Judossa on tehty vakuuttavaa jälkeä viime vuosina. Martti Puumalainen voitti EM-kultaa yli 100-kiloisten sarjassa vuonna 2023, Luukas Saha täydensi menestystä MM-pronssilla vuotta myöhemmin. Edellisestä MM-mitalista oli ehtinyt kulua 43 vuotta. Saha on sittemmin jatkanut mitaliputkeaan EM-pronssilla ja -hopealla.

Myös nuorissa suomalaisjudo on noussut kansainväliselle huipulle. Vuonna 2025 Louna-Lumia Seikkula voitti U23-ikäluokan EM-kultaa ja Sofia Pekki U18-ikäluokan Euroopan mestaruuden.

Menestys ei syntynyt sattumalta. Suomalaisessa judossa muutettiin määrätietoisesti tapaa tehdä huippu-urheilua. Ei tehty taikatemppuja, vaan rakennettiin järjestelmä, jossa hyvä harjoittelu, korkea vaatimustaso, psyykkinen valmius, keskitetty valmennus ja selkeä polku nuorista huipulle tukevat toisiaan.

– Suomella ei ole esimerkiksi Ranskan kaltaista valtavaa harrastajamassaa tai resursseja, samaa mallia ei voi kopioida. Meidän piti löytää tapa tehdä jotain paremmin ja tehokkaammin, kertoo Rok Drakšič.

Urheilijoiden, valmennuksen ja osaamisen keskittäminen samaan paikkaan

Judon valmennustoimintaa oli aikaisemmin kolmessa paikassa: Pajulahdessa, Tampereella ja pääkaupunkiseudulla. Judoliiton järjestö- ja valmennuspäällikön Otto Favénin mukaan resurssit olivat hajallaan, eivätkä riittäneet kolmeen paikkaan.

Urhea-kampus alkoi rakentua lajin kannalta juuri sopivaan aikaan. Ratkaisuksi valittiin keskittäminen Urheaan, jolloin samaan paikkaan saatiin urheilijat, valmennus ja kansainvälisen tason harjoitteluolosuhteet. Päävalmentajaksi palkattiin slovenialainen Drakšič.

– Keskittäminen ei ollut itse tavoite. Se oli meille keino saada vaatimustasoa nostettua, Favén toteaa.

Vaatimustaso nousi harjoitussalilla

– Suomessa ei ollut voittamisen kulttuuria, eivätkä urheilijat osanneet voittaa, joten ensimmäisenä alettiin työstää asennetta, sanoo Drakšič.

Voittamiseen tarvitaan itsevarmuutta, joka syntyy luottamuksesta omaan osaamiseen. Drakšič alkoi määrätietoisesti vahvistaa urheilijoissa huippu-urheilijan asennetta. Maailman huippuja piti oppia katsomaan silmiin, ja lähteä jokaiseen otteluun sillä ajatuksella, että heidät voi voittaa.

Korkeasta vaatimustasosta tehtiin osa päivittäistä toimintaa.

– Vaatimustason nosto tarkoittaa niinkin yksinkertaisia asioita kuin sääntöjä ja toimintaohjeita, joihin urheilijoita sitoutettiin. Kuten vaikkapa miten harjoituksissa käyttäydytään ja ollaan tai että harjoituksiin tullaan aina ajoissa, Favén kertoo.

Enemmän ja kovempaa

Drakšičin valmennusfilosofian mukaan asioita alettiin tehdä enemmän ja kovempaa. Se tarkoitti harjoittelumäärän kasvattamisen lisäksi kaikkea sitä, mikä tekee maailman parhaista urheilijoista parhaita.

Favén antaa tästä konkreettisia esimerkkejä: jokainen harjoitus tehdään kunnolla ja jokainen toisto tehdään täysillä, harjoitussparriksi haetaan itseä parempi vastustajia, oma tekeminen ei koskaan ole menemistä sieltä, missä aita on matalin, itseään pitää haastaa jatkuvasti. Lisäksi kansainvälisillä leireillä tehdään tarvittaessa ekstraharjoittelua.

