Valmennus- ja johtamisosaaminen Olympiakomitean uuden strategian ytimessä

Huippu-urheilussa tavoite on selkeä: kilpailla ja voittaa. Suomalaisia urheilijoita on aina vienyt eteenpäin, ja maamme urheilun identiteettiä rakentanut menestyksen nälkä. Mutta entä jos tulevaisuuden menestys syntyykin yhä enemmän oppimisen nälästä? Olympiakomitean uudessa strategiassa menestyksen tavoittelun rinnalle nostetaan toinen yhtä tärkeä tavoite: ihmisen kokonaisvaltainen kasvu. Nämä tavoitteet eivät ole ristiriidassa keskenään – päinvastoin.

Huippu-urheilun ensimmäinen tavoite on selkeä: kilpailla ja voittaa. Olla paras. Ja tätä menestystä taas maistettiin jääkiekon MM-voiton myötä.

Menestyksen nälkä on suomalaisen urheilun tärkein draiveri. Mutta oi voi – jos tuo draiveri olisi oppimisen nälkä, olisiko meillä paljon enemmän voittajia?

Kansainvälinen huippu-urheilu muuttuu nopeasti. Samalla muuttuu myös käsitys siitä, millainen valmennus auttaa urheilijaa kasvamaan parhaaksi versioksi itsestään: ei vain urheilijana, vaan myös ihmisenä. Vaikka suomalaisessa urheilussa tehdään paljon hyvää työtä, kansainvälinen menestyksemme ei tällä hetkellä yllä muiden Pohjoismaiden tasolle. Siksi tarvitsemme muutoksen siinä, miten ajattelemme urheilusta, valmentamisesta ja oppimisesta.

Olympiakomitean uudessa strategiassa menestyksen tavoittelun rinnalle nostetaan toinen tavoite: ihmisen kokonaisvaltaisen kasvun tukeminen. Tämä ei vähennä kilpailullisuutta tai tavoitetta voittaa. Päinvastoin. Tulevaisuuden huippu-urheilussa menestys rakentuu yhä vahvemmin urheilijan kyvystä oppia, ajatella, tehdä yhteistyötä ja kasvaa ihmisenä. Samalla tavoite sisältää yhteiskunnallisen ulottuvuuden: siinä missä aiemmin urheilun yhteiskunnallista merkitystä on perusteltu liikunnallisen elämäntavan edistämisellä, on ihmisen kokonaisvaltaisen kasvun tavoitteena nähdä urheilun vaikutusmahdollisuus ihmisen kehittymiseen paljon laajemmin.

Valmentaja on aina myös kasvattaja

Urheilu on ainutlaatuinen toimintaympäristö ihmisen kasvulle. Hyvin johdettu ja valmennettu urheilu voi vahvistaa motivaatiota, oppimiskykyä, yhteistyötaitoja ja vastuunkantoa. Taitoja, joita tarvitaan niin urheilussa kuin elämässä.

Valmentaja on aina myös kasvattaja, halusi hän sitä tai ei. Siksi valmennuksen vaikutus urheilijaan voi olla joko rakentava tai rikkova.

Parhaimmillaan urheilu kasvattaa ihmisiä, jotka osaavat tavoitella omaa potentiaaliaan, toimia yhdessä muiden kanssa ja pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Hoitamalla lasten ja nuorten kasvun ohjaus laadukkaasti suomalainen urheiluyhteisö luo samalla vahvan perustan liikunnallisen elämäntavan syntymiselle sekä huippu-urheilulle.

Olympiakomitean uudella strategialla haetaan rytminmuutosta suomalaiseen urheiluun: kansainväliseen menestymiseen sekä urheilun yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen – lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen kasvun tukemiseen. Nämä kaksi tavoitetta tukevat toinen toisiaan kaikissa urheilijan uran vaiheissa.

Koripalloliiton slogan “Mature human being is a mature player” kuvaa hyvin huippu-urheilun tulevaisuuden suuntaa. Matka huipulle vaatii yhä enemmän urheilijan kasvua ihmisenä: omaa ajattelua, kykyä oppia, tehdä yhteistyötä ja kohdata myös vaikeuksia.

Suomalaisen urheilun seuraava kehitysloikka

Olympiakomitean strategia on yhteistyön strategia. Se antaa suomalaisen urheilun toimijoille yhteiset tavoitteet, yhteisen suunnan ja raamin yhteistyölle. Samalla se määrittelee myös Olympiakomitean tehtävän yhteistyön rakentajana ja johtajana.

