Liikunta- ja urheilupolitiikan suurin tasa-arvohaaste ei enää ole rikkoa lasikattoja tai tunnistaa tasa-arvoon liittyviä ongelmia, vaan tehdä päätöksiä, jotka muuttavat rakenteita. Kansainvälisen tasa-arvoverkoston maailmankonferenssi paalutti tasa-arvon seuraavia kehitysaskelia saavutettujen läpimurtojen jälkeen.
Birminghamissa heinäkuussa 2026 järjestetty International Working Group on Women and Sport IWG:n naisten ja urheilun maailmankonferenssi kokosi 900 osallistujaa 80 maasta arvioimaan, miten urheilun johtamista, rahoitusta, päätöksentekoa ja toimintakulttuuria on uudistettava. Suomen delegaatiossa vahvistui käsitys, että muutos perustuu yhteiseen vastuuseen, yhteistyöhön sekä siihen, että opittu viedään käytännön toiminnaksi.
Naisten urheilu kasvaa ja ansaitsee erityishuomiota
Viime vuosien kasvu naisten urheilussa on ollut kiistatonta. Markkinatutkimusyhtiö Ipsoksen Trinh Tun esittämät tilastot osoittivat, että katsomot täyttyvät, kaupalliset kumppanit kiinnostuvat ja yleisöt löytävät naisten kilpailut aivan uudella tavalla. Silti yksi virhe toistuu yhä: naisten urheilua arvioidaan edelleen liian usein miesten urheilun mittareilla.
Sijoittaja Michele Kangin mukaan se on strateginen virhe.
Naisten urheilua ei pidä nähdä miesten urheilun jatkeena tai pienempänä versiona, vaan omana markkinanaan, jolla on erilainen yleisö, erilaiset kasvumahdollisuudet ja erilaiset liiketoiminnan lähtökohdat. Menestystä ei rakenneta kopioimalla olemassa olevaa, vaan luomalla uudenlaisia toimintamalleja.
Todellinen kilpailuetu ja arvonnousu syntyy paljon pidemmällä aikajänteellä. Jos tavoitteena on kehittää naisten huippu-urheilua tai kasvattaa naisten urheilun kaupallista arvoa, on tarkasteltava koko ekosysteemiä: junioripolkuja, valmennusta, tutkimusta, olosuhteita, mediaa ja kaupallisia kumppanuuksia. Yksittäinen menestystarina ei kanna, jos sen taustalla oleva rakenne on heikko.
Naisten urheilun tulevaisuus ei synny itsestään, vaan sitä rakennetaan tietoisilla valinnoilla. Tämä edellyttää myös uudenlaista ajattelua rakenteista lähtien. Nykyisten rakenteiden parantaminen ei riitä. Pitää rohkeasti kuvitella millainen kestävä, millainen kestävä ja tasa-arvoinen urheilun ekosysteemi voisi olla. Professori Fiona Chambersin kuvaama ”design fiction” eli tulevaisuuksien tietoinen muotoilu on tapa asettaa ihminen kehittämisen keskiöön. Keskeinen kysymys ei ole vain se, millaista urheilua rakennamme, vaan kenelle ja miksi.
Tavoitteena ei voi olla vain auttaa naisia ja tyttöjä sopeutumaan olemassa oleviin rakenteisiin. Rakenteita on muutettava niin, etteivät ne alun perinkään sulje osaa ihmisistä ulkopuolelle. Tällöin kysymys ei ole vain siitä, kuinka paljon naisia osallistuu, vaan siitä, ketkä pääsevät käyttämään valtaa, määrittelemään toiminnan tavoitteita ja osallistumaan ratkaisujen suunnitteluun.
Naisten urheilun seuraava vaihe vaatii johtajuutta – ei enää pelkkiä puolestapuhujia
Todellinen muutos syntyy harvoin yhdestä suuresta mullistuksesta. Se rakentuu pitkäjänteisesti, joskus lähes huomaamatta. Sinnikkyys ja ajan merkitys tuli vahvasti esille mm. UEFA:n varapuheenjohtaja Laura McAllisterin puheenvuorossa. Tarvitaan niin sanottuja lempeitä haastajia – ihmisiä ja organisaatioita, jotka uskaltavat kyseenalaistaa vanhat toimintatavat ilman vastakkainasettelua. He muuttavat kulttuuria askel kerrallaan. Muutokselle ei voi asettaa epärealistisia aikatauluja.
