Etätyö – koronakiukkua ja apatiaa vai mahdollisuuksien matriisi?
Etätyöstä on tullut uusi normaali noin miljoonalle suomalaiselle. Miten se on vaikuttanut työhyvinvointiin? Aihetta pohtivat ylilääkäri Liisamari Krüger työeläkeyhtiö Elosta sekä liikunnallisen elämäntavan erityisasiantuntija Matleena Livson Suomen Olympiakomiteasta.
Jo ennen koronapandemiaa 28 % suomalaisista teki etätyötä vähintään satunnaisesti. Pandemian myötä vahva etätyösuositus on siirtänyt kotitoimistoihin lähes kaikki, joille se on ollut mahdollista. Muutos on ollut suuri ja vaikutukset moninaisia.
Liisamari Krüger näkee lisääntyneessä etätyössä sekä hyviä että huonoja puolia.
– Ensinnäkin sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Tämä on luonnollista, kun esimerkiksi flunssaa on vähäisten kontaktien ja paremman käsihygienian vuoksi ollut normaalia vähemmän. Toisaalta fysiatrina olen nähnyt vastaanotoillani, että yläselän ja niskan alueen jumit ovat lisääntyneet. Etätyössä työergonomia ei valitettavasti useinkaan ole toimistotasoa.
– Työmatkoista säästyvä aika on tuonut perheille lisäaikaa yhdessä olemiseen. Moni perhe on myös löytänyt luonnossa liikkumisen aivan uudessa mittakaavassa. Tämä on hienoa, koska perheen yhteinen liikunta auttaa lasta jatkamaan liikkumista myös myöhemmin.
– Kotioloissa työtä voi olla helpompi tauottaa esimerkiksi pyrähtämällä lounaan yhteydessä happihyppelylle. Olen itsekin huomannut, että jo 20 minuutin liikuntatauko tekee ihmeitä.
Mihin voi vaikuttaa, mihin ei?
Myös Matleena Livson kannustaa työn tauottamiseen. Lisäksi hän kehottaa miettimään uusia, juuri tähän hetkeen sopivia työkäytänteitä.
– Haastan kaikkia työyhteisöjä pohtimaan etätyön pelisääntöjä ja arjen uusia rutiineja. Pidetäänkö kokouksissa naamat näkyvillä? Miten Teams-tunneliin raivataan tilaa tauoille? Millaisiin kokouksiin voi osallistua vaikkapa samanaikaisesti osan ajasta ulkona kävellen? Nyt meillä on erinomainen tilaisuus muokata työnteosta yksilöllisempää. Toinen haluaa tehdä työt putkeen ”normaalin toimistotyöajan” puitteissa, kun taas toiselle sopii paremmin useampi pienempi pätkä tai työsuoritus kerrallaan, jos työ sen sallii. Työtä voi tehdä monin eri tavoin, mutta pelisääntöjen pitää olla kaikille selvät.
– Etätyö voi olla toisille helpotus, toisille taas pakko ja kurimus. Myös erilaiset elämäntilanteet, asumisolot ja oma työpersoona vaikuttavat, miten etätyön kokee. Monelle se voi tarjota tilaisuuden itsensä tutkimiseen. Omaa vointia on hyvä kuulostella ja miettiä, mikä edistää ja mikä estää hyvinvointia ja millaisilla päivittäisillä rutiineilla voi tukea omaa jaksamistaan. Parhaimmillaan uudet oivallukset siirtyvät mukana arkeen myös siinä vaiheessa, kun läsnätyön määrä jälleen lisääntyy.
– Pandemia-aikana on myös paljon asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Aina on kuitenkin myös asioita, joihin voi vaikuttaa ja joista voi päättää. Jokainen voi päättää itse, miten suhtautua vaikkapa säätilaan. Samalla tavalla voi päättää, miten oman työtilansa järjestää. Ulkokehän asioille ei kannata uhrata aikaa vaan keskittyä siihen, mihin oikeasti voi vaikuttaa.
Koronakiukusta etätyöapatiaan
Korona koettelee paitsi istumalihaksia, myös henkistä jaksamista. Työkavereiden ja tiimin tuki on olennainen osa työhyvinvointia. Kun työkavereita nähdään vain ruudun välityksellä, viestinnästä jää paljon pois. Emme näe toistemme kehonkieltä, joten paljon jää tulkinnan varaan. Etäpalaverissa saattaa tulla sanotuksi asioita, joita ei tulisi mieleenkään sanoa vieressä istuvalle.
Jatkuva etätyö vaatii itsensä johtamista enemmän kuin koskaan. Kysymisen kynnys voi olla korkeammalla kuin lähityössä. Poissa ovat myös ne spontaanit sosiaaliset tilanteet, jotka luovat yhteenkuuluvuutta ja liimaavat työkaverit tiimeiksi.
Yksinäisyys voi aiheuttaa stressiä
Etätyö voi etäännyttää työyhteisöstä. Kun työyhteisöstä puuttuu kohtaamisten tuoma kommunikaatio, puuttuu myös tärkeä ”eliksiiri”, joka auttaa jaksamaan epävarmoja aikoja. Yksinäisyys voi olla vakava uhka mielenterveydelle.
THL:n marraskuussa julkaiseman selvityksen mukaan neljäsosa työikäisistä kokee yksinäisyyden tunteen lisääntyneen. Pandemiarajoitusten aikana yksinäisyys on korostunut varsinkin yksin asuvilla, joita on Suomessa 1,2 miljoonaa.
Liisamari Krüger muistuttaa, että ihminen on laumaeläin, jolle yksinäisyys merkitsee kriisitilannetta.
– Stressitilanteessa ihmisen sympaattinen hermosto aktivoituu. Kohonnut verenpaine, rytmihäiriöt, ärtyneisyys, levottomuus, heikentynyt keskittymiskyky, muistin pätkiminen ja kohonnut ruokahalu ovat tyypillisiä stressioireita. Sydän on erityisen herkkä hermoston toiminnalle hormonien kautta. Jos on liian paljon yksin, elimistö on jatkuvassa hätätilassa. Stressihormonit supistavat verisuonia. Jos stressi jatkuu pitkään, ovat vaarana sydän- ja verisuonitaudit.
– Stressi ei sinällään ole terveydelle vaarallista. Sen aiheuttamat fysiologiset muutokset kehossa täytyy kuitenkin saada purettua, ikään kuin vietyä stressi-sykli päätökseen. Tässä liikunta on yksi tehokkaimmista ja parhaista avuista, sillä se tuottaa elimistössä endorfiinia, joka puolestaan purkaa stressiä. Mielenterveyden ylläpitämisessä liikunta on aivan korvaamaton.
Liikkeelle lähteminen yksin voi tuntua joskus haasteelliselta. Livson toivookin, että jokainen kävisi läpi omaa työyhteisöään ja tuttavapiiriään.
– Kuka tahansa ilahtuu, kun joku kysyy, miten voit ja lähtisitkö lenkille. Kilauta siis kaverille ja käykää vaikka happihypyllä kuulumisten vaihdon lomassa. Asioitahan voi tehdä yhdessä myös etänä, luurit korvilla.