sai sopimuksen aikuisten MM-sarjan moto3-luokkaan. Kaikkiaan kolmessa eri moto-luokassa kilpailee noin 100 maailman parasta ratamoottoripyöräilijää.

– Manageri Aki Ajo keskusteli nykyisen KTM Red Bull Tech3 -tallini kanssa lähes vuoden, ennen kuin sopimus syntyi. Oli kova fiilis, kun sain tietää, että pääsen MM-sarjaan. Käytiin Italiassa kättelemässä ja allekirjoitettiin soppari. Tuli pieni voiton tunne. Yritin olla professionaali ja pitää jalat maassa, Salmela myhäilee.

Moto3-sopimuksen varmistuttua Salmela aloitti tiiviin treenijakson aikuisten MM-sarjaa varten. 

– Hyvästä valmistautumisesta huolimatta alku oli silti haastavaa. Tasoero junnu-MM-sarjaan ei ole iso, mutta taso on laajempi ja puolen sekunnin sisällä voi olla 15 jätkää.

– Aikuisten sarjassa on rutinoituneita kuskeja, jotka eivät tee virheitä. Siihen pitää kasvaa, että sopeutumisaikaa uusille radoille ei ole, kaikki on tarkkaa ja vaatimustaso on todella korkea. Tiimeissä jokainen työntekijä on huippuammattilainen. On innostavaa ja inspiroivaa olla mukana sellaisessa maailmassa, Salmela sanoo.

Moottoriurheiluun liitetään usein myös suuret rahat ja glamour. Ratamoottoripyöräilyn maailma ei tee tästä poikkeusta.

– Noin puolet MM-kiertueen kuskeista tekee hyvää tiliä ja ajaa rahakkailla sopimuksilla, pääasiassa MotoGP-luokassa. Loput taistelevat päästäkseen sinne. Tietty glamour on totta ja se on kiehtovaa, on hienoa olla arvostettu. Elämä varikkoalueella, sitä ympäröivät fanilaumat, mediahuomio, pr- ja sponsoritilaisuudet… niistä kaikista voi myös nauttia, mutta niistä ei pidä sokaistua. Kun mennään radalle ja kisaan, pisteitä saa vain vauhdista. 

– Joka tapauksessa mulla on fiilis, että elän nyt unelmaelämääni, sitä, mitä olen lapsesta asti tavoitellut, Salmela summaa.

Ei oikotietä huippuvauhtiin

Vaikka Salmelan edessä on nyt pelkkiä mahdollisuuksia, ei ovi ratamoottoripyöräilyn terävimpään kärkeen pysy auki, jos työn laatu laskee.

– Oikoteitä ei ole eikä työntekoa voi skipata. Kaikki radat täytyy osata ulkoa ja jokainen ajolinja on hallittava. Katson paljon onboard-videoita ja mietin, millä vaihteella ajetaan missäkin.

– Mulle parhaita on kaikki radat missä on paljon vasurimutkia. Ohituspaikkoja on enemmän kuin vaikkapa formula ykkösissä. Imuista on paljon hyötyä ja niistä täytyy osata irrottautua sopivalla hetkellä ohitukseen, sekin vaatii harjoittelua.

MM-kaudessa on 22 osakilpailua, jotka toistavat samaa kaavaa.

– Menen kisapaikalle tiistaina tai keskiviikkona ja sitten aletaan tiimin kanssa hommin. Ensin kävellään rata läpi. Sitten testataan ajolinjoja ja pyörää. On opittava nopeasti, aikaa ei ole. Kaikki on tarkkaa ja huomaan heti, jos menen 10 senttiä eri linjaa kuin aiemmin.

– Perjantaina alkavat harjoitukset ja sunnuntaina kisataan. Sitten palataan pariksi päiväksi kotiin tai matkustetaan suoraan seuraavaan kisaan.

Kiertue pyörii ympäri maailman ja syyskauteen mahtuu yli kuukauden jakso kaukana Aasiassa. Salmela tunnistaa myös keskustelun, joka liittyy moottoriurheilun vastuullisuuskysymyksiin ja ympäristökuormitukseen.

– Ymmärrän nämä näkökulmat, eikä asiaa pidä vähätellä. Mutta katson asiaa niin, että ihmiset tekevät todella monenlaisia asioita, joista kaikista voi löytää epäkohtia. Niin urheilussa, taiteessa, tieteessä, politiikassa kuin bisneksessäkin. Lähes kaikki voidaan kyseenalaistaa. Kokonaisuutta pitää parantaa ja moottoriurheilu voi tehdä tässä oman osuutensa.

– Minulle moottoripyöräilyssä kyse on puhtaasti intohimosta, asiasta, jota olen aina halunnut tehdä. Rakastan vauhtia. Vauhdin salaisuus on sitä, että itseluottamus on kunnossa ja kaikki asiat on rakennettu palvelemaan nopeutta, pelkkä hanan kääntäminen pohjaan ei riitä.

Vaikka vauhtia rakastavasta nokialaispojasta on kasvanut globaalin moottoriurheilusirkuksen kosmopoliitti, on hänessä edelleen jäljellä myös pilkahdus suomalaisuutta:

– Jokaisen osakilpailun voittajalle soitetaan hänen maansa kansallislaulu. Espanjan kansallislaulua on soitettu ihan liikaa, osaan sen jo ulkoa. Maamme-laulua pitäisi ehdottomasti päästä kuuntelemaan, se on lähiaikojen ykköstavoite.