Katse on suunnattava seuraavaan sukupolveen ja niihin tyttöihin, jotka ovat vasta löytämässä liikunnan ilon. Millaiset mahdollisuudet heille tarjotaan? Entä kuinka hyvin ymmärrämme heidän kehonsa, kasvunsa ja harjoittelunsa erityispiirteet? Tutkimus naisten fysiologiasta on edelleen monin paikoin puutteellista, vaikka juuri siihen perustuu turvallinen, terveellinen ja tuloksellinen valmennus. Ja erityisesti tytöt ja naiset, joilla on jotain erityisen tuen tarvetta kokevat liian usein päällekkäistä syrjintää, ja moninaisia esteitä. Mahdollisuuksien löytäminen vaatii asennetta, yhdessä oppimista ja yhteistyötä. Tutkimuksen puute ei ole vain tasa-arvokysymys. Se on myös suorituskyvyn, terveyden ja kilpailukyvyn kysymys.
Urheilijoiden raskaus, synnytys, äitiys ja paluu huippu-urheiluun osoittavat konkreettisesti, kuinka urheilun järjestelmät on usein rakennettu miesurheilijan oletetun elämänkulun ympärille. Naisia on rajattu tutkimusten ulkopuolelle, sillä naiskehon hormonitoiminnan on koettu hankaloittavan tutkimusta. Tarvitaankin enemmän naisurheilijoita ja heidän elämänkulkujaan huomioivia tutkimushankkeita sekä tiedon hyödyntämistä konkreettisiin tukijärjestelmiin, valmennuskäytäntöihin ja kilpailusääntöihin.
Uudenlainen urheilujohtaminen on vallan ja mahdollisuuksien jakamista
Organisaatiotasolla tasa-arvon kehittäminen jää liian usein tavoitteiden asettamiseen ja juhlapuheisiin. Tavoitteet ovat tärkeitä, mutta yksin ne eivät muuta toimintaa. Liian usein ne jäävät viestinnäksi. Tasa-arvo ei ole yhden tasa-arvovastaavan, naisjohtajan, hankkeen tai järjestön tehtävä. Vastuu kuuluu hallituksille, johdolle, valmentajille, rahoittajille, medialle, tapahtumajärjestäjille, viranomaisille, kumppaneille ja kaikille urheiluyhteisön jäsenille.
Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtaja Sebastian Coen mukaan sukupuolten tasa-arvo ei edennyt organisaatiossa pelkillä tavoitteilla, vaan vasta, kun otettiin käyttöön sitovia kiintiöitä, uudistettiin sääntöjä sekä varmistettiin, että tasa-arvo ulottui organisaation kaikille tasoille hallituksesta valmennukseen. Muutosta myös mitattiin systemaattisesti. Tavoitteena ei ollut vain naisten edustus kokoushuoneessa, vaan erilaisista kokemuksista ja näkökulmista syntyvät paremmat päätökset ja osallisuus.
Johtamisessa puhutaan usein mahdollisuuksien ikkunoista. Juuri nyt sellainen on avoinna. Naisten urheilun ympärille on syntynyt ennennäkemättömän kiinnostava toimintaympäristö, jossa yleisöt, media, sponsorit ja sijoittajat liikkuvat samaan suuntaan. Aika naisten urheilun edistämiselle on juuri nyt tässä ajassa, kun konservatiiviset arvot ovat koventuneet. Naisten urheilun läpimurto on jo nähty ja naisten määrä päätöksentekijätasoilla on lisääntynyt kansallisissa liikunta- ja urheilujärjestöissä. Nyt ratkaistaan, osaammeko johtaa sen seuraavaa vaihetta.
Kohti tasa-arvoisempaa urheilua kansallisesti
Naisten urheilun seuraava vaihe ei keskity läpimurron juhlistamiseen, vaan siihen, mitä rakennamme sen jälkeen. Konferenssin kantavan teeman Beyond the Breakthrough mukaisesti, läpimurto ei ole päätepiste, vaan lähtölaukaus pitkäjänteiselle kehitykselle.
Suomessa tämä tarkoittaa, että liikunta- ja urheilujärjestöjen on tarkasteltava omia rakenteitaan kriittisesti. On arvioitava, ketkä tekevät päätökset, keille resurssit kohdistuvat, keitä valitaan johtajiksi ja valmentajiksi, millaisia tiloja rakennetaan, miten turvallisuutta johdetaan ja keiden kokemukset jäävät tiedonkeruun ulkopuolelle.
Konferenssi juhlisti samalla Brighton Plus Helsinki -julistusta, joka tähtää urheilun yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen. Suomessa julistuksen allekirjoittaneet 34 organisaatiota muodostavat jo laajan joukon, joka vie yhteistyössä tasa-arvoisen urheilun tavoitteita käytäntöön.
Teksti: Sari Rautio, Marika Uusi-Illikainen ja Karoliina Ketola
IWG-konferenssin tuomisia käsitellään tasa-arvotyön etäkahveilla 11.9. sekä myöhemmin syksyllä Yhteinen matka -hankkeen päätöstilaisuudessa (ajankohta ilmoitetaan myöhemmin). Tasa-arvotyön etäkahvit joka kuun toisena perjantaina. Ohjelmassa lyhyt teema-alustus ja keskustelua. Osallistu tasa-arvotyön etäkahveille Teamsissa.