Urheilijan polku alkaa ensimmäisistä harrastustunneista. Vuosien varrella mukaan tulevat valmentajat, seura, koulu, urheiluakatemia ja lopulta huippu-urheilun ympäristö. Olympiakomitea on mukana urheilijan polun eri vaiheissa kokoamassa toimijoita yhteen, kehittämässä osaamista ja luomassa yhteisiä toimintatapoja.

Harrastamisen ensimmäiset vuodet: lapsi löytää liikunnan ilon

Lapsen liikuntaharrastus alkaa usein seurassa. Ensimmäisten vuosien aikana ratkaistaan, syntyykö liikkumisesta mieleinen osa arkea ja haluaako lapsi jatkaa harrastusta myös alkuinnostuksen jälkeen.

– Tilanne on tällä hetkellä haastava. Lasten liikkuminen vähenee, harrastaminen aloitetaan yhä nuorempana ja seuratoiminnasta pudotaan pois aiempaa aikaisemmin. Yhteen lajiin keskittyminen alkaa niin ikään yhä nuorempana, kertoo Olympiakomitean urheilutoimen johtaja Liisa Ahlqvist-Lehkosuo.

Tähän Olympiakomitea hakee muutosta yhdessä lajiliittojen kanssa. Lasten urheilun sopimuksessa haetaan yhteisiä tapoja mm. kustannusten, kilpailujärjestelmien ja valmennuksen kehittämiseen sekä lasten liikunnan määrän lisäämiseen.

– Lasten urheilun sopimus julkaistaan marraskuussa, ja se kattaa reilusti yli 90 prosenttia alle 13-vuotiaista lisenssiurheilijoista. Sen jalkauttaminen on seuraavien vuosien iso teema, johon keskitymme.

Yhteisiä linjauksia tarvitaan, mutta lapsen näkökulmasta ratkaisevia asioita tapahtuu harjoituksissa ja seurassa. Siksi Olympiakomitea työskentelee myös seurojen kanssa ja auttaa niitä kehittämään toimintatapojaan.

Tähtiseura-ohjelma on seurojen laatuohjelma, joka tarjoaa seuroille asiantuntija-apua ja erilaisia työkaluja kehittymisen tueksi. Tähtiseura-auditointi käy seuran toimintaa monipuolisesti läpi ja auttaa tunnistamaan sekä toiminnan vahvuuksia että kehittämiskohteita.

– Tähtiseuraohjelma on uudistumassa niin, että se vastaa paremmin yhteiskunnan muutoksiin ja on jatkossa enemmän kehittävä kuin arvioiva ohjelma.

Lasten urheilun sopimus on tarkoitus tuoda osaksi myös Tähtiseura-ohjelmaa ja sen kriteerejä. Näin lajien ja Olympiakomitean yhteisen hankkeen tulokset näkyvät konkreettisesti seurojen arjessa.

Vuodet urheilijan polulla: millaista valmennusta urheilussa saa?

Ensimmäisellä valmentajalla on monellakin tapaa suuri merkitys. Hän voi vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi lapsen suhde urheiluun muodostuu. Jos lapsi jatkaa harrastusta ensimmäisen vuoden jälkeen, on todennäköisempää, että hän myös pysyy harrastuksen parissa pidempään. Valmennuksen laatu siis usein ratkaisee, syttyykö liikkumisen kipinä.

Valmennuksen kehittäminen kulkee Olympiakomitean työssä mukana koko urheilijan polun ajan. Tavoitteena on nostaa valmennuksen ja urheilujohtamisen osaamista sekä vahvistaa tavoitteellista, yhteisöllistä ja ihmislähtöistä toimintakulttuuria.

Ahlqvist-Lehkosuo kertoo, että Suomessa on paljon laadukasta valmennus- ja urheiluosaamista, mutta kokonaisuus on hajautunut, eikä ajantasainen tieto leviä systemaattisesti koko urheiluyhteisöön.

