Mies mitaleiden takana
Aki Salo valittiin Suomen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtajaksi vuonna 2019 ja hän palasi Suomeen Iso-Britanniasta 25 vuoden jälkeen. Työssään Salo on voinut käyttää Iso-Britanniassa saamiaan oppeja suomalaisen urheilun hyväksi. Sieltä mukaan tarttui myös lahjoituskulttuuri – tapa, jota Salo haluaa juurruttaa Suomeen.
Urheilu on ollut mukana Aki Salon elämässä lapsuudesta saakka. Kipinä syttyi jo kouluaikana Mikkelissä opettaja-valmentaja Veikko Noposen tunneilla ja treeneissä. Kun tuli opintojen aika, tie vei kuin luonnostaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan.
– Aloitin liikuntatieteen opinnot vuonna 1984. Urheilussa olen keskittynyt yleisurheiluun ja siinä erityisesti aitajuoksuun. Olin opiskeluaikoina Suomen Urheiluliiton kevätleirillä. Sieltä mieleeni jäi vierailulla olleen brittivalmentajan sanat: Teillä on täällä Suomessa opiskeluista saatu loistava teoreettinen tausta, mutta teidän kannattaisi myös mennä ulkomaille tutustumaan, miten siellä tehdään asioita.
Biomekaanikosta apulaisprofessoriksi
Opintojen jälkeen Salo ehti työskennellä 2,5 vuotta KIHUn (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) biomekaanikkona. Vuonna 1994 hänelle tarjottiin tilaisuutta osallistua urheilua tukevan Sports Science Support -ohjelman projektiin Iso-Britanniassa.
– Muutin Englantiin kahdeksan kuukauden työsopimuksella ja tein projektitöitä aitajuoksututkimuksen parissa. Parin vuoden kuluttua siirryin Exeteriin tekemään väitöskirjaa. Vuonna 1998 sain lehtorin paikan Bathin yliopistosta. Bathista tulikin sitten kotikaupunkini 20 vuodeksi.
– Vaikka virkani oli akateemisessa maailmassa, matkustin paljon biomekaanikkona Iso-Britannian yleisurheilumaajoukkueen mukana leireillä ja kilpailumatkoilla MM-kisoja ja olympialaisia myöten. Kuvasin ja analysoin aluksi aitajuoksua ja myöhemmin viestijuoksua. Vein tutkittua tietoa käytännön valmennustyöhön.
– Viestijuoksun teknisessä apuvalmennuksessa tutkittiin paljon kapulanvaihtoon liittyviä yksityiskohtia. Työ kantoi hedelmää esimerkiksi Ateenan olympialaisten (2004) miesten pikaviestissä, jossa Britannian joukkue nappasi kultaa. Taustatyöni auttoi pieneltä osaltaan monia brittiurheilijoita saavuttamaan olympiamitaleita.
– 2010-luvulle tultaessa tutkimustyöni kohdistui yleisurheilun lisäksi skeletoniin eli mahakelkkailuun. Siinä lähtökiihdytys on ratkaisevassa roolissa, joten starttiin liittyi paljon tutkittavaa. Vedin projektia Britannian mahakelkkailuliiton valmentajien ja urheilijoiden taustalla. Työ auttoi hyviin tuloksiin: skeletonin brittinaiset voittivat kultaa peräkkäisissä talviolympialaisissa, vaikka Englannin ilmasto-olot eivät mitenkään suosi lajia.
Hyväntekeväisyys osaksi arkea
Salo kokee, että ulkomailla vietetty aika on avannut silmiä ja auttanut hahmottamaan asioita laajemmin. Iso-Britanniassa hän näki myös, miten suuri rooli lahjoittamiskulttuurilla on yhteiskunnassa.
– Esimerkiksi BBC:n Children in Need on hyväntekeväisyystapahtuma, joka kerää joka vuosi kymmeniä miljoonia puntia yhden TV-illan aikana. Kampanja näkyy isosti työpaikoilla, katujen varsilla ja supermarketeissa jo paljon ennen tapahtumaa. Siihen oli helppo osallistua.
