Pia Pekonen: Jos et tunne urheilijaa, valmentaminen on arvailua

Mitä on hyvä valmennus? Kyetäkseen vastaamaan kysymykseen on määritettävä, mitä valmennuksella halutaan saada aikaiseksi. Urheilussa tavoitteena on pyrkiä parhaimpaansa ja valmentajan tehtävä on auttaa urheilijaa saavuttamaan hänen oma potentiaalinsa. Jos tämä on valmennuksen tavoite, on keinojen oltava sen mukaiset.

Miten urheilijasta saadaan potentiaali esille? Ilman urheilijan tuntemista se on mahdotonta. Miten voit auttaa, jos et tiedä tai tunne? Sehän on arvailua. Urheilussa on päästävä pois arvailusta laadukkaaseen ja suunnitelmalliseen toimintaan. Valmentajan on asetettava myös omalle työlleen tavoitteet. Mikä on se tulos, mikä tulee saada aikaan? Urheilussa tulos usein tarkoittaa kilpailumenestystä, mutta menestyksekäs työ voi olla kovan tuloksen tekemisen rinnalla jotain muutakin. Se pohjautuu meidän jokaisen arvomaailmaan, mutta myös urheilun yhteisiin arvoihin ja niiden kautta toimimiseen.

Omassa valmennuksessani tärkeitä arvoja ovat innostuksen ilmapiiri, yrittäminen ja kehittyminen. Myös se, että kunnioitetaan ja autetaan toisia. Sellaisessa toiminnassa on mukava olla tekemässä tulosta.

Oletko kysynyt mitä urheilijat sinulta odottavat tai mitä he ovat sinulta oppineet? Valmennan itse nuoria jääkiekkoilijapoikia ja olen ensimmäistä kautta mukana heidän toiminnassaan. Kysyin heiltä, mitä he ovat minulta oppineet. Vastaukset saivat hymyn huulille, koska siellä oli fyysisesti tekemiemme asioiden lisäksi myös ihmisenä kasvamisen oppeja, sillä pidemmällä aikavälillä urheilijan oman ajattelun ja vastuunoton kehittyminen on hyvin merkityksellistä, kuten myös elämässä pärjääminen.

Kauteen lähdettäessä olimme myös valmennuksen näkökulmasta asettaneet tavoitteita paitsi lajin oppimiseen ja fyysiseen puoleen, myös urheilijana kasvamiseen. Tavoitteet ohjaavat toimintaa, joten kannattaa pohtia, millaisia tavoitteita itselleen asettaa. Jotta valmentajana voit oppia tuntemaan urheilijan, on sinun toki tunnettava itsesi, mutta autettava myös urheilijaa tuntemaan itsensä. Se voi olla yhteinen hieno prosessi.

Jos urheilijan tunteminen on ensiarvoisen tärkeää, miten se onnistuu? Vuorovaikutuksessa. Aito keskustelu ja kuunteleminen vaatii läsnäoloa. Ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Jotta valmentaja voi aidosti auttaa, on hänen välitettävä urheilijasta ihmisenä. Urheilijat ovat yksilöllisiä ja valmentajalla on oltava taito auttaa jokaista urheilijaa persoonana. Urheilijoilta odotetaan jatkuvaa kehittymistä, joten eikö samaa voida odottaa valmentajalta? Yhtä lailla valmentajan on kehityttävä prosessissa urheilijan rinnalla.

Monesti sanotaan, että kehittyäkseen tulee olla epämukavuusalueella, mutta entiseltä huippuluistelijalta Petri Kokolta olen kuullut sanonnan, että kehittyäkseen tulee olla innostuneesti epämukavuusalueella. Tämä pitää sisällään ne arvot, joihin itse haluan oman valmennukseni perustaa. Innostuksen ilmapiiriin, yrittämiseen ja kehittymiseen. Kun on halua, on mahdollisuus.  Urheilu on mahtava mahdollisuus ihmisenä kasvuun ja kehittymiseen. Siksi valmennuskulttuurin on oltava sellainen, että se terveellä tavalla sitä tukee, yksilöllisyys huomioiden.

Kuten Aki Hintsa on todennut, menestyminen on hyvinvoinnin sivutuote. Mennään innostuneella ja itseämme sopivasti haastavalla fiiliksellä eteenpäin. Ps. Ilo ja innostuminen myös tarttuu!