– Toimintakulttuuri ei muutu yhdellä päätöksellä, vaan se rakentuu siellä ja täällä. Suomeen tarvitaan yhteinen valmentamisen ja urheilujohtamisen osaamisjärjestelmä, jossa tiedetään, mitä osaamista eri tehtävissä ja uravaiheissa tarvitaan, miten sitä kehitetään ja miten osaaminen pidetään ajan tasalla. Järjestelmän täytyy vahvistaa toimijoiden välistä yhteistyötä ja varmistaa, että tutkimustieto, kansainvälinen osaaminen ja parhaat käytännöt siirtyvät koko suomalaisen urheilun käyttöön.

Urheilijan polulle: miten nuori urheilija saa urheilun ja muun elämän toimimaan yhdessä?

Yläkouluvaiheessa urheilijan arki muuttuu. Harjoittelu lisääntyy samaan aikaan, kun koulunkäynti ja myöhemmin opinnot vaativat enemmän. Urheiluakatemiat auttavat rakentamaan näiden ympärille toimivaa kokonaisuutta ja parempia mahdollisuuksia sujuvaan kaksoisuraan.

Olympiakomitea koordinoi valtakunnallista urheiluakatemiaverkostoa ja pitää toimijat yhteisessä suunnassa. Paikalliset urheiluakatemiat rakentuvat kuntien, oppilaitosten ja muiden toimijoiden yhteistyölle, ja valtakunnallinen koordinointi auttaa kehittämään niiden toimintaa yhtenäisesti.

Lisäksi Olympiakomitea huolehtii, että kaksoisura ja urheilijoiden tarpeet huomioidaan päätöksenteossa.

– Meidän roolimme urheilijan kaksoisuralla on erityisesti edunvalvonnassa ja vaikuttamistyössä. Vaikutamme esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön suuntaan, jotta kaksoisura ja urheilijoiden asiat pysyisivät mukana päätöksenteossa.

Tavoitteet maailman huipulla: miten osaaminen ja resurssit kohdennetaan?

Kun urheilijan tavoitteet kovenevat, myös ympäristön vaatimukset kasvavat. Olympiakomitean huippu-urheilutyössä pyritään tunnistamaan lajien kehityskohteita ja auttamaan niiden ratkaisemisessa.

– Huippu-urheilussa meidän tehtävämme on mahdollistaa lajien onnistuminen, kiteyttää Olympiakomitean huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen.

Pariisin olympialaisten jälkeen suomalaista huippu-urheilua alettiin uudistaa. Yksi osa muutosta on ollut urheilijoiden apurahojen ja lajien tehostamistukien kriteerien tarkentaminen yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.

– Siitä käynnistyi melkoinen myllerrys, jonka seurauksena olemme ministeriön kanssa esimerkiksi tarkentaneet apurahojen ja tehostamistukien kriteerejä ja tehneet niihin aika paljon muutoksia, Hänninen sanoo.

Resurssien ohjaamisen lisäksi huippu-urheilussa panostetaan osaamisen kehittämiseen. Olympiakomitea on käynnistänyt lajien välisiä sparriryhmiä, joissa valmentajat voivat jakaa kokemuksia ja oppia toisiltaan.

– Verrokkimaissa osaaminen on keskitetty paremmin kuin meillä Suomessa ja lajien välinen yhteistyö on voimakkaampaa. Siksi olemme perustaneet sparriryhmiä, joissa valmentajat pääsevät oppimaan muilta samantyyppisten lajien valmentajilta.

– Ehkä kaikkein tärkein asia on se, että me yritämme muuttaa suomalaisen urheilun toimintakulttuuria, ettei puhuttaisi enää vain rakenteista ja prosesseista, vaan siitä, että lähdetään parantamaan lajia arkea, koska on selvää, että arki ratkaisee. Tämä on hyvin monen menestyvän maan tärkein prioriteetti, Hänninen kiteyttää.