– Jos haluamme menestyä, emme voi tehdä vain samaa kuin muut. On tehtävä paljon enemmän. Yhdessä suomalaisen sisun kanssa se on voittava yhdistelmä, Drakšič sanoo.

Harjoittelun koventaminen vaati rinnalle myös kuormituksen seurantaa ja palautumisesta huolehtimista. Favén kertoo, että kärkiurheilijoiden kuormitusta seurataan viikoittain ja harjoittelua rytmitetään testitulosten perusteella.

– Seurannan mukaan urheilijat palautuvat ja rytmitys toimii eli he ovat kisoissa hyvin valmistautuneita ja valmiita. Harjoittelu voi olla kovaakin, kun se tehdään fiksusti ja valmentajan ammattitaidolla, hän toteaa.

Selkeä polku nuoresta huipulle

Huippujudo on keskittynyt Helsinkiin, mutta seuratoimintaa on ympäri Suomea. Favén korostaa, että nuorten on usein järkevää harjoitella omissa seuroissaan valmennusjärjestelmän mukaisia yhteisiä suunnitelmia toteuttaen.

Hän toteaa, että nuorelle judokalle on aikaisemminkin ollut hyvä järjestelmä urheilijana etenemiseen, mutta suuntaviivoja ei ollut piirretty riittävän pitkälle. Drakšičin myötä ”Rokin ohjeilla” alettiin harjoitella myös muualla ja järjestelmää alettiin rakentaa seuraavaa sukupolvea varten.

– Nyt meillä on selkeä polku, joka alkaa nuoresta ja antaa mahdollisuuden menestyä myös aikuisena. Siellä on selkeä näkymä sinne ihan aikuisten huipputasolle asti ja suunnitelma, miten sinne päästään.

Muutos vaatii luottamusta

Drakšič korostaa, että muutoksen tekeminen ei ole yksisuuntaista käskyttämistä ja tarvitaan muutakin kuin ohjeita. Ensin on rakennettava luottamus puolin ja toisin. Valmentajan on ensin saatava urheilijat luottamaan, että hän pystyy auttamaan heitä. Vasta sen jälkeen he haluavat muuttaa tekemistään. Kolmessa vuodessa muutos alkoi näkyä tuloksissa.

– Kolme vuotta on todella lyhyt aika. Se oli erittäin kova valmennuksellinen suoritus, Favén kuittaa.

Vahva järjestelmä syntyy, kun osaamista levitetään tarpeeksi laajalle. Drakšič sanoo, että Suomessa on hieno jatkuvan oppimisen periaate, johon hän uskoo omassa valmennustiimissään.

– Keskustelemme todella paljon asioista ja opimme toinen toisiltamme. Huolehdimme, että asioita jaetaan ja sparrataan mahdollisimman paljon.

– Myös valmentajakoulutusta pitää kehittää, jotta saamme osaamista mahdollisimman laajalle seuroihin. Se tuo pysyvyyttä ja vahvistaa rakenteita, Favén jatkaa.

Olympiamitalista uskalletaan jo puhua ääneen

Drakšičin aloittaessa Judoliiton tavoitteena oli saada suomalainen judo takaisin kansainväliseen mitalikantaan. Tavoite saavutettiin ja seuraavaksi tähdätään olympiamitaliin. Favén sanoo, että Los Angelesin kisat 2028 ovat uuden järjestelmän ensimmäinen todellinen testi.

– Emme vielä Pariisin kisoissa uskaltaneet rohkeasti laittaa mitalia tavoitteeksi. Nyt se on sanottu ääneen ja tällä kertaa se on aidosti mahdollista.

Suomalaisjudokoilla on nyt riittävä itsevarmuus ja uskallus voittaa. Kaikki on siis mahdollista.