Siirry sisältöön
Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä
15.01.2020 | Seuratoiminta

Liikkarin kautta seuratoimintaan

Seuratoiminnan pariin voi päätyä mitä erilaisimpia polkuja pitkin. Nanna Murtomäki löysi Liikuntaleikkikoulun eli Liikkarin työskennellessään varhaiskasvattajana Espoossa, ja nyt hän vetää Liikkareita pienessä varkautelaisessa urheiluseurassa.

Espoon kaupunki tarjosi Nanna Murtomäelle kymmenisen vuotta sitten Liikkarikoulutuksen.

-Innostuin heti Liikkarista ihan toden teolla, ja aloin hyödyntää materiaalikansiota työpaikalla. Kun vaihdoin toiseen päiväkotiin, materiaalikansio jäi ensimmäiseen, mutta niihin aikoihin eräs ohjaaja haki työparia vetämään Liikkareita Espoon Westendissä, ja tartuin tilaisuuteen, Murtomäki muistelee.

Viime vuonna hän muutti perheensä kanssa synnyinseuduilleen Varkauteen.

-Olen parhaillaan hoitovapaalla, mutta kaipasin lasten liikuttamista. Löysin paikallisen seuran, missä oli ennestään pienimuotoisesti liikkarimaista toimintaa, mutta Liikkarikoulutuksen saanutta ohjaajaa ei ollut. Syksystä asti olen vetänyt täällä kahta Liikkari -ryhmää, ja osallistujia on ollut kivasti.

Kaupungissa on Murtomäen mukaan selkeästi kysyntää tällaiselle matalan kynnyksen lasten harrastustoiminnalle.

Hyvä sisääntuloväylä seuraan kuin seuraan

Liikkaritunneilla opetellaan eri liikuntataitoja leikkien kautta. Tunnit tarjoavat lapsille monipuolisen liikuntapohjan ja hyvät valmiudet myöhempää lajiharjoittelua ajatellen.

-Liikkari tarjoaa väylän siirtyä liikkari-iän jälkeen lajiharjoittelun puolelle eli se avaa siis oven uusille harrastajille, Murtomäki kommentoi.

Espoossa Murtomäki veti Liikkareita isossa seurassa, Tapiolan Hongassa, ja Varkaudessa taas pienessä yleisurheiluseurassa, Varkauden kenttäveikoissa. Hän painottaa, että Liikkari tarjoaa seuralle paljon seuran koosta riippumatta.

-Välineitä ei tarvita kauheasti, ja yleensä seuroilla on vähintään jotain perus liikuntavälineitä, kuten palikoita ja mattoja, joista rakentaa temppuratoja. Aika pienellä pääsee liikenteeseen.

Pienillä paikkakunnilla haasteena on koulutettujen ohjaajien löytäminen sekä tuntien markkinoiminen.

-Liikkaria pitäisi saada joka kuntaan, sillä se on siitä mahtava harrastus, että se sopii jokaiselle lapselle ja varsinkin niille, jotka eivät vielä ole löytäneet mielenkiintoista lajia tai ovat sellaisia, joita ei mikään tietty laji kiinnosta. Se, että liikkuu, on tärkeintä!

Mistä ohjaajia?          

Murtomäki vetää tällä hetkellä Varkaudessa 4–6 -vuotiaiden Liikkari-ryhmiä.

-Sitä nuorempienkin ryhmille olisi varmasti kysyntää, mutta ohjaajia ei ole, Murtomäki tunnustaa.

Hän arvelee, että nuorten ohjaajien tai urheilua harrastavien nuorten joukosta löytyisi varmasti paljon potentiaalia, kunhan heidät saisi houkuteltua mukaan Liikkariohjaajiksi.

-Toki lasten ohjaaminen vaatii tiettyä auktoriteettia ja varmuutta, jotta lapset saa innostumaan ja tekemään tunneilla siten, että se on kaikille antoisaa. Esimerkiksi apuohjaajana toimiminen on hyvä väylä kasvaa ohjaajaksi, hän ehdottaa.

Samoin esimerkiksi päiväkotien työntekijöillä on lähtökohtaisesti jo paljon taitoa työskennellä lasten parissa.

-Kenties varhaiskasvattajista löytyisi muitakin minun kaltaisia, jotka innostuisivat vetämään Liikkareita myös päiväkodin ulkopuolella, hän pohtii.

Olympiakomitean lasten liikunnan ja urheilun asiantuntija Marko Viitanen toteaa niin ikään, että lapsille järjestettävän toiminnan tulee olla innostavaa, suunniteltua ja sopivan tavoitteellista. Hyvä ohjaaja kohtaa taitavasti ja yksilöllisesti lapsen. On tärkeää tuottaa myös liikkumista jännittäville lapsille positiivisia kokemuksia, Viitanen korostaa.

-Liikuntaleikkikoulun ohjaajien koulutuksissa saa paljon työkaluja koko perheen huomiointiin, ja koulutus ja materiaalit todella auttavat onnistumaan ohjaajana. Olympiakomitean laadukkaan toimintamallin avulla seurat taas saavat lisää tyytyväisiä harrastajia, ja yhä useampi ohjaaja ja valmentaja saa seurasta myös työpaikan, hän jatkaa.

Murtomäen mukaan lasten ohjaamisessa palkitsevinta on nähdä liikkumisen tuoma riemu.

-Välillä lapset ovat ihan ihmeissään hikoilemisesta. ”Huhhuh, tuli kuuma” ja ”mulla on ihan kauhea hiki”, kuuluu monesti lasten suusta Liikkaritunnin jälkeen. Siitä tiedän, ettei olla himmailtu, vaan on tehty täysillä, ja lasten kasvoista paistaa, että hauskaa on ollut.

 

 

Lisätietoja Liikuntaleikkikoulusta