”Vallitseva toimintakulttuuri syö strategian aamupalaksi”, sanotaan. Tärkein muutos ei tapahdukaan strategiassa tai organisaatioissa. Sen täytyy näkyä urheilijan arjessa, urheilun laadussa. Sen vuoksi strategian avulla tulee vaikuttaa toimintakulttuuriin.

Miten teemme parempaa urheilua meidän tärkeimmissä toimintaympäristöissämme – seuroissa, maajoukkueissa, akatemioissa ja valmennuskeskuksissa? Miten osaaminen saadaan paremmin näkymään urheilijan päivittäisessä harjoittelussa, kohtaamisissa ja johtamisessa?

Siksi yksi Olympiakomitean strategian painopisteistä on valmennus- ja johtamisosaamisen kehittäminen. Valmennuksen laatu määrittelee pitkälti suomalaisen urheilun laadun.

Suomessa on paljon hyviä yksittäisiä valmentajia ja johtajia. Silti laajemmin tarkasteltuna valmennus- ja johtamisosaaminen on edelleen suomalaisen urheilun suurimpia pullonkauloja. Osaaminen ei välity riittävän tehokkaasti urheilijan arkeen ja toimintaympäristöihin.

Suomalaisen urheilun vahvuus on perinteisesti rakentunut vahvalle luonnontieteelliselle osaamiselle – fysiologialle, biomekaniikalle ja harjoittelun tutkimukselle. Niitä tarvitaan jatkossakin. Huippu-urheilun Instituutti KIHU:n kaltaiset toimijat tekevät tässä arvokasta työtä, ja lajiliittojen tulee edelleen pitää huolta ja kehittää oman lajinsa erityisosaamista.

Tulevaisuudessa se ei kuitenkaan yksin enää riitä.

Tulevaisuuden kilpailuetu syntyy ihmisten ymmärtämisestä

Olympiakomitean strategiassa valmennus- ja johtamisosaamisen kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea käyttäytymistieteellistä näkökulmaa eli kykyämme kohdata ihmisiä paremmin: valmentaa, johtaa ja tukea heidän kokonaisvaltaista kasvuaan.

Puhutaan metataidoista: oppimaan oppimisesta, motivaation vahvistamisesta, itsetuntemuksesta, reflektointikyvystä ja yhteistyötaidoista. Taidoista, joita jokainen valmentaja ja urheilujohtaja tarvitsee.

Tutkimus maailman parhaista valmentajista (Learning from Serial Winning Coaches, Mallett & Lara-Bercial 2024) osoittaa, että juuri näissä taidoissa syntyy yhä suurempi ero hyvien ja parhaiden välillä. Tulevaisuuden huippu-urheilussa ratkaisevaa ei ole vain se, kuinka paljon ymmärrämme harjoittelua fysiologiaa tai kuinka korkealle asetamme vaatmustason. Ratkaisevaa on myös se, kuinka hyvin osaamme vahvistaa ihmisen motivaatiota, oppimiskykyä, itseluottamusta ja yhteistyötaitoja.

Suomalainen urheilu tarvitsee pedagogista, psykologista ja vuorovaikutusosaamista. Voimme puhua jopa valmennus- ja johtamiskulttuurin muutoksesta, jota parhaiten voi kuvata tarkastelemalla urheilijan roolia: tulevaisuudessa urheilija ei ole enää valmennuksen passiivinen kohde eli objekti, jota kehitetään, vaan urheilija on itse toiminnan subjekti, aktiivinen ajattelija, tekijä ja oppija.

Osaamiskeskus valmennus- ja johtamisosaamisen kehittämiselle

Suomaisen urheilun osaamisverkoston toimijat ovat määritelleet valmennus- ja johtamiskulttuurin kehittämiselle kolme yhteistä tavoitetta.

1. Tavoitteellinen toimintakulttuuri, jossa innostus syntyy, tavoitteista, oppimisesta ja kehittymisestä sekä menestymisestä.
2. Ihmislähtöinen toimintakulttuuri, joka tukee ihmisen kokonaisvaltaista kasvua ja oppimista sekä hyvinvointia.
3. Yhteisöllinen toimintakulttuuri, jossa oppiminen on jatkuvaa ja tapahtuu yhdessä.

