Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Yhdessä yhdistyksessä hurahtaminen on näin mahtavaa

Sirkku Hamunen ja Jaana Kauppinen osallistuivat vuosi sitten ennakkoluulottomasti geokätköilykoulutukseen, ”vaikka eivät mitään lajista ymmärtäneetkään”. Ei arvattu menomatkalla, että jo takaisin tullessa oltiin täysin hurahtaneita, naureskelevat Lappeenrannan Reumayhdistyksen aktiiviset naiset.

Koulutus liittyi Reumaliiton ja Novartiksen yhteisprojektiin, jolla haluttiin innostaa jäsenistöä ja heidän läheisiään lisäämään mielekästä liikuntaa. Kantava idea oli, että kun kätköjen etsimisestä kertyy jonkin verran kokemusta, omia Reumageo-kätköjä aletaan luoda paikallisyhdistyksissä myös itse. Oulussa, Mikkelissä ja Helsingissä järjestetyissä Reumageo-koulutuksissa perehdytettiin miltei 50 kiinnostunutta 22 reumayhdistyksestä.

Lappeenrannan paikallisyhdistyksen hallituksessa harrastuksen arvioitiin sopivan toimintaan erinomaisesti.

– Pyrimme vireään, nuorekkaaseen toimintaan, johon kaikenikäiset ovat tervetulleita, kertoo varapuheenjohtaja, liikuntavastaava Hamunen. Lisäksi koulutus vaikutti kiinnostavalta ja koulutuspaikkakin oli mukavasti lähellä Mikkelissä, kun yleensä koulutukset järjestetään pääkaupunkiseudulla tai muissa suuremmissa kaupungeissa.

Yhdessä mentiin Mikkeliin ja ”oireilu” alkoi heti paluumatkalla.

– Olisi tehnyt mieli hakea kaikki kätköt matkan varrelta. Kun menomatka vei puolitoista tuntia, takaisin taidettiin tulla viisi tuntia! muistelee Kauppinen.

– Tämä on ihana, todella matalan kynnyksen harrastus, jota kaiken kuntoiset ja kaikenikäiset voivat harrastaa. Aloittamiseen riittää älypuhelin, johon voi ladata ilmaisen sovelluksen. Ollaan vielä alkuvaiheessa, mutta vakaa aikomus olisi saada mahdollisimman moni innostumaan mukavasta liikuttavasta harrastuksesta, todetaan yhteen ääneen.

Vaikka omien kätköjen perustaminen tuntui kaksikon mielestä aluksi konstikkaalta, niinpä vain ”mahdollisimman esteettömiä” Reumageo LPR kätköjä on jo pitkästi toistakymmentä. Muun muassa yhdistyksen toimitilan seinässä sijaitsevan kätkön hakeminen onnistuu vaikka pyörätuolilla.

Kotikulmilla ja kauempana

Ensimmäisen vuoden aikana noin 400 jäsenen yhdistyksessä geokätköilyyn tutustuneiden ikähaitari on ulottunut kolmeviikkoisesta kahdeksankymppiseen. Kauppinen on onnistunut nakittamaan geokätköilyn pariin koko perheensä, miehen ja kolme aikuista tytärtä.

– Tyttären kanssa oltiin keväällä reissussa New Yorkissa ja Dallasissa ja tietysti haettiin kätköjä. Samoin aiemmin melko vähän liikkunut mieheni on nyt niin innostunut, että vein hänet isänpäiväkätköillekin. Kun tultiin kotia kohti, huomattiin tuttu hahmo samassa pusikossa missä itse oli haettu vähän aikaisemmin. Kukas muu siellä oli kuin Sirkku!

Mikä kätköilyyn koukuttaa?

– Se löytäminen! Ja toisaalta kyllä etsiminenkin. Etsitty ollaan sekä juhlamekoissa vesisateessa että sananmukaisesti tuntitolkulla. Ei olla luovutettu, koska se voittajafiilis on niin palkitsevaa, huokaistaan yhteen ääneen.

Positiivinen koukku on sekin, kun liikuntaa huomaa kertyvän aivan huomaamatta. Pyörällä kätköltä kätkölle ajellen kertyy helposti jopa 20-30 kilometriä ja usein vielä kävellen loppumetrit. Koska kätköjä on sekä asutusalueilla että maastossa, laji sopii oikein hyvin myös luonnossa liikkujalle.

– Samalla voi täyttyä myös sienikori tai marjaämpäri kuten meillekin on käynyt. Monta kaunista maisemapaikkaa ja nähtävyyttä on löytynyt kätköilyn kautta jopa omalta kotiseudulta ja koska tätä voi harrastaa maailmanlaajuisesti, laji on oiva matkaopas vieraalla paikkakunnallakin.

Sopivia kivien ja kantojen koloja kurkistellaan edelleen “kätkösilmällä”.

– Jospa sinne syntyisi uusia koukuttavia kätköjä muiden etsijöiden iloksi, kertoilevat täysin hurahtaneet lappeenrantalaisnaiset.

 

Pääkuvassa (vas.) Sirkku Hamunen ja Jaana Kauppinen, kuvaaja Mikko Kauppinen