Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä
10.10.2018 | Seuratoiminta

Urheiluseurojen tunnuslukuja

Kymmenen vuoden välein toteutettu suuri valtakunnallinen seuratutkimus julkaistiin keväällä. Tutkimus toteutettiin nyt neljättä kertaa, viimeiset kolme kertaa tutkija Pasi Kosken johdolla, joka toimii tällä hetkellä Turun yliopiston liikuntakasvatuksen professorina.

Kosken tutkimusaiheet ovat liittyneet liikunnan yhteiskunnallisiin teemoihin – etenkin lasten ja nuorten liikuntaan sekä kansalaistoimintaan.− Maailma on muuttunut aika paljon viime vuosikymmenten aikana ja samoin ihmisten tavat elää. Seura- ja yhdistystoiminta on pystynyt silti pitämään hyvin puoliaan. Toiminta ei ole muutoksista huolimatta hiipunut.
Historian aikana Suomessa on perustettu noin 30 000 liikunta- ja urheiluseuraa. Näistä toimivia on yhdistysrekisterin mukaan noin 14 000, mutta kuntien arvioiden ja laskelmien perusteella niitä on muutama tuhat vähemmän. Keskimäärin seuroissa on 359 jäsentä.

− Edellisen tutkimuksen aikaan, 10 vuotta sitten, näytti siltä, että seurojen keskimääräinen koko lähtee pienenemään, mutta se suunta ei kuitenkaan jatkunut. Erikoistumista on tapahtunut ja koko ajan tulee uusia seuroja ja uusia lajeja, mutta silti keskikoko ei ole pienentynyt. Yksi syy voi olla, että ammattimaistumisen myötä tarvitaan massaa ja harrastajia, Koski pohtii.
Seurakentän polarisaatio eli ääripäiden vahvistuminen näkyy kuitenkin myös harrastajamäärissä. Sekä pienten että suurten seurojen osuus on kasvanut.

Jäsenmäärältään pieniä, maksimissaan 165 jäsenen seuroja on noin puolet seuroista ja suuria, yli 500 jäsenen seuroja on 18 prosenttia. Lajeittain seuroja on eniten jalkapallossa, 930 seuraa. Seuraavaksi suurimpina ovat salibandy 850 ja yleisurheilu 630 seuralla.

Lapsista peräti 90 prosenttia on jossain vaiheessa mukana seuratoiminnassa. Tutkimushetkellä 9 – 15 -vuotiaista liikkui seuroissa noin 60 prosenttia.
− Seuroihin tuloikä on laskenut joka vuosikymmenellä yhdellä vuodella. Nykyisin seuroissa harrastaminen aloitetaan jo ennen kouluikää. Samalla lopettamisen ikä on tullut samaa reittiä aiemmaksi. Kummallinen kuvio on saatu luotua, ihmettelee Koski.

Aikuisista enää 13 prosenttia on seuratoiminnassa mukana, mutta ikääntyneiden toiminnassa näkyy selkeää kasvua.
− Kolmasosa seuroista tarjoaa ikääntyneille liikuntaa ainakin 2 kertaa kuukaudessa. Muutos oli selvä, Koski kommentoi.
Reilulla kolmanneksella seuroista on päätarkoituksena kunto- ja harrasteliikunta, kun taas vajaa kolmannes keskittyy ennen kaikkea kilpaurheiluun. Loput pyrkivät huolehtimaan kummastakin osa-alueesta tasapuolisesti.

Seuroissa on yhä enemmän ammattilaisia työsuhteissa. Viidesosassa (21 %) seuroista on päätoiminen työntekijä, yhteensä noin 5 100 työntekijää ja yli kolmasosassa (35 %) on osa-aikainen työntekijä eli yhteensä noin 28 500 työntekijää. Tutkimuksen mukaan päätoimiset ja osa-aikaiset työntekijät vastaavat vuosittain seuroissa noin 10 000 henkilötyövuodesta.
Ammattilaisia palkataan myös harraste- ja pieniin seuroihin.

− Seurojen ammattimaistuminen, on sekä hyvä että joissain tapauksissa huono kehitys. Ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta mitä palkallisuuden myötä tapahtuu vapaaehtoisuudelle. Monet käyttävät mielellään aikaansa seuran eteen, jos on hyvä tekemisen meininki. Ammattilainen voi sen luoda ja se on mahdollisuus. Toinen ääripää on, että ajatellaan, että miksi pitäisi tehdä vapaaehtoistyötä, kun jollekin työstä maksetaan, Koski pohtii ja viittaa tutkimukseen, jossa aiemmin oli mukana.

− Tutkimme 200 seuraa, joihin saatiin palkallinen työntekijä. Pääsääntöisesti toiminta meni parempaan suuntaan.
Artikkeli on ensimmäinen osa kolmiosaista juttusarjaa suuren seuratutkimuksen tuloksista ja päätelmistä.