Tieteen, taiteen ja urheilun huippuosaamisen päivä innosti yhteiseen keskusteluun

Ensimmäistä kertaa järjestetty Excellence in Finland -päivä kokosi 300 tieteen, taiteen ja urheilun osaajaa yhteiseen seminaaripäivään oppimaan toisiltaan ja verkostoitumaan. Huippuosaamisen teemoja käsiteltiin yksilön, organisaation ja yhteiskunnan näkökulmista.

– Erinomaisuutta tavoiteltaessa tarvitaan rohkeutta, viisautta oppia virheistään, ahkeruutta tehdä työtä myös silloin, kun palkinnot häämöttävät kaukaisuudessa tai unelmissa ja uskoa jatkaa eteenpäin myös vastoinkäymisten edessä. Mielestäni meidän pitäisi entistä suoremmin puhua suurista unelmista ja kannustaa niiden tavoitteluun. Hylätkää siis kyynisyys ja ylittäkää epäluulot. Olkaa idealisteja ja unelmoikaa suuria, ja auttakaa ja tukekaa muita samaan, rohkaisi eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho avauspuheessaan.

Excellence in Finland -verkosto on puolentoista vuoden aikana järjestänyt yhdessä mukana olevien tahojen kesken kiihdyttämöitä, jotka ovat toimineet ajatushautomoina uuden osaamista jakavan toimintatavan kehittämisessä.

– Kiihdyttämöissä eri tahot vuorollaan ovat avanneet sitä, miten ne näkevät huippuuden ja huippu-osaamisen tukemisen. Kiihdyttämöiden ajatuksena on ollut se, että päästään sisään toinen toistemme huippuosaamisen ajatteluun ja rakenteeseen, minkä perusteella on ollut mahdollista kehittää toimintatapaa keskinäisen luottamuksen syntymisen kautta, taustoitti johtaja Mika Kojonkoski Olympiakomitean Huippu-urheiluyksiköstä.

Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori ja tieteen akateemikko Markku Kulmala avasi omassa puheenvuorossaan omaa matkaansa tieteen absoluuttiselle huipulle.

– Jos halutaan tehdä uutta, on mentävä ensimmäisenä. Selvää on, että kukaan ei tiedä vastausta. Yksin saa harvoin enää nykypäivänä jotain ihmeellistä aikaan. Täytyy siis olla epämukavuusalueella. Siellä ei voi olla 24/7 58 vuotta peräkkäin, mutta uusia epävarmuusalueita on löydettävä. Käytän itse tästä termiä tuottoisa epävarmuus.

Mitä huippuus on?

Ensimmäisessä paneelikeskustelussa pohdittiin mitä huippuus oikein on. Panelistit keskustelivat erityisesti huippuutta määrittävistä piirteistä sekä siitä, kuinka eri aloilla on eri tapoja ja määritelmiä huippuuden mittaamiselle. Paneelikeskusteluita moderoi toimittaja Reetta Räty.

– Yksi huippuuden piirre on kyky tai rohkeus nähdä maailmaa omalla tavallaan. Meillä on jokaisella siihen oma resepti. Kun kysytään, voiko huippuutta opettaa, lopputulosta ei varmaan, mutta prosessia voi, pianisti Paavali Jumppanen kiteytti.

– Olen pyrkinyt vaalimaan omalla urallani uteliaisuutta, koska takakenoon on helppo asettautua. Silloin menettää näyttelijänä mielestäni kaiken – etukenon, uteliaisuuden ja lapsen viattoman katseen. Uteliaisuuden suojeleminen on kaikkein olennaisinta, näyttelijä ja Taideyliopiston professori Elina Knihtilä kertoi.

– Mitä lähemmäs huippua mennään, sitä enemmän henkisillä voimavaroilla on merkitystä. Huippuus on kiinni pienissä valinnoissa ja yksityiskohdissa, se on pitkän jatkumon tulos. Epämukavuusalueella liikkuminen on ollut ohjenuora oman urani aikana ja se on välttämättömyys, jos haluaa saavuttaa jotain. Hyvänolontunnetta pitää välttää pitkäaikaisesti – totta kai harjoituksissa ja voitosta se saa tulla, mutta sen pitää mennä myös ohi, alppihiihdon olympiamitalisti Tanja Poutiainen-Rinne totesi.

Helsingin yliopiston professori Markku Kulmala näki taiteen ja tieteen huippuuden mittareiden määrittelemisen erityisen vaikeana.

– Urheilussa on kohtuullisen selvää, mitä huippuus on. Tulos näkyy taululla ja sitten tiedetään, tuleeko Maamme-laulu vai ei. Tieteessä arvioinnin tekevät saman alan tutkijat ja yhteisöt, mutta myös entistä enemmän yleisö ja päättäjät. Arvioinnissa merkittävää on se, missä vaiheessa havaitaan, onko tutkimus jotain uutta vai humpuukia. Uuden tieteen mittaaminen on yhtä vaikeaa kuin taidepuolen mittaaminen. Nyt voin sanoa, että 30 vuotta sitten tein oikean valinnan, mutta aika monta vuotta mentiin epävarmuudessa.

Äärimmäisen mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä eri alojen kesken löytyi esimerkiksi flow-tilasta, menestystä tukevan tiimin rakentamisesta sekä rakentavan kritiikin tärkeydestä yksilön ja tiimin kehityksen kannalta.

Organisaatiot yksilön huippuuden tukena

Oman alansa huiput koetaan usein yksilöinä, mutta hyvällä tiimillä ja yhteisöllä on myös merkitystä. Johtamisen konsultti ja jäätanssin MM-mitalisti Susanna Rahkamo avasi yleisölle tunnelmia oman uransa varrelta.