Näiden tavoitteiden taustalla on uusi käsitys ihmisestä ja oppimisesta. Huippuosaaminen ei synny enää yksin yksilösuorituksista tai irrallisista koulutuksista, vaan kyvystä oppia yhdessä jatkuvasti.

Suomella olisi mahdollisuus olla maailman paras oppija. Mutta emme vielä ole.

Yksi keskeinen syy on se, että Suomelta puuttuu kokonaisvaltainen valmentajien ja urheilujohtajien kehittämisjärjestelmä.  Meillä on paljon erinomaisia yksittäisiä koulutuksen järjestäjiä, joista jollekin voisi antaa kokonaisvastuun valmennus- ja johtamisosaamisen kehittämisestä. Pelkällä verkostomaisella toimintatavalla ei edistetä osaamisen kehittymistä riittävästi.

Kuka tekee suunnitelmallisesti valmennus- ja johtamisosaamisen kehittämisen tulevaisuustyötä Suomessa? Kuka seuraa toimialan kotimaista ja kansainvälistä kehitystä sekä tutkimusta systemaattisesti ja vastaa uuden osaaminen välittymisestä koulutusorganisaatioihin ja urheilun toimintaympäristöihin? Kuka kehittää pitkällä tähtäimellä osaamisen kehittämisen rakennetta ja valmistelee viitekehystä suomalaiselle koulutusjärjestelmälle? Kuka työstää verkostotyöskentelyssä syntyvät syötteet käytännön työkaluiksi? Kuka viimeistelee osaamistavoitteet valmentamiselle ja johtamiselle?

Yllä on vain osa kysymyksistä, joihin tarvitsemme vastauksen, jos haluamme nostaa suomalaisen valmennus- ja johtamisosaamisen kansainväliselle huipulle.  Suomalainen urheilu tarvitsee uudenlaisen valmennus- ja johtamisosaamisen keskuksen – paikan, jossa kehitystyötä tehdään päivittäin suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.

Suomalainen urheilu rakentuu vahvoista yhteisöistä – seurat oppimiskeskuksina

Suomi tunnetaan koulutusyhteiskuntana, myös urheilussa. Osaamisen kehittämisessä on luotettu pitkälti formaaliin koulutukseen, vaikka tutkimusten mukaan suurin osa oppimisesta tapahtuu työn arjessa. Urheilussa jokainen harjoitus, valmennustilanne, palaveri ja kohtaaminen pitäisi nähdä myös oppimistilanteena valmentajalle ja johtajalle.

Ratkaisevaa onkin, miten hyvin pystymme tuomaan uusia jatkuvan ja yhteisöllisen oppimisen toimintatapoja – reflektointia, mentorointia, vertaisoppimista ja yhdessä kehittämistä – urheilun tärkeimpiin toimintaympäristöihin: seuroihin, akatemioihin ja valmennuskeskuksiin.

Valtakunnallisen osaamiskeskuksen lisäksi tarvitsemme uusia ratkaisuja alue- ja paikallistasolle. Erityisessä roolissa ovat urheiluseurat, jotka ovat suomalaisen urheilun elinvoiman dynamoja. Osaamisen kehittämisen pitäisi tapahtua entistä vahvemmin siellä, missä arki tapahtuu. Tässä työssä seurat ja pienemmät lajiliitot tarvitsevat tukea. Suomessa on kansainvälisestikin poikkeuksellinen urheiluopistojen verkosto, jonka potentiaalia voidaan hyödyntää paljon nykyistä vahvemmin alueellisen ja paikallisen valmennus- ja johtamisosaamisen kehittämisessä yhdessä seurojen, lajiliittojen, akatemioiden ja liikunnan aluejärjestöjen kanssa.

Tuomalla koulutusorganisaatiot seurojen lähelle on paras tapa kehittää osaamista. Seurat voivat toimia samalla oppimiskeskuksina myös valmentajille ja johtajille. Suomalainen urheilu rakentuu vahvojen yhteisöiden ympärille.

Urheilun tehtävä ei ole vain tuottaa tuloksia. Ratkaisevaa on myös se, millaisia ihmisiä urheilun kautta kasvatamme ja millaista toimintakulttuuria suomalaisessa urheilussa rakennamme. Urheilun tehtävä on kasvattaa ihmisiä, jotka uskaltavat tavoitella parastaan – urheilussa ja elämässä.

Siksi menestyksen ja kasvatuksen tavoitteet eivät ole ristiriidassa keskenään. Päinvastoin. Ne tukevat toisiaan.