Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Liikuntapoliittinen selonteko

Suomen ensimmäinen liikuntapoliittinen selonteko kattaa mm. linjaukset liikunnan lisäämisestä elämän eri vaiheissa, liikuntapaikkarakentamisesta, liikunnan kansalaistoiminnasta ja huippu-urheilusta. Päämääränä on lisätä merkittävästi ihmisten fyysistä aktiivisuutta.

Liikuntajärjestöt ovat osallistuneet selonteon laatimiseen muun muassa ehdottamalla selontekoa sekä antamalla lausuntoja selonteon sisältöön.

Liikuntapoliittinen selonteko on merkittävä avaus suomalaisen liikuntapolitiikan kehittämiseksi 2020-luvulla. Selonteko ottaa kantaa ja ehdottaa toimenpiteitä liikunnallisen elämäntavan edistämiseen, huippu-urheilun kehittämiseen sekä seuratoiminnan edellytysten varmistamiseen. Selonteolle on selkeä tarve.

Liikkeen lisäämiselle on vahva yhteiskunnallinen perustelu. Liian vähäisestä liikunnasta koituu merkittävät yhteiskunnalliset haitat ja kustannukset. UKK-instituutin koordinoiman selvityksen mukaan liikkumattomuuden yhteiskunnalliset kustannukset ovat vuosittain 3,2-7,5 mrd. Kustannukset ovat ongelma ja lisäksi ne kuvaavat ihmisten kokemia haittoja ja vaikeuksia.

Myös tavoite huippu-urheilumenestyksen edistämisestä on perusteltu. Huippu-urheilu kiinnostaa ja innostaa ihmisiä ja sitä pidetään merkityksellisenä, mutta kansainvälinen kilpailu menestyksestä kovenee. Nykyisen menestystason pitäminenkin edellyttää kovempia ponnisteluja koko huippu-urheilun kentässä.

Olympiakomitea painottaa selonteossa seuraavia seikkoja eri toimia mahdollistavina toimina, jotka ovat tärkeä toteuttaa mahdollisimman pian, jo tulevalla vaalikaudella:

  • Budjetin avaaminen liikunnalle
  • Liikunnan edistäminen poikkihallinnollisesti

 

Lisäksi hyvinvoinnin ja liikuntakulttuurin kehittämisen kannalta painotettavia aiheita selonteossa ovat:

  • Seurojen elinvoiman lisääminen
  • Harrastamisen mahdollistaminen koulupäivän yhteydessä
  • Huippu-urheilumenestyksen tukeminen
  • Terveyttä edistävän liikunnan lisääminen

Budjetin avaaminen

Budjetin avaaminen on mainittu selonteossa periaatteena. Keskeistä on, että jatkossa liikuntaan on syytä käyttää rahapelivoittovarojen lisäksi myös yleiskatteellisia budjettivaroja. Se mahdollistaa keskeiset selonteossa mainitut uudet toimet liikkeen ja urheilumenestyksen lisäämiseksi.

Budjetin avaaminen on perusteltua useasta syystä. Keskeistä on, että uusia kohdennuksia liikkeen ja huippu-urheilumenestyksen lisäämiseen ei voida tehdä, ellei rahaa kohdenneta myös yleiskatteellisesta budjetista. Tarvetta kuvaa hyvin esimerkiksi yli 3 miljardin yhteiskunnalliset kustannukset. Nyt liikunta on ainoa toimiala, jonka koko valtionrahoitus tulee käytännössä yksinomaan rahapelivoittovaroista.  Liikunnan noin 150-160 miljoonan budjeteista vain muutama miljoona on kohdennettu yleiskatteellisista varoista aiempina vuosina. Esimerkiksi kulttuurin osalta nykyisin vain hieman yli puolet (246 miljoonaa) noin 444 miljoonan euron budjetista kohdennetaan rahapelivoittovaroista.

Tarkasti ottaen budjetin avaaminen tarkoittaa kahta toisiinsa liittyvää asiaa:

1) liikuntabudjetissa käytetään jatkossa yleiskatteellisia budjettivaroja veikkausvoittovarojen lisäksi ja siten lisätään liikunnan kokonaisbudjettia sekä

2) nykyisin liikuntabudjetissa olevia määrärahoja siirretään soveltuvin osin muiden hallinnonalojen yleiskatteellisiin budjetteihin ja myös siten lisätään liikunnan kokonaisbudjettia.

Budjetin avaaminen mahdollistaa liikuntabudjetin kasvun ja rahoituslähteiden monipuolistamisen sekä lisäksi poikkihallinnollista liikunnan ja urheilun edistämistä.

Liikunnan edistäminen poikkihallinnollisesti

liikkeen lisäämiseen ja huippu-urheilun kehittämiseen liittyviä päätöksiä tehdään monilla hallinnonaloilla. Selonteossa kuvataan konkreettisesti poikkihallinnollisuuden lisäämistä.

Olympiakomitean kanta on, että vaikuttavuuden ja toimeenpanon varmistamiseksi sekä koordinaation selkiyttämiseksi yhteistyövelvoite tulee kirjata liikuntalakiin. Poikkihallinnollisen yhteistyön tulee toteutua valtioneuvostotasolla, esimerkiksi liikunnan ministerityöryhmässä. Yhteistyön toimeenpanemiseksi tulee myös perustaa valtioneuvoston nimeämä liikuntaa koordinoiva toimielin, jonka puheenjohtajana toimii OKM:n edustaja. Siinä tulee olla myös liikunta- ja urheilujärjestöjen edustus. Nykyisessä lainsäädännössä opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi muilla hallinnonaloilla ei ole velvoitetta ottaa liikuntaa ja urheilua huomioon päätöksenteossaan.

Selonteossa on huomioitu hyvin poikkihallinnollisuuden tarve. Siinä todetaan: ”Jatkossa tulisi perustaa yksi valtioneuvoston nimittämä ja opetus- ja kulttuuriministeriön johtama liikuntapolitiikan koordinaatioelin, jossa olisi edustus kaikista fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan edistämiseen tavalla tai toisella liittyvistä ministeriöistä sekä tarvittaessa myös valtionhallinnon ulkopuolisia asiatuntijajäseniä esimerkiksi järjestöistä.” (s. 41-42).

Keskeisiä liikuntapoliittiseen selontekoon liittyviä sisältöjä:

Aikataulu – keskeisiä päivämääriä:

 

Lisätiedot:

Päällikkö, kv- ja yhteiskuntasuhdetiimi, Ilmari Nalbantoglu

ilmari.nalbantoglu (a) olympiakomitea.fi

p. 050 574 1112

 

“Selonteon tavoitteena on lisätä liikkumista kaikissa ikäluokissa”

Urheiluministeri Sampo Terho

120 miljoonaa

Selonteossa ehdotetaan tuntuvaa lisäystä liikunnan rahoitukseen