– Yksikseen on vaikea nousta mistään. Organisaatio on ollut omalla urallani valtava tuki mahdollistajana. Rakenteilla on valtavasti merkitystä: ne voivat mahdollistaa, mutta ne voivat myös pakottaa väärään suuntaan.

Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmannilta tiedusteltiin, kuinka he ovat organisaationa onnistuneet tukemaan Lauri Markkasen kehitystä kohti lajinsa kirkkainta kärkeä.

– Lauri on kasvanut ja saanut tehdä sitä, mitä himoitsee. Ympäristö on tukenut aina häntä siinä, sillä kasvuympäristö on ollut oikea ja hänelle on annettu tilaa. Koulumaailmassa ei ole estetty hänen intohimoaan, on rakennettu pienet portaat ja kun on työnnetty seuraavalle portaalle, hänellä on täytynyt olla edellytykset selvitä seuraavalla tasolla. Organisaatioiden tehtävänä on jättää tilaa yksilöille.

Kuvataiteilija Jani Leinonen ottaa usein teoksissaan vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja keskusteluihin. Paneelissa Leinonen painotti huippuuden tunnistamisen mittaamisen mahdottomuutta nuorella iällä.

– Urheilussa ja taiteessa on pudotuspelijärjestelmä, joka ei aina korreloi todellisen lahjakkuuden kanssa ja pudottaa ihmisiä sattumanvaraisten asioiden takia ulkopuolelle. Sattumanvaraisia asioita ovat muun muassa ikä, sukupuoli, etninen tausta tai varallisuus. Kuinka paljon lahjakkuudesta on sitten lopulta sitä omaa lahjakkuutta?

Aalto-yliopiston vararehtorina toimiva Anna Valtonen summasi paneelin keskustelua yhteiskunnan ja organisaatioiden vastuusta huippuuden syntymisestä.

– Pitää löytää tasapaino siihen, kuinka paljon kannustetaan ja annetaan vapauksia. Kun tehdään jotain aidosti uutta, sitä ei voida mitata vanhoilla kriteereillä. Täytyisi miettiä, miten voidaan rakentaa yhteisö, jonka mittarit sallivat rajojen ylittämisen asioissa, joita ei voida ennakoida. Jos kuitenkin haluaa tehdä jotain, jossa on iso epäonnistumisen riski, mutta mahdollisuus mullistaa maailmaa, miten sellaiselle osataan antaa kaistaa?

Huippuyksilöiden tehtävänä kasvattaa yhteisöissä uusia huippuja

Huippujen rooli yhteiskunnassa nähtiin ennen kaikkea esikuvallisena, mutta myös tärkeänä tulevan menestyksen takaamiseksi. Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi kertoi esimerkkinsä taiteen maailmasta.

– Meillä on täällä maailman paras kapellimestareiden koulutus. Yksi menestyjä vie aina mukanaan muita, esimerkiksi kapellimestarit valitsevat suomalaisia säveltäjiä ja solisteja mukaansa ulkomaille. Yksilömenestys ei ole ikinä vain yksilön menestystä. Sen vaikutus Suomen kansainväliseen uskottavuuteen on merkittävä. Menestys hyödyttää myös kotimaisia yleisöjä, kun korkean kansainvälisen statuksen vieraita tulee kotimaisen yleisön eteen.

– Tiedeyhteisö toimii myös juuri näin. Yksi huippututkijoiden päätehtävistä on kasvattaa tulevia huippuja. Edellytyksenä on tuoda esiin nuoria, tulevia tutkijoita. Jos menestys on yhdestä ihmisestä kiinni, se voi kadota aika äkkiä. Nuoria tutkijoita ei saa pitää ainoastaan vakan alla, vaan nostaa myös esiin sitten kun aika tulee. Sisällä sopiva kilpailu nostaa meitä myös kansainväliseen kilpailuun mukaan, Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola summasi.

– Hyvällä taiteella ja huippuosaamisella on näinä aikoina yhteiskunnallinen merkitys. Tämä aika tarvitsee sivistystä ja ennen kaikkea pohjaa sivistykselle. On tärkeää, että taideyhteisö kuuluu ja uskaltaa olla mukana yhteiskunnallisessa muutoksessa, Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho linjasi.

– Uskon, että tieteessä, taiteessa ja urheilussa huippuudella on kansallisen itsetunnon kannalta iso merkitys. Se ylpeys pitäisi pitää mielessä, kun mietitään miksi yhteiskunnan tarvitsee tukea huippuutta. Esikuvat ja yhdessä menestyksen kokeminen ovat yhteiskunnan kannalta tärkeitä, Olympiakomitean hallituksen puheenjohtaja Timo Ritakallio totesi.

Päivän aikana taidetauoilla nähtiin ja kuultiin taidetta laidasta laitaan. Helsingin yliopiston juhlasalissa nähtiin Tampereen Voimistelijoiden joukkuevoimistelun Minetit, jotka voittivat ohjelmalla Suomineidon synty kultaa keväällä MM-kilpailuissa Helsingissä. Katariina Kaitue esitti säkeitä Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta ja Lumo Quintet takasi päivän musiikillisen kohokohdan esittämällä Peteris Vasksin sävellyksen Music for a Deceased Friend.

Seminaarin aikana ihmisten oli mahdollisuus tutustua eri alojen osaajiin ja jakaa keskenään ajatuksiaan osaamisesta. Verkoston toiminta jatkuu ja keskusteluun kannustetaan osallistumaan Facebookissa Excellence in Finland – Huippuosaamista yhdessä! -ryhmässä.

Ryhmästä löytyvät myös verkoston tuoreimmat kuulumiset.

Lisätiedot:
www.excellenceinfinland.fi
#excellenceinfinland