– Olin mukana myös Bathin yliopiston hallituksessa 7 vuoden ajan. Kun yliopisto täytti 60 vuotta, se järjesti keräyksen, jolla saatiin kasaan yli 60 miljoonaa puntaa.
– Totuin Iso-Britanniassa sikäläiseen lahjoituskulttuuriin ja lahjoitin pieniä summia eri tahoille. Muuttaessani Suomeen lahjoitin myös rahastoperiaatteella toimivan opiskelijastipendin, joka myönnetään entisen tiedekuntani parhaalle maisteriopiskelijalle vuosittain.
Testamentti Suomen Urheilun tukisäätiölle
Kun Salo palasi Suomeen, hän halusi jatkaa Iso-Britanniassa aloittamaansa lahjoitusperinnettä.
– Giving back -idean mukaan halusin antaa suomalaiselle urheilulle käyttöön paitsi tietotaitoni myös osan omaisuudestani. Halusin löytää itselleni tärkeän lahjoituskohteen, joka liittyy omaan uraani ja huippu-urheiluun. Tiesin työni kautta Olympiarahastosta ja otin yhteyttä rahaston varainhankinnasta vastaavaan johtajaan Jaakko Sippolaan.
– Kävimme Sippolan kanssa keskusteluja Olympiarahastosta ja sitä ylläpitävän säätiön tukikohteista. Olympiarahasto on ehtinyt kerryttää lyhyessä ajassa miljoonan euron pääoman. Pääoma on hyvissä käsissä ja uskon, että sen tuotto tulee auttamaan suomalaista huippu-urheilua tulevaisuudessa.
– Päätin testamentata Englannissa olevan omaisuuteni Bathin yliopistolle urheilututkimukseen ja kaiken muun Suomen Urheilun tukisäätiölle.
– En ole erityisen rikas, mutta olen harrastanut pienimuotoista asuntosijoittamista Suomessa lähes 30 vuoden ajan. Halusin päättää itse, mitä omaisuudelleni tapahtuu minun jälkeeni. Itselläni ei ole lapsia enkä halua perintöni päätyvän suoraan valtiolle. Urheilu on antanut minulle paljon ja haluan näin antaa jotain takaisin. Tuntuu tärkeältä, että voin omalla ratkaisullani edistää niitä arvoja, joita urheilu on minulle merkinnyt.
Lahjoittaminen ei ole vain rikkaiden etuoikeus
– Olen täysin terve ja toivottavasti saan elää pitkään. Testamentti kannattaa kuitenkin tehdä ajoissa mahdollisten äkillisten tapahtumien takia. Testamentti ei ole vain rikkaiden etuoikeus, vaan kuka tahansa voi lahjoittaa omaisuutensa tai osan siitä itselle tärkeään kohteeseen. Minulle tärkeä kohde on huippu-urheilu, johon onneksi löysin sopivan lahjoituskanavan.
– Työssäni Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtajana voin tuoda suomalaiseen huippu-urheiluun sellaista tutkimustietoa ja kokemusta, joka aikanaan auttoi Iso-Britanniaa menestymään kansainvälisessä kilpaurheilussa. Myös Suomella on aito mahdollisuus menestyä monissa lajeissa. Menestys vaatii kuitenkin sekä rahaa että resursseja. Toivoisin, että Suomessakin tämä ymmärrettäisiin nykyistä laajemmin ja osattaisiin lahjoittaa urheilulle, joka tuo yhteiskuntaan paljon hyvää.
– Iso-Britanniassa valtio tukee lahjoittajia merkittävillä verovähennysoikeuksilla. Uskon, että mahdollisuus verovähennykseen madaltaisi lahjoittamisen kynnystä myös Suomessa. Se olisi hyvä tapa parantaa yhteiskuntaa tukevien järjestöjen asemaa Suomessa.