Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä

Lasten harrastustoiminta

Jokaiselle lapselle ja nuorelle mieleinen harrastus

Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Koululla ja urheiluseuroilla yhdessä on avainrooli siinä, että tämä harrastamisen mahdollisuus voidaan taata kaikille.

Matalan kynnyksen harrastustoiminta koulujen iltapäivissä antaa uusia mahdollisuuksia, innostaa mukaan ja kokeilemaan uutta. Harrastuskerhot koululla koulupäivän yhteydessä mahdollistavat yhdenvertaisen harrastamisen, lisäävät lapsille ja nuorille aikaa perheen ja kavereiden kanssa ja vähentävät yksinäisyyttä. Lapset, vanhemmat, opettajat ja yhdistystoimijat ovat ottaneet harrastamisen koululla hyvin vastaan.

Lasten ja nuorten harrastamisen tilanne

Kysymykseen ”onko sinulla jokin harrastus” vastaa myöntävästi 90% koululaisista. Säännöllisessä harrastustoiminnassa on mukana merkittävästi pienempi määrä oppilaista. Laajinta harrastaminen on urheiluseuroissa: yli puolet lapsista ja nuorista harrastaa liikuntaa ja urheilua seuroissa.

Koulujen kerhotoimintaan osallistuu alle kolmasosa oppilaista.  Aktiivisuus koulun kerhoissa vähenee luokkatason noustessa: 31% viidesluokkalaisista, 20% seitsemäsluokkalaisista ja 15% yhdeksäsluokkalaisista osallistuu kerhotoiminaan. Koululaiskyselyn mukaan kysyntää olisi ennen kaikkea koulussa tapahtuvalle matalan kynnyksen harrastustoiminnalle.

Harrastustunnilta liikunnan harrastajaksi

Seuratoiminnassa liikunnalliseen harrastustarjontaan on jo vahva kulttuuri. Yhdenvertaisuus, monipuolisuus, monilajisuus, leikillisyys ja terveellisiin elintapoihin ohjaaminen ovat yhteisöllisen seuraharrastamisen ydintä, jotka vastaavat hyvin matalan kynnyksen harrastamisen haasteisiin.

Tutussa kouluympäristössä, omien kiinnostuksen kohteiden parissa ja kavereiden kanssa jaettu aika madaltaa helposti aremmankin lapsen ja nuoren kokeilemisen kynnystä. Mahdollisuus jatkaa tykättyä tekemistä vaikkapa urheiluseurassa vapaa-ajalla on seuraava askel kohti liikunnallista elämäntapaa. Parhaimmillaan koulupäivän yhteydessä toteutettu harrastustunti voi olla koulupäivän, jopa koko kouluajan paras tunti.

Lasten urheilu

Jokaisen lapsen riittävä liikkuminen on arvokas asia. Lapsi innostuu urheilusta ja hänelle syntyy edellytykset kasvaa hyväksi urheilijaksi. Urheileva lapsi oppii monipuoliset liikuntataidot, hänelle kehittyy hyvä fyysinen harjoitettavuus ja hän omaksuu urheilullisen elämäntavan.

Urheileva lapsi liikkuu ja urheilee vähintään 20 tuntia viikossa. Valtaosa lapsen kokonaisliikuntamäärästä koostuu monipuolisesta omaehtoisesta liikkumisesta ja urheilusta. Ohjattu harjoittelu ja kilpaileminen on laadukasta ja tukee lapsen urheilijaksi kasvua. Lapsella on niin halutessaan mahdollisuus harrastaa monia eri lajeja.

Lapsen urheilijaksi kasvua tuetaan hyvällä seurojen, koulujen, kotien ja eri lajien välisellä yhteistyöllä. Urheileva lapsi on toiminnan keskiössä ja lapsen lähipiiri mahdollistaa urheilijaksi kasvun. Mallissa päähuomio kohdistuu seuran, kodin ja koulun sekä eri seurojen ja eri lajien väliseen yhteistyöhön. Lasten urheiluun ja liikuntaan sopivat olosuhteet ja välineet sekä niiden saatavuus mahdollistavat tavoitteiden toteutumisen.

Lapsuusvaiheen urheilun yhteinen kehittäminen perustuu Urheilijan polun lapsuusvaiheen asiantuntijatyöhön

  • Suomessa tehdään paljon ansiokasta työtä lasten liikunnallisen kerhotoiminnan parissa. Ongelmana on se, että toimintaa on edelleen liian vähän.
  • Vain 1/3 lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaan. Alakouluikäisen lapsen tulisi liikkua kaksi tuntia päivässä.
  • Vain 23% lapsista osallistui koulun liikuntakerhoon vähintään kerran viikossa.
  • Kouluista 60 % haluaisi lisätä kerhotoimintaa

Lähteet: Koululaiskysely 2017, Liikkuvan koulun väliraportti 2017, LIITU –tutkimus 2018

23%

lapsista osallistui koulun liikuntakerhoon vähintään kerran viikossa