Johtaminen on aina lopulta ihmisten johtamista
Urheilussa tämä näkyy kirkkaasti: valmentaminen ja johtaminen eivät ole erillisiä maailmoja – ne ovat kaksi eri roolia, mutta samalla asialla. Yhdessä ne synnyttävät kulttuurin, jossa korkea kunnianhimo ja ihmislähtöinen toimintatapa eivät ole ristiriidassa, vaan toistensa edellytyksiä.
Urheilun positiivisessa vaikutuksessa ei ole koskaan kyse vain mitaleista tai ennätyksistä, vaan niistä arvoista, jotka menestyksen taustalla elävät. Maailmassa, jossa epävarmuus kasvaa ja eriarvoisuus lisääntyy, urheilu voi näyttää käytännössä, mitä pohjoismaiset arvot tarkoittavat globaalin sekasorron keskellä: tasa-arvoa, inhimillisyyttä ja valitettavasti nykypäivänä jopa sananvapautta – tämä kaikki yhdessä tinkimättömän kunnianhimon kanssa.
Urheilun tärkein tehtävä ei ole vain voittaa kilpailuja. Sen tehtävä on kasvattaa parempia ihmisiä. Ihmisiä, jotka oppivat sitkeyttä, yhteisön merkityksen, kyvyn ylittää itsensä – ja jotka vievät nämä opit mukanaan yhteiskuntaan, työelämään ja arkeen. Se on urheilun todellinen perintö.
Siksi tarvitsemme myös kovia arvoja: kurinalaisuutta, suorituskykyä, asennetta, tahtoa voittaa. Ne antavat suunnan ja syyn treenata, lisäävät kykyä kestää pettymyksiä ja unelmoida isosti. Ilman niitä ei olisi menestyvää urheilua.
Mutta urheilun todellinen sielu löytyy pehmeimmistä arvoista: halauksesta vastustajalle rajun kamppailun jälkeen, kädenpuristuksesta maaliviivan takana, hymystä joukkuekaverille, rohkeudesta nousta epäonnistumisen jälkeen.
Reiluus. Kunnioitus. Yhteenkuuluvuus. Ne tekevät urheilusta enemmän kuin tulostaulun. Ne tekevät siitä peilin sille, keitä olemme – ja keitä haluamme olla. Suurimmat onnistumiset eivät synny palkintopallilla, vaan arjessa – matkalla kohti unelmia.
Johtaminen ei ole aina helppoa. Se on rohkeutta vaatia paljon ja samalla välittää syvästi. Se on kykyä nähdä potentiaali, syttyä siitä itse – ja saada muut loistamaan. Kaikessa organisoidussa toiminnassa ratkaisee ikivanha periaate: oikeat ihmiset oikeassa paikassa. Kun osaaminen, roolit ja vastuut kohtaavat, syntyy voittava joukkue. Jos taas väärät ihmiset ovat väärissä paikoissa, mikään strategia ei pelasta.
Kunnioitus, vahvuuksien hyödyntäminen ja yhteenkuuluvuus. Ne eivät kuulu vain urheilukentille, vaan jokapäiväiseen johtamiseen ja valmentamiseen. Näistä rakentuu Suomen tie takaisin huipulle.
Petteri Kilpinen on Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja. Hän ottaa blogeissaan kantaa liikunnan ja urheilun ajankohtaisiin aiheisiin.