Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä
30.12.2016 | Olympiakomitea

Onko urheilujohtaminen kiinni ajassa?

Reilun Peilin syyskuun aiheeksi valikoitui urheilujohtaminen Kansallisen Liikuntafoorumin teeman mukaisesti. Kysymyksen saatteessa kuvattiin tämän hetken merkittäviä globaaleja sekä kansallisia haasteita. Vastaajajoukko keskittyi vastauksissaan lähes yksinomaan Suomea koskettaviin teemoihin.

Kysymys esitettiin Reilu Peili -raadin lisäksi Liikuntafoorumiin ilmoittautuneille, Valon jäsenjärjestöjen operatiiviselle- ja luottamusjohdolle sekä Valon ja Olympiakomitean hallitusten jäsenille. Vastauksia kertyi 72. Puolet vastaa kysymykseen kielteisesti, kolmasosa myönteisesti ja 15 prosenttia ei osaa sanoa. Monen Kyllä- tai Ei-vastauksen valinneilta perusteluissa selviää molemmat vaihtoehdot sisältävä mielipide.

Kysymykseen on vastattu monelta eri kantilta. Periaatteessa kaikilla on yhteneväinen näkemys tilanteeseen: Osa urheilujohtamisesta on vanhanaikaista, osa uudenaikaista – ja uudistumisen tarve on jatkuva. Ruohonjuuritason johtaminen saa ajantasaisuudestaan paremmat arvosanat kuin ylätaso, jota arvostellaan myös liiasta hierarkkisuudesta ja sisäpiiriin kiertymisestä. Muutoksen tarve tunnistetaan, mutta toteutuksen tienviitat ovat osittain sumun peitossa.

Kielteisesti vastanneista moni perustelee vastauksensa eräänlaisella johtamistyhjiöllä: kuvataan haasteita, joihin kukaan ei tartu. Muutama myös kommentoi tätä ääneen – keneltä johtamista kaivataan, millä taholla vastuu tulisi olla?

Ei-vaihtoehdon valinneet tarkastelevat urheilumaailman perinteistä kiinni pitävää osaa, vaikka moni myöntää muutakin löytyvän. Sanojen ja tekojen välillä on ristiriitaa. Yhteiseen päämäärää vievää linjaa ei löydy tai sille ei haluta lähteä. Rakenteellista tahmeutta on monessa kohden, luottamusmiesjohdon harvoista kokoontumisista järjestöhimmeleihin.

Kyllä-vaihtoehdon valinneet valottavat kantojaan konkreettisin esimerkein ja ruohonjuuritason työn kautta: Johtaessa on pakko pysyä kiinni ajassa. Suuri osa myönteisesti vastanneista edustaa järjestöjohtoa, ja moni perusteleekin kantaansa realiteettien kautta: Seuratasolla johtamista tehdään usein vapaaehtoistyönä ja intohimosta. Moni vastaus pitää sisällään luottamusta ja toivoa siihen, että muut(kin) urheilulaivojen kipparit olisivat tulevaisuusorientoituneita, rohkeita ja innostavia johtajia.

Vastauksissa toistuva teema on johtamisen sekä toimijoiden sukupolvenvaihdos. Se on kesken. Toisaalta uuden ajan johtamisen tarpeita ei nähdä välttämättä vain sukupolvisidonnaisina. Johtajan tulee kuunnella ja kuulla eri ääniä, kunnioittaa diversiteettiä, innostaa ja kokeilla. Uusia avauksia kuunnellaan, ja niistä valitaan parhaat.

Urheilulla on mahdollisuus ottaa itseään suurempi rooli muuttuvassa, uutta suuntaa ja menestystä hakevassa Suomessa. Monen vastaajan katseet ja odotukset kohdistuvat tähän potentiaaliin. Uutena mahdollisuutena koetaan varsinkin maahanmuutto- ja yhdenvertaisuuskysymykset. Voimisteluliiton vs. pääsihteeri Olli-Pekka Lintula kuvaa johtajuutta kyvyksi ottaa mukaansa. Se onkin kannatusta keräävä ajatus, jonka kaipuuseen on tässä ajassa helppo yhtyä

Kuvitus: Pirita